maanantai 24. helmikuuta 2020

Autolla Norjaan Osa 3 – Söpö Bergen

Uudelleenjulkaisu: juttusarja Norjan automatkasta, joka tehtiin heinäkuussa 2018.
Koska ylläpitäjä poistaa entisen blogiosoitteeni kokonaan, julkaisen säilyttämistarkoituksessa joukon vanhoja artikkeleita uudestaan täällä.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin heinäkuussa 2018.

 


3. päivä: Bergen


On täällä söpöä. Ja helle ja auringon paahde, eikä sadetta.

Jonotettiin ulos laivasta ja laitettiin auto samantien maanalaiseen suureen parkkihalliin Klostergarasjen. Vuorokausihinta noin 20 euroa. Hallissa oli eri tasoja A:sta F:ään, ja tasot oli merkitty sanalla ”Plan”. Eli asfaltissa luki kivasti isolla ”Plan B” ja nuoli.

Hotellissa vanhan talon kuuma huone, avattiin illaksi kaikki 6 ikkunaa ja silloin viileni vihdoin. Nätisti liilalla ja viininpunaisella sisustettu huone, vähän ahdas.

Sininen talo on Hotel Klosterhagen.

Suloinen kahvila hotellin vieressä.

Hotellia vastapäätä: mikä värikkyys!


Kalatori


Kalatorilla valtavat langustinjalat jäissä, ja akvaarioissa elävät jättimäiset hummerit ja taskuravut. Kyllähän niitäkin tulee sääli, kun ne tapittavat silmillä ikkunan läpi, ja joku aikoo syödä ne.





Tämä tori ei ole halpuudestaan tunnettu. Bergenin kalatorilla pätee se, että kun ensin on nähnyt jonkun äyriäisannoksen maksavan 36 euroa, niin naapuritiskin 20 euron ateria tuntuukin edulliselta. Ihmeellä saatiin penkiltä täydestä kalateltasta istumapaikat vartiksi, jotta voitiin vetää kallis lounaamme, katkarapulautanen ja paistettu turska.

Toriteltassa turistien kanssa.

Fløibana


Periaatteessa vuoristojuna Fløibana on varteenotettava vinkki. Se vie keskustasta helposti ja kätevästi Fløyen-vuorelle, josta on todella hieno näköala yli kaupungin. Menopaluutiketti noin kympin kappale. Mutta junan lipunmyynnille tuli jatkuvalla syötöllä risteilylaivaturisteja 30 ihmisen ryppäinä täyttämään sitä yhtä surkeaa vaunua. Jonotus massassa kesti puoli tuntia. Asemalla laskeudutaan vuoren sisälle ja ensimmäinen osio radasta on maan alla tunnelissa.

Tässä talossa on lipunmyynti ja sisäänkäynti.



Yhä ylös yrittää...

No olivathan ne näkymät ylhäältä uskomattomat. Koko kaupunki alla niemillä, vanha satama selkeästi, ja merta ja vuonoja ja sinistä ja vihreää. Ja kalliolla kivat vuohet, joita voi rapsutella.




Tungos tarkoitti sitä, että myös alas menevä jono oli samanlainen, monen sadan metrin pituinen joukkio paahtavassa auringossa aukiolla. Hyvin pian tuli mieleen se vaihtoehto, että vuoreltahan siis pääsee kolmessa vartissa kävellen alas. Heitettiin hukkaan paluulippumme, jotka olimme ostaneet. Halvemmalla olisi saanut pelkän menon. Mutta jonotus olisi kestänyt varmaan puolitoista tuntia, jotta pääsisi junalla sen viisi minuuttia alas. 

En vain taas uskonut tuota helteen astetta, eli oli liikaa päällä sitä varten, että vaellettiin vuorelta alas +30:ltä tuntuvassa lämmössä. Sääennusteen mukaan oli tulossa muka +21 astetta ja puolipilvistä; tulikin täysi aurinko. Ihan hikistä. Eikä vesipulloa matkassa, koska luultiin vain käyvämme vähän junalla äkkiä ylös ja alas. Juupa.

Pakkokävely alas vuorelta oli opettavainen. Alastulo hoitui tasan siksakkimenetelmällä, klassisena serpentiinitienä, vaikkakin kävelijöille eikä autoille. Metsä oli kiva peikkometsä, oli saniaisia. Niitä näkyikin myöhemmin monessa paikassa pitkin Norjan sisämaata, koskien varsilla ja metsissä, laajoina pöheikköinä.


Kun hiekkaiselta metsäkävelytieltä päästiin kaupungin kaduille puikkelehtimaan alas kujia ja pikku rappusia, jotka yhdistävät ylekkäisiä katuja toisiinsa, alkoi söpöily. Pikkukujat olivat suloisia. Vanhoja värillisiä puu- ja kivitaloja, sinisiä kuutioita tai keltaisia, joillain kirjavat viirit ja kukkaruukut idyllisellä kujan pätkällä.




Ja urban knitting -projektit, joissa puiden rungot peitetään kirjavilla neuleilla, niitä kokonainen puistikko alas laskeutuvan kadun eri kulmilla, mahtavaa.



Söpöjä koristeita, söpöjä taloja, söpöjä kylttejä. Värikästä ja söpöä. Kyllä tämä aika hieno kaupunki on visuaalisesti monella tapaa: sekä maisemat, historia että kulttuuri. Huikean söpöä. (Oho, ”söpö”-ennätys rikkoutui juuri.)

Ja se infrastruktuuri on niin jännä, kuinka saa jyrkkää mäkeä kiivetä, tai rappuja aina katujen välissä. Kolmiulotteinen kaupunki. Talorivi talorivin päällä havumetsärinteessä. Ja useita sellaisia leveitä puistokatuja rakennettu, joissa voi vaihtoehtoisesti siksakata laidalta toiselle asfalttipolkua, jos on liian jyrkkä mennä keskeltä suoraan alas.




Bryggen


Illalla ehdittiin Bryggeniin eli vanhojen puisten satamavarastotalojen kortteliin. Muistan olleeni niissä taloissa lapsena. Että oli niitä puu-ulkonemia eli parvekekäytäviä, joissa kävellään palkkien alla, ja kaikkea vinoa vanhaa hirsiseinää ja tukkiseinää ja lautaseinää, vinssit yläkerroksissa. Haisee ihanalta vanhalta puulta ja tervalta. Talojen väliset kujasetkin kokonaan lankulla päällystetty.





Kalliihkon oloisia käsityökauppoja talojen välissä, varjoissa ahtaalla kujalla. Mutta toisaalta, kun vähän aiemmin harmittelin kivan taidekäsityön vaikeaa löytämistä Norjassa, niin tässä nyt voisi olla oikein hyvä mahdollisuus hankkia pienyrittäjän itse designaamia hauskoja tekstiilejä ja muita tuotteita.

Pari taloa oli remontissa - ne, jotka ovatkin vain kangaskuvia talorivistön keskellä julkisivukuvassa, jos tarkkaan katsoo. Aika vinksahtaneelta näyttää talon läpileikkaus projektin infotaulussa. Entisöidään mahdollisimman tarkkaan perinteiseen asuunsa.


Bryggenin terasseilla on kai perinne istua ja syödä. Onneksi saatiin kohtuuhintaiset quesadillat Madam Fellesta. Toisessa ravintolassa olisi ollut 36 euron kaurispihvi ja 15 euron jälkiruuat.




Nyt asiaan. Norjan kuuluisia oluthintoja menyyssä. Valuuttakerroin: otetaan yksi desimaali pois ja lisätään hippunen. Eli 89 kruunua on noin 9,50 euroa. Jos haluaa kunnon baijerilaisen 1,2 litran tuopin, hinta on komeat 24 euroa. Paikalliset 0,33 litran pullot 9 ja 12 euron välillä. Viinilasi 10 euroa.


Paikalliset olivat purjeveneillään bilettämässä ja istuivat terasseilla viinillä ja oluella kovaäänisinä ja riehakkaina, kai hekin nauttivat helteestä, koska muuten Bergenissä sataa kaksi kolmesta päivästä tilaston mukaan.

Hotellilta alaspäin, Bryggeniä vastapäätä olevalla niemellä, oli myös megajyrkkä katu, pitkä lasku, ja ylös sama nousuna. Siellä seisotetaan autoja rinteessä poikittain parkissa sellaisessa kulmassa, jossa minusta tuntuu, että jos tuo pakettiauto olisi kymmenen senttiä korkeampi, sen painopiste keikahtaisi, ja vierisi kyljelleen rinteeseen koko auto. Hotellin edessä parkkeerataan nokka edellä alamäkeen niin että täytyy olla käsijarrun todella kunnossa.

”Norjassa jokainen lähtö on mäkilähtö” pätee aika monessa paikassa.

Alareunassa näkyy täysin vino autorivistö.

Aika rankka ja kiireinen päivä, kun on vain puoli päivää aikaa tutustua kaupunkiin. Täällä olisi voinut olla 2 yötä. Silloin olisi ehtinyt myös ajaa Ulrike-vuorelle ja nousta siellä pelottavalla köysiradalla todella korkealle.

Hotellin aamupalalla viikinki tarjoili, iso partainen mies, toi kahvia pöytään. Aamulla leijaili sumupilvi meren yllä ja hahtuvia vuoren edessä, nättiä.


Aamu oli  rauhaisa, kun kaikki turistit olivat poissa. Hiljaisina hetkinä kujilla on kiva olla, mutta ne risteilymassat ovat kamalia.

Yhteensä kannattaisi olla Bergenissä kauemmin kuin Oslossa, jos molemmat kaupungit kuuluvat reittiin. Mutta Bergenissä pitää nykyään haasteena yrittää osata välttää liikoja laivamatkustajia juuri sellaisina aikoina, jolloin joukko vyöryy jossain tietyssä paikassa.

Bryggen - missä viemärinkannetkin ovat kauniita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti