Kerrankin, vihdoinkin. Minua on ahdistanut se, että istutaan samassa olohuoneessa, joko meillä tai kaverilla, aina samassa rundissa samalla ohjelmalla eli pitkälti non-ohjelmalla joka vuosi. Kuunnellaan musiikkia, syödään snäksejä, ja keskiyöllä pojat paukuttelevat kadulla raketteja. Vuodet vierivät, mikään ei muutu ja ei ole erityisen jännää.
Nyt saisi järjestetyt bileet.
Ne alkavat teatterilla vasta klo 22 eli sitä ennen pitää syödä jotain, eikä tilaisuuteen kuulu ruokatarjoilua. Mutta ne kestävät klo 5 saakka.
Siellä on sitten pukeutumiskoodi smart casual ja kauhuissani etsin kaapista mekkoa. No se oli aika helppo juttu, minulla on tasan yksi juuri sopivan juhlava lyhyt mekko. Ei tee mieli ostaa / epätoivoisesti etsiä uutta juhlakalua just nyt, joten mennään samalla pikkumekolla nyt sitten vielä vaikka seuraavienkin kuuden vuoden kaikki juhlatilaisuudet. Löysin omasta kaapista jopa myös kengät ja sukkikset, ja sopivan setin koruja. Symbolisesti (”Olen suomalainen” -motolla) haluan laittaa Vanamo-kaulakoruni.
 |
| Pitää valita kenkä. |
Käsilaukkua en ehkä löydä optimaalista omasta kaapista. Mietin, että jos käännän sympaattisen Suomesta ostetun ”Surffaava kissa” -laukkuni toisin päin, sen takapuoli on turkoosi ja sopisi mekkoon. Se olisi sellainen jäynä. Että esitän eleganttia, mutta jos laukun kääntää ympäri, niin se onkin ihan peppi pitkätossua, värikästä taidetta, todellinen minä.
Kissapussukka on kyllä todella pieni eli sittenkin haastava. Annoin periksi viralliselle käyttäytymiselle ja ostin virallisen laukun. Ostoskadulla roikkui kivoja pieniä, mutta sittenkin tarpeeksi tavaraa vetäviä laukkuja helposti saatavilla, kätevästi monella lokerolla varustettuja.
 |
| Virallisuuden taso nousi juuri. |
 |
| Ja hankin kukkapinnin! Glitteriä! Ehkä laitan vielä turkoosia kynsilakkaa. |
Bileissä on joka tapauksessa paljon musiikkia ja dancefloor, eli aion varmasti jammailla hulluna. Se on hauskaa! Tulee vielä vaikeaa valita, missä haluaa olla. Viime vuonna yhdessä salissa oli vaihtelevia DJ:tä ja tyylejä, ja toisessa livebändi, joka otti vastaan yleisön musiikitoiveita kännysovelluksen kautta ja soitti muutenkin kaikkia eri tyylilajeja. Sai myös laulaa karaokea niiden säestyksellä, ja sai toteuttaa lavakoreografian, jos halusi. Hauskaa sekin!
Ja hurraa, näin minun ei ole pakko palella kadulla katsomassa poikien rakettipaukuttelua! (”Pojat” alkavat kohta olla viisikymppisiä, mutta niin vain ne paukut kiinnostavat yhä.) Saan pysyä sisällä! Niitä helvetin pommeja en kestä ollenkaan enää. Hollannissa ei järjestetä pikku kunnissa ja -kaupungeissa virallisia ilotulituksia, vaan on vain älyttömiä ihmisten omia pössyjä ja pikkuraketteja, jotka eivät ole kovin kummoisen näköisiä. Savusumu siitä vaan tulee ja kaikki luonnon eläimet, linnut ja kotieläimet menevät paniikkiin. Olen iloinen, että saan pysyä kaukana raketeista tänä uutenavuotena.
Musiikki ja tanssiminen sen sijaan on aina hyvä ja tarkoituksenmukainen juhlimisen muoto.
 |
| Tätä meininkiä en tule kaipaamaan yhtään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti