maanantai 11. toukokuuta 2020

Euroviisu-analyysi 2020 - kaikki missatut kappaleet

Millaisia ovat tämän vuoden euroviisut? Tästä elävästä kuvailusta selviää, minkälaiset biisit missaat. Fanit ovat perumisesta huolimatta kuunnelleet, analysoineet, listanneet ja arvottaneet tämän vuoden kappaleita ahkerasti.

Minäkin laitoin huonommuusjärjestykseen, anteeksi, paremmuusjärjestykseen, kaikki osallistujat videoidensa perusteella. Hauskintahan viisuissa on häpeilemättömän subjektiivisesti kritisoida ja sanoa ”plääh, kamala” ja ”hyi hitto”, ja myös löytää henkilökohtaisesti sykähdyttävät kandidaatit. Joita joku toinen varmasti inhoaa sydämensä pohjasta.

Tässä siis erittäin makuasiana oma listani huonoimmista alkaen. Pisteitä annoin yhdestä viiteen.



1 pisteen kappaleet


Norja: Ulrikke - Attention
Ui, onpa puuduttava. Hidasta balladia. Tylsääää. Ei tässä powerhuudot auta, kun melodiassakaan ei ole mitään miellyttävää.

Ranska: Tom Leeb - The Best In Me
Ui, onpa puuduttava. Onpa hidas. Ei lähde ollenkaan käyntiin. Miehen kähinä-ääni ei vakuuta. Kuka nämä elementit on sekoittanut hihasta ja noppaa heittämällä? Biisin osiot eivät tue toisiaan eivätkä sovi kokonaisuudeksi. Loputtoman vanhanaikainen. Kertakaikkiaan huono.

Slovenia: Ana Soklič - Voda
Hidas balladi, tunteellista. Pitkää laulua. Haukotus.

San Marino ja Serbia

Serbia: Hurricane - Hasta la Vista
Sexy naisshow serbiaksi. Ratsastavat pelkällä ulkonäöllä. Keskinkertainen räppipoppibiisi, humpati-humpati. Keskinkertaiset laulutaidot. Liian halpa fraasikertosäe.

Valko-Venäjä: VAL - Da Vidna
Ulkonäkö pojalla kuin 80-luvun Depeche Modesta. Bändin ulkoasu antaa odottaa enemmän kuin mitä kappale tarjoaa. Ei tule kasariviboja ikävä kyllä, vaan korkeintaan huonoja häivähdyksiä 90-luvusta. Jotenkin onneton. Ei tässä kappaleessa ole ainesta mihinkään.

Venäjä

Venäjä: Little Big - Uno
Kuubalaista ja marssiteknoa. Naiivi tyttöääni ja käheä miesääni. Noh. Ei ihan vetoa muhun tämä kärjistävä estetiikka, Aqua Barbie Girl + Freeman Ajetaan me tandemilla 70-luvun housuissa ja viiksissä. Miksi mieslaulaja katsoo vihaisesti? Pullero voimistelija ei ole hauska vitsi nykypäivänä. Diskobiisi tasoltaan ”no jaa”. Ibizan klubilla ehkä hyvä. Aika karsea. En kestä tätä feikkiyttä, kun koko esitys on sketsi.

Albania: Arilena Ara - Fall From The Sky
Balladi viuluin. Ainoa kiinnostava kohta on kertosäkeen katkonainen rytmi. Valittava sävy. Ei minua kiinnosta näin perinteiset kuviot. On tämä silti parempi kuin Ranska ja Norja. Tylsä tämä on. Nainen osaa laulaa, sen voi sanoa.

Belgia: Hooverphonic - Release Me
Portishead-tyyli, mikä se oli, Give me a reason... Liian tylsä sävellys, paljon toistoa. Löysä tunnelmapala, ei erityisen kiinnostava. Tyttö ei innosta samaistumaan, katsoo apaattisesti ohi.

San Marino: Senhit - Freaky!
Disco. Nykydisco. Kliseitä toistava, ”let’s break the rules” on kuultu ennenkin. Kuorohuutokohta Black eyed peasiltä (tonight’s gonna be a good night). Vähän liian yksinkertainen homma. Sanat kautta linjan häiritsevän lapselliset.


2 pisteen kappaleet


Kroatia: Damir Kedžo - Divlji Vjetre
Perinteinen hidastempoinen powerballadi rummunlyönnein ja taustakuoroin. Ei mitään uutta. Mutta melodia sentään perusmiellyttävä. Noh, lopun modulointi ja naiskuoro toistavat viisukliseetä.

Kypros: Sandro - Running
Elektroa vai dance vai mitä tämä on. Tämä on kai nykyään toinen viisujen standardilajeista balladin ohella. Tyylikäs, mutta niin mitäänsanomaton, geneerinen. Mitään ei oikein tapahdu. Biitti muistuttaa viime vuoden Azerbaidžania, mutta se oli symppis ja tämä jotenkin ei. Taustamusaa.

Tanska

Tanska: Ben & Tan - Yes
Marssipoppia duettona. Sujuvasti yhdessä. Vähän omituiset hahmot, varsinkin kiharatukkainen mies roikkuvine silmälaseineen. Veljekset Olsen -humpparytmin henkiinherätys. Ihan jees kappale, mutta jokin tässä häiritsee. Liian imelä tai liian feikki-innostuneen oloiset tyypit. Jostain syystä alan inhota tätä aika nopeasti yhä enemmän. En tosin voi olla allerginen marssipopille sinällään, koska Englannillakin on marssipop ja siitä taas tykkään. Joku mättää.

Espanja: Blas Cantó - Universo
Nykytyyliä, johon on miksattu sun minkälaista tietokonesaundia. Nopeampi kuin balladi, kiitos. Mutta kertosäe ei sytytä, ei palkitse. Jättää junnaamaan paikallaan. Kertosäe on huonoimpia osia kappaleessa ja toistaa itseään liian usein uni-universo, ähh. Mieshuuto-väliosa on parempi. Kyllästyttää aika pahasti jo parin kuuntelun jälkeen.

Ruotsi: The Mamas - Move
Taasko jotain gospelia Ruotsilta, hmm. Ei tämä nyt kovin kummoinen ole. Ei ole niin uutuuskaan tällainen mamakööri enää. Kevyttä ja iloista. Ihan kiva, muttei sen enempää herätä tunteita. Hyppelevä oh-oh-oo-ydinmelodia alkaa pian kyllästyttää. Ei tätä hienojen äänten sooloiluvedotkaan pelasta ikävä kyllä.

Irlanti: Lesley Roy - Story Of My Life
Friikkisirkus on nähty jo viime vuonna videoissa. Asenne on hyvä, brutaali, girlpower. Ja kerrankin rokkia. En tykkää lällättelykohdasta, vaikka tajuan sen tarkoituksen. Se tekee siitä turhan lapsellisen. Joku ei-samaistuminen, joku etäisyys minulla on tähän. Ehkä se, että yritetään kovasti olla coolia vähän enemmän kuin ollaan. Menevä kyllä.

Armenia

Armenia: Athena Manoukian - Chains On You
Hehe, sätkivää minimalismi-hiphoppia. Parempi tämä on kuin vanuvat balladit. Mutta ei nyt ihan voittaja-ainesta. Vaikea ymmärtää hänen räppienglantiaan. Räppienglanti on uusi rallienglanti? Pisteitä uhkaavasta, synkästä saundimaalmasta. Laskeva kertosäe on vähän surkea. Rumpukone jees.


3 pisteen kappaleet


Ukraina: Go_A - Solovey
Etnoa. Miksi tällainen kireä julma ääni, onko se tarpeen slaavilaisille etnolauluille? Aika kireä nainen. Ja sitten biitti ja rummuttaja päälle, onhan näitä nähty, ei ole uusi kombinaatio. Piristävä balladien välissä, ihan eri tyyli. Oo, kitara sylkee tulta, heheh. Tekstitysten kanssa tämä on ihan tajuttava vanha tarina. On tässä jotain hyvääkin. Mutta ymmärrän jos jonkun mielestä ei ole.

Ukraina ja Valko-Venäjä

Israel: Eden Alene - Feker Libi
Iloinen afrohouse. Ihan virkistävä. Kivat sormipianot. Tosi kepeä ja kevyt. Partypop ja eri kieliä: amharaa, arabiaa, hepreaa. Etniset Israel-melodiat vähän hämmentävät välissä. Rytmejä löytyy kokoelma.

Itävalta: Vincent Bueno - Alive
Taivas varjele mikä sieltä tulee, kun ensin on huutoa ja katkonaisia ääniä, irtonaisia elementtejä hiljaisuudessa. No tämäpäs alkaa yllättävästi. Sitten siitä tulee joku... Justin Timberlake ja sensuelli bassobiitti. Sataprosenttisen nykypäivää. Hyvin tehty hitti.

Puola: Alicja - Empires
Dramaattinen balladi. Hieno matala ääni. Ilahduttaa, että se nopeutuu popiksi. Ja dynamiikka hiljaisten ja myrskyisten kohtien välillä. Marssirytmiä välillä. Kierrokset ja volyymi nousevat loppua kohti, kunnon kiekaus.

Islanti

Islanti: Daði og Gagnamagnið - Think About Things
Show ja video veti eniten huomiota tässä, retrohassuttelu. Toisaalta heti huomaa, kuinka komea matala ääni miehellä on. Pitäisi kuunnella ilman visuaalista efektiä oudosta 80-luvun tyylistä. Mitä tämä on, jotain diskofunkia. Kepeä ja sujuva, mutta ei kappaleena kai hirveän ihmeellinen. Kivasti tehty, mutta ei just mun tyylilaji.

Moldova: Natalia Gordienko - Prison
Kiva taustapimputus-instrumentti. Kasarimaisia vivahteita laulussa. Teknoballadi. Hijo de la luna -melodianpätkä. Yllätysrytmi ja kuoro loppupuolella. Vaihtelevia osioita, sieltä täältä nyysittyjä paloja, jotka muistuttavat jostain kappaleesta. Video on vähän tyhmä, glamournainen esittelee timanttikorujaan, ei kovin samaistuttava.

Pohjois-Makedonia: Vasil - You
Sexyä groovyä. Kevytbiittiä. Sujuva ja menevä latino. Kaikuvia taustalauluja, muutamia yllättäviä trikkejä samplellä tai äänimaailmalla; haitari. Etnisyyttä. Laadukas ja moderni, mutta vähän tasapaksu.

Azerbaidžan

Azerbaidžan: Efendi - Cleopatra
Tässä halutaan herättää huomiota erikoisilla kummitusäänillä ja etnoääntämyksellä. Kalliissa videossa prinsessaleikkejä aavikolla, kultakylpyjä ja kaunottaria, naisräppärinä urheiluauton edessä blingblingiä esitellen. Hätkähdyttävien äänten kikat alkavat luotaantyöntää aika nopeasti. Jotkut kohdat kuten lallallalaa taas ovat mukavaa poppia. Ja ihan kivat itämaiset melodiat. Sillisalaatista löytää hyvää ja huonoa. Käypä nykykappale loppujen lopuksi kuitenkin.


4 pisteen kappaleet


Sveitsi: Gjon’s Tears - Répondez-moi
Intiimi. Taiteellista ja herkkää. Nätti. Rauhallinen. Erilainen. Laulaapa miekkonen todella korkealta osin. Ehkä vähän liian toistavaa. Marssirummut tulevat lopussa, eli perinteistä melankolista tunnedraamaa.

Malta: Destiny - All Of My Love
Mahtava soul-ääni soultädiltä. Tai gospelia tämä on kun on kuorokohta, jossa instrumentit poistuvat, ja muutenkin kuoroa loppupuolella. Jotenkin virkistävää, kun rytmi tulee kättentaputuksen kuuloisesta äänestä. Vähän erikoisemmin rytmitetty laulukin.

Suomi: Aksel - Looking Back
Kappale on sikäli hyvä, että jää päähän parin kuuntelun jälkeen. Ja kertosäettä voi kivasti laulaa mukana. Onneksi tässä on sen verran biittiä, ettei ole ihan pelkkä balladi, vaikka ehkä uhkaakin hukkua monien hitaiden kappaleiden massaan. Yhtenäinen, hiottu paketti, toimiva kappale.

Latvia ja San Marino

Latvia: Samanta Tīna - Still Breathing
My god. Brutaali ääni. Tai siis voimakas, luonteikas. Vuorottelee hempeän kuoron kanssa. Välissä sekavarytminen going crazy -osuus strobovaloin. Jotain nykyhiphopin suuntaista. Bassorumpukone lyö. Erilainen esitys. Videossa paljonkin feminismiä, voimaantumista, kehopositiivisuutta ym. Ei ehkä niinkään käsittämätön. Ymmärrän ja tykkään.

Romania: Roxen - Alcohol You
Hmm, tuskaista valitusta. Kai se on taiteellista. Miellyttävää tai omituista pehmeää englantia. Sydämenlyönnit ja balladiviulut. Ehkä pienen rannun saan kiinni tästä ideasta eli tunnelmasta. Epätoivo puhuu. (Idea: onneton nainen kännää ja soittelee turhia puheluita rakastetulleen, I call you when I’m drunk. Kuulostavat samalta: Alcohol you ja I’ll call you.) Ei tämä sävellyksenä niin huono olekaan. Kalsarikännilaulu suomalaisille?

Kreikka: Stefania - Superg!rl
Kreikkalaiset vaikutteet nuorekkaassa popissa. Hyvän kuuloinen ja reipas. Yhteensä miellyttävä.

Saksa: Ben Dolic - Violent Thing
Teinimusiikkia. Poika laulaa korkealta ja tyttöäänellä. Katu-uskottavaa, epäsaksamaista. Ammattimaista, ihan oikea biisi ja radiokappale. Ysärin housepianosyntsat. Ja kaikkein nykyaikaisimmat torvisaundit. Nuoreen makuun, tosi cool. Vähän pötkö ilman kohokohtaa. Abstrakti äänimatto, erilaisia osioita ja soitinyhdistelmiä piisaa, vähän vaikea saada kiinni. Mutta hö, ihan hiton hyvä.

Australia, Viro ja Irlanti

Australia: Montaigne - Don’t Break Me
En syty tällaiselle klovni-sirkusestetiikalle. Taiteellinen tatsi voi olla jotain tosi hyvää, mutta tämä ei iske minuun. Minua lähinnä säälittää, jos laulaja joutuu suorittamaan nykytanssiteoksen samalla kun laulaa virheettömästi ja kuuluvasti. Popkappaleena kuitenkin ihan jees. Kiva matala ääni. Kertosäe jää päähän. Hyviä ja uskottavia melodian osia.

Alankomaat: Jeangu Macrooy - Grow
No tämä on just tällainen, jota pitää hiljentyä kuuntelemaan, sen verran minimalistista ja intiimiä. Vähän runsaamman rytmin ja äänitäytteen kohdat tulevat myöhään, siihen asti mennään todella yksinkertaisin ja hiljaisin keinoin, yhdellä gospelhammondurulla. Mutta onhan tämä erottuva, ja rehellinen kappale. Oho, hetken samanlaista hyminää kuin Bulgarialla. Kaunis. Lopussa voi innostua, että kappalehan toimii. Sen verran pitää otteessaan, että jää kuuntelemaan kappaleen kehittymistä mielenkiinnolla.

Portugali: Elisa - Medo de Sentir
Ohh jee, lisää balladeja viuluin. Mitä kaikkea nämä melodiat muistuttavat? Kiva kun on flyygelisti ja kaksi naista. Nätti. Noista röyhelö- ja glittervaateista en yhtään tykkää. Tavismaisesti, toteavasti laulettu, ei yhtään yliyrittämistä, se on ehkä mielenkiintoinen aspekti. Jotenkin kiehtova. Tässä on samaa kuin Portugalin 2018 O Jardimissa, joka oli myös mystisen nätti ja samalla lailla ”sinne päin” luonnonmukaisesti laulettu.


5 pisteen kappaleet


Italia: Diodato - Fai Rumore
Pianoballadi ja miesääni. Perusballadi, mutta sellainen mukava. Ihan kuunneltava, vaikkei innovatiivinenkaan. Voiko perusballadille antaa 5 pistettä? Sellainen Keane-tyyppinen rokkiballadin pianonrytmi. Huh, onhan tämä komea. Pääsee kunnolla huutamaan mukana piktiä vetoja. En tiedä, miksi tykkään näin tavallisesta konseptista näin paljon.

Viro: Uku Suviste - What Love Is
Kauniita miehiä riittää... Balladi taas. Ihan okei itse asiassa kumminkin, innovatiivisen ydinmelodian takia. Kertosäe on kaikki, väliosat tylsiä. Mutta kertosäe on vastustamaton.

Tšekki ja Israel

Tšekki: Benny Kristo - Kemama
Afropoppia, erittäin nuorisomusiikkia. Tällaista pätkivän hakkaavaa tyyliä on paljon nykypopissa. Kuulostaa kivalta, erikoisemmat instrumentit. Rytmi toimii, iloinen. Tätä jaksaa kuunnella loppuun asti helposti. Kyllä tämä on vaan niin hyvän kuuloinen.

Bulgaria: Victoria - Tears Getting Sober
Tyttömäistä, pehmeää. Hyminää aika paljon. Taustakuorot kuin Disneyn ikivanhoista piirretyistä. Joku sanoo, että tämä on nyysitty Billie Eilishin tyylistä; niin nuoren polven artisteja en oikein tunne. Joo, joku samankuuloinen kappale löytyy. Aika ihastuttava ja uudenlainen minulle silti. Viuluballadiksi kehittyy. Pitää hyvin otteessaan. Vaikuttavaa, että on tällainen tunnelma luotu.

Sveitsi ja Iso-Britannia

Iso-Britannia: James Newman - My Last Breath
Poppia. Hyvä! Tarpeekseen erottuvia kikkoja, hyvin rakennettu. Marssipoppia. Sopivasti melankolinen. Paljon parempi kuin useimpien viime vuosien Englannit. Videon introt ja outrot voisi toki karsia asiaankuulumattomina.

Liettua

Liettua: The Roop - On Fire
Hei, voimakasta mieslaulua. Virkistävää. Selvä biitti tulee mukaan myöhemmin. Tästä voi tykätäkin. Hyvä, mutta ei ihan täydellinen. Videon kukkotanssit tasapainottelevat just just rehellisenhauskan ja liian naurettavannolon välillä. Itsellinen esitys, oma maailmansa, erottuvat soitinsaundit. Vahva kappale.

Georgia

Georgia: Tornike Kipiani - Take Me As I Am
Piiitkään venytettyä laulua ja rokkimaista draamaa. Erikoinen hyvällä tavalla. Jännä. Heviä. Ja itseironiaa, huumoriasenne taustalla ja yksi death metal -örinäkarjaisu, jolle videossa nauretaan jälkeenpäin. Tarkkanäköisten analyysissä selviää, että tekstissä pilkataan vain euroviisujen viittä suurta rahoittajamaata. Olkoon mysteeri. Ristiriita tekstissä: et rakasta, rakastan; sama se, ei tarvitse ymmärtää. Oi, tykkään tästä. Myös persoonallisesti laulettu englanti on vain symppistä tässä. Ihana paketti. Tämä on mun aito rakkaus näissä kisoissa.


TOP 10 on siis minulla tämä       


1. Georgia: Tornike Kipiani - Take Me As I Am
2. Liettua: The Roop - On Fire   
3. Englanti: James Newman - My Last Breath   
4. Bulgaria: Victoria - Tears Getting Sober
5. Tšekki: Benny Kristo - Kemama       
6. Viro: Uku Suviste - What Love Is   
7. Italia: Diodato - Fai Rumore   
8. Portugali: Elisa - Medo De Sentir       
9. Hollanti: Jeangu Macrooy - Grow       
10. Australia: Montaigne - Don’t Break Me        


Ja kaikki videot voit katsastaa täältä:
https://eurovision.tv/event/rotterdam-2020/participants

Kuvituksen kuvakaappaukset virallisista videoista yllämainitulta Eurovision-sivulta.

2 kommenttia:

  1. Joo, sinähän olet euroviisujen ekspertti. Minä jaksan sen verran kiinnostua, onko Suomi tai Saksa finaalissa.Telefoonivotingissa annan periaatteesta kaksi ääntä Suomelle, yhden lankapuhelimesta ja toisen SMS:llä kännykästä. Siitäkään ei näytä juuri olleen hyötyä. Saksa ja Suomi kilpailevat näköjään siitä kummalla on useammin viimeinem sija finaalissa, huoh! Karsinnoissa on sentään karsittu huonot pois. Lohduttavaa, eikö totta?

    VastaaPoista
  2. No todellakin, Saksan menestyskään ei usein ole hääppöinen. Surkeaa olivat ne vuodet, jolloin sääntönä oli, että huonoimmat joutuvat jättämään seuraavan vuoden kisat välistä. Silloin oli Suomi koko ajan jäähypenkillä. Onneksi keksivät sitten nämä karsintasemifinaalit ja on koko viikoksi katsottavaa. Toivottavasti ensi vuonna kisataan taas oikeasti!

    VastaaPoista