perjantai 21. helmikuuta 2020

Tonnikalasalaatti ja arjen surkeat aikataulut


Aamulla 3 astetta. Vesikerros auton laseissa näytti jäältä, koska se oli tiivistynyt omituisiksi viivamuodostelmiksi ja verkkokuvioiksi. Ehkä se oli ollut jäätä yöllä.

Illalla 9 astetta. Näin ensimmäistä kertaa lehmiä niityllä! Aika aikaisin mielestäni. Sellaisia kokoruskeita, joilla on ehkä vähän paksumpi karva.

Peippo lauloi puolikasta säettä. Se tietää itsekin, ettei vielä ole pesimäaika, mutta haluaisi jo harjoitella ja käynnistellä kevättä. 50% kohdalla säkeessä katkeaa laulu kuin veitsellä leikaten. ”Ei tätä lasketa, kun ei ole loppukaneettia.”

Pomo löysi museokaupasta eri kielten sanoja selittäviä kortteja, näki suomea ja toi minulle sitten tämän. Kiitti... Sanan selityksessä saksaksi ei mainita, että se on hieman karkeaa kieltä ja hieman haukkumanimen tapainen. Neutraalihkoon selitykseen sopisi ehkä paremmin pilkunviilaaja.


Tuolla ulkona on karnevaali. Torstai-iltana oli ”vanhoiksi eukoiksi” pukeutuneita naisia liikkeellä, silloin on eukkojen ilta -perinteet. Naiset saavat Saksassakin leikata miehiltä kravatit poikki sinä päivänä.

Ja kröhöm, Venrayn vanhalla toriaukiolla on joka karnevaali esillä minun taidettani. Entisöidyn pumppukaivon ympärille pystytetään vanerista suojaseinät juhlahumun ajaksi, ja se taisi olla 2013, kun taidekurssilaisten kanssa saatiin tehtävä koristella kunnan hankkimat levyt oikein värikkäiksi. Yhdellä neljästä sivusta on mukana minun akryyliväreillä maalaamiani hahmoja.

Muistoja vuodelta 2013.



Mieheni oli kerrankin dinnerillä työtiimin kanssa. Minähän se yleensä huitelen ravintoloissa työtilaisuuksissa ja hän saa järsiä yksin kotona jotain kyrsää. Kerrankin toisin päin. Joten en ollut surkea. Suunnitelma: teen loisteliasta tonnikalasalaattiani, kun kerran itse keksin ruokani. Mieheni ei niin tykkää tonnikalasta, joten sitä kokkailen silloin tällöin erikseen itselleni.

Meinasin, että teen sen ruuan ja sitten nautiskelen sitä ja ehdin tuntikausia tehdä omia kirjoitushommiani ennen kuin mies palaa. Mutta näinhän se kello venyy ja arjen aikataulu kusaisee taas:

Töihin saavun 8.43.
Töistä lähden 17.53. Tässä on puoli tuntia ylimääräistä työaikaa tänään.

Moottoritie. Rekka, toinen rekka... kolmaskymmenesyhdeksäs rekka. Eihän täältä ohituskaistalta pääse takaisin oikealle enää ollenkaan. Päässä soi Madonna: Like a Prayer.
Sitten markettiin ostamaan tomaatteja ja tarvikkeita.
Kaupassa 18.20 alkaen.
Kotona 18.40. Kokkaanko heti? No oikeastaan haluan olla puhtaana ja lökövaatteissa, joten ensin suihkuun. Ai täällä on jotain likapyykkejä lattialla. Nostan ne koriin. Eilinen villatakki on kunnossa, takaisin kaappiin. Ai täällä on nämä salilla uima-altaassa käytetyt uimapuvut kuivumassa. Poistan ne suihkusta.
Sitten keittiöön. Ai täällä on tiskikasa, joka täyttää toisen puolen tiskipöydästä kokonaan. Haluan tilaa kokkaamiseen, joten pitää ensin tiskata.


19.00 voin aloittaa ruuanlaiton. Mutta kaupasta tuodut spagettitäydennykset purkkiin ensin. Ei, en nyt vie lintulaudalle jyviä, kun siellä alkoi juuri ropista sade. Käyn sitten myöhemmin pihalla (taskulampun kanssa pimeässä) kun ei tarvitse kastella vaatteitaan.
19.05 pasta ja muna kiehuvat. Päässä soi CMX: G. (Juu, se on kappaleen nimi.)
19.15 vihannekset leikelty ja tölkit avattu.



19.20 pastan ja munan jäähdytys. Päässä soi R.E.M.:in Shiny Happy Peoplen instrumentaalikohta, onko siinä kitarat vai niiden kuuluisat mandoliinit, didy diidyy dyy dydy. Tiskailen ja kuivaan käytettyjä tarvikkeita samantien.
19.25 kastikkeen sekoitus. Kuuluisa kastike. Kikkomania, etikkaa, öljyä, suolaa, sokeria.




19.35 pääsen syömään. Päässä soi Australian tuleva euroviisu. No nytkö se jo jäi päähän, enkä edes tykännyt erityisesti. Luen nettiä ja syön rauhassa. Pumm, no nyt siellä on ukkonen.
20.00 ruokailu valmis.
20.10 välineet tiskattu.
Nyt saattaisi yhtä hyvin olla, että mies punkee jo sisään.
Puolen tunnin päästä se punkeekin, surkuhupaisasti, siinä meni koko mun vapaailta johonkin. Oli kuulemma hyvä ruoka ravintolassa. Yrittää saada mut kateelliseksi mainitsemalla macaron-jäätelön.

Mitä opimme tästä?
1. Me näännyttäisiin nälkään joka päivä kauan ennen kuin ruoka on valmista, jos olisi (vain) mun vastuulla käydä kaupat ja kokata. Tulen myöhään töistä enkä osaa kokata nopeasti.
2. Hyvä että ollaan edes sen verran fiksuja, että haetaan ainekset ruokiin jo edellisinä päivinä eikä ruveta hankinnoille vasta samana iltana.


Salaatti oli taas erittäin hyvää. Kehitin reseptin itse opiskeluaikoina eli... pari vuotta sitten. Siihen tulee:

Tölkki tonnikalaa
Muutamia tomaatteja
Kipollinen kuviopastaa keitettynä, esim. gnocchi (ei perunagnocchi vaan tavallinen vehnäpasta) tai pipe rigate tms. pulleita, hätätapauksessa penne rigate tai farfalle
Retiisiä (jos tykkää kirpeästä)
Maissia (jos tykkää makeasta)
Vesikrassia
Valmiiksi keitettyjä simpukoita (jos tykkää merenelävistä enemmänkin; tällä kertaa päätin jättää ne kauppaan)
Päälle keitetty muna lohkoina (vähän lisää proteiinia ja ravintoarvoa = nälän poistoa)

Kastike:
1/2 dl ruokaöljyä
1/2 dl soijakastiketta
kunnon loraus etikkaa, esim. omenaviinietikkaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
Sekoita nopeasti ja kippaa salaatin päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti