lauantai 8. helmikuuta 2020

Tulvia ja myrskyjä ja Suomi mainittu, mutta vain koska ärisin valtakunnan ykkösuutisille


Kiva asua katastrofialueella. Kännykän säätiedotus näytti jotain varoituskolmiota paikallisesti ja kun klikkasin sitä, siinä luki: ”Tulvan mahdollisuus!” Öö.


No joo, kun viimeksi ajoin siitä Maasin sillan yli, niin katsahdin kyllä, että joen vesi on melko korkealla. Aika paljon on sadellut viime aikoina. Mutta ei mikään media ollut maininnut, että mitään tulvaa olisi missään kohdassa odotettavissa.

Mutta ei se ollutkaan liioiteltu varoitus. Seuraavana päivänä oli jo uutisissa, että laittavat portteja kiinni, koska Maastrichtissa on ylitetty veden varoituskorkeus, jolloin on parasta aloittaa varotoimet juuri täällä.

Mutta ei ne jalat kyllä meidän teollisuusalueella töissä kastu. Eikä kotona, Maas on noin 5 km päässä. Ja muutenkin tulviin on varauduttu nykyään erittäin hyvillä keinoilla ja on yhä harvinaisempaa, että vettä nousee jonkun kaupungin kaduille. Maas nyt on vähän tällainen. Nousee lyhyessä ajassa paljon ja laskee taas yhtä nopeasti.

Venlon satama-allas keskustassa on täyttynyt vedestä. Vasta vähän aikaa sitten otimme siitä ihan normaalin kuvan, jossa venelaiturit ovat alhaalla joen pinnassa. Nyt ne ovat kokonaan uppeluksissa.

Venlo ilman tulvaa.

Terassit ja portaat vielä kuivina.

Videokuvaa samasta altaasta viikkoa myöhemmin.


Hollanti järjestää mestaruuskilpailut ”vastatuuleen pyöräilemisesssä”. 8 km Oosterscheldekeringillä, joka on suuri kuuluisa patorakennelma Zeelandissa ja estää meren tulvimisen sisämaahan myrskyissä.

Padosta voi ajaa autolla yli ja sen olemmekin muutaman kerran tehneet.

Uutiskuvia edellisvuosien pyöräilystä.

Polkee, polkee.

Vastatuulipyöräilyssä vaihteet ja tietysti kaikki akkukäyttöiset ovat kiellettyjä, eli melko lailla mummopyörillä mennään. Juuri sunnuntaina se järjestetään, jolloin tulee sellainen myrsky, että meilläkin sisämaassa on 100 km/h puuskia ja käsketään varmistamaan irtotavarat pihalta jonnekin. Kilpailu saatetaan vielä peruakin, jos on liialti hirmumyrsky.

Ehkä tämä urheilulaji on jonkinlainen Hollannin vastine eukonkannolle.


Vanha blogiosoitteeni poistuu kokonaan


Edellisten blogisivujeni ylläpitäjä eli Kodin Kuvalehti ilmoittaa, että lukijablogit poistetaan heidän nettisivuiltaan kokonaan. Tarkoittaa minulle, että maaliskuussa arkistoni blogin alkutaipaleelta häviää eikä mikään aihe sieltä ole enää linkattavissa mihinkään.

Onhan minulla ne tekstit tallessa, ja kokonaisuudet kuvineen ja kuvateksteineen saan tallennettua pdf:nä, mutta en sellaisissa muodoissa, että ne voisi yhdellä napin painalluksella julkaista uudestaan. 

Sikäli siunattua, että keksin ajoissa muuttaa sieltä itsenäisille sivuilleni. Näin minulla on sentään nyt jo pitkä historia uudessa osoitteessa. Reilu 2 vuotta omaa historiaa. 185 artikkelia tähän mennessä.

Ehkä se harmittaa, että bloggaajahistoriastani nipsaistaan ensimmäiset vuodet pois. 197 artikkelia sinne kirjoitin. Puolet pois koko kirjoitelmistani. Etten voi todistaa vanhalla arkistolla, kuinka kauan olen ollut jo liikenteessä. Että nolla alkaa vasta Blogspotista, kun se ei ole ollenkaan totuus.

Tämä artikkeli näyttää täällä olevan 198., mutta oikeasti se on numero 383.

Ehkä laitan tänne jossain vaiheessa retrosatsin uudelleenjulkaisuna niitä artikkeleita, joita on luettu todella paljon ja jotka ovat edelleen relevantteja. Jotka olisi harmi menettää kokonaan.


Virus ja Suomi mainittu


Seurailinpa tässä koronavirus-uutisia. Hollannin valtakunnallisen uutistoimituksen sivuille ilmestyi tieto, että nyt sitä on Englannissakin. Ja että Englanti on neljäs Euroopan maa, jossa virusta on.

Hetkinen. On ollut Saksa, Ranska, Italia ja Suomi... ja UK olisi viides, jos ne olisivat laskeneet Suomen mukaan. Mutta eivät olleet laskeneet. Kartalla kyllä näkyi, että väritettyinä oli nyt yhteensä 5 Euroopan maata.

Jaa, että taas tällaista. ”Euroopan maaksi” kelpaavat taaskin vain Keski- ja Etelä-Eurooppa.

Kiehahti yli. Tartuin facebookin chattiin ja valitin niille, valtakunnan ykkösuutisille, että miksette te laske Suomea Euroopan maaksi.

Oli vähän pulssit ylikierroksilla hermostuksissani, kun se on sentään The Uutistoimitus ja minulla on sellainen terve auktoriteetin pelko. Että ihan niillekö kävin känisemään oikeasti suorin sanakääntein. No niin näköjään.

Vastasivatkin pian ja lupasivat korjata asian. Nyt mä olen joku paha perkele-suomalainen, joka kävi valittaan.


Illalla olikin sitten jo Suomi telkkariuutisissa, koska Lapissa laitettiin 2 hollantilaista karanteeniin viruksen varalta.

Sen jälkeen lehdet uutisoivat hollantilaispariskunnasta ja kertoivat, että heillä menee mökissään ihan hyvin. Paikalliset tuovat ruokaa oven taakse, ja varsinkin olivat onnellisia, että oli tuotu myös viiniä ja olutkori. Kaikki hyvin. ”Meillä on olutta ja internet”.

Sattuma: Aasialaisravintolassa kävelen kylmän alkupalabuffetin tykö ja havaitsen, että he ovat pistelleet wrappirullat täyteen Suomen lippuja. Tai siis niillä on joku satsi sekalaisia maailman lippuja, mutta juuri kun minä marssin siihen, siinä on ainakin 5 Suomea pystyssä.


Jälkkärit tarjoillaan snapsilasissa.


SMS elää


Vaihdan puhelinyhtiötä, koska sitten olen samassa kuin mieheni, ja molemmat saavat siksi perhealennuksia kuukausihinnasta. Ja niillä on yhtä halpa paketti kuin nykyiseni. Ja toivon mukaan verkot löytyvät vähän paremmin ja yhteydet ovat vähän vahvempia kuin nyt. Virallisesti ne ovat muka yhtä hyviä, mutta kokemuksen perusteella minulla on enemmän kattavuusongelmia kuin miehelläni.

Jos meinaat, että tekstiviesti on vanha ja katoava muoto, niin vaihda operaattoria. Saat 5 SMS:ää peräkkäin. Että siirto on anottu; siirto onnistuu; numeron voit pitää; vaihtopäivämäärä on xx; harmi että jätät meidät.




Tonnin seteli


Rokotuksen vasta-ainetulokseni tulivat sähköpostiin. Olen tuhat. Tonnin arvoinen. Piti olla yli 10; hoitohenkilökunnalla yli 100. Mä oon tonni hei.


Kaksoisolentoja


Hyvänen aika. Näin telkkarin haastattelussa miehen, joka on täysin samaa tyyppiä kuin eräs erikoinen työkaveri eri osastolta. Puhuu ihan samalla tavalla. Nopeasti ryöpsähdellen, ei jaksa lausua viimeisiä tavuja, saattaa änkyttää pelkkää hektisyyttään, hengästyy siitä, kuinka nopeasti puhuu. Kasvojen rakennekin samanlainen, kapea, samanlainen leuka. Ja sama tyyli: tämä on valinnut sellaiset voimakkaat värit, joita se työtuttukin käyttää paidoissaan, miehelle erikoisen intensiiviset. Tämä varmaan ajaisi samanlaista autoakin, jos sen näkisi.

On tullut vastaan muitakin kaksoisolentoja viime aikoina. Tullut tietoiseksi: tämän tyypin mä tunnen jo, se oli sama kuin se siellä ja siellä Suomessa nuoruudessa, vaikkapa. Tai jossain.

Viimeksi luin vanhasta naistenlehdestä Linda Lampeniuksen haastattelua: nyt mä tajuan! Meillä on töissä hollantilainen Linda, joka on aivan valkoinen blondi ja saman näköinen! Samat valkoiset kikkarat, ja nätti kapea naama, samanlainen siro nainen. Ihan saman näköinen ja molemmilla nimi Linda!


Kevään merkkejä näkyy jo: mustarastas alkoi laulaa korkealla puussa ja nittyllä oli kukka. Ja puskan juuressa kokonainen niitty lumikelloja.


Pihabongaukseen osallistuin tammikuussa ja kaikki perustiput tulivat käymään. Talvehtivat Pohjolan peipot, tali- ja sinitiaiset, varastelevat harakat, tappelevat turkinkyyhkyt, kukkoileva mustarastas ja paksu sepelkyyhky. Ja pikkuinen punarintakin hyppelehti.

Bongauksen ohjesivu.

Asiakas taliruokapurkilla.


Parempi, että tämä tyyppi bongasi sisältä käsin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti