Minulle ei kyllä jotenkin koskaan tule standardioireisia standardivaivoja, vaan joku hämärä variantti, johon ei ole heti nettiselitystä valmiina. Sitä voi lukea kolmekymmentä erilaista jalan ja nilkan vaivaa läpi, eikä mikään täsmää tuntemuksiini. Google on aina, että WTF mun terveyshakuihini.
Kerran, kun Doctor Google ei ollut tarpeeksi hyvä, menin oikeaan lääkäriin ja hän osoittautuikin itse Dr. Googleksi. Teki haun ihonyppylääni liittyen ja näytti monitoriltaan, että ”älä nyt pelästy, mutta tässä on aika rumia kuvia”.
Hermopinteitä selkärangassa
Olen erikoistunut selkäkipuihin, jotka eivät ole selkäkipuja. On joko hengittäessä tuntuvaa pistelyä kylkiluissa rinnan alla, tai jotain nilkan tuikkaamista. Ne johtuvat kuitenkin selkänikaman välissä olevasta hermosta, joko kaula- tai lannerangassa.
Ikävä on kylkiluun pistos, jossa hermo vihloo, kun hengittää tai kumartaa tai jonkun liikkeen tekee. Silloin pitäisi fysioterapeutin oikeastaan availla nikamia. Mutta eipä se availlut lauantaina ja sunnuntaina silloinkaan, kun olin maanantaina lähdössä pitkälle lomamatkalle. Se siitä. Onneksi oli Google ja suomalaisten fysioterapeuttien ohjevideoita itsehoitoon. Jospa se on vaikka ”rintarangan fasettilukko” tai muuta jäynää. Pitäisi kyllä ostaa ne kuuluisat kaksi tennispalloa, joita voi rullata sukassa selkärankansa alla. Mutta onnistui se itsehoito myös kahdella erilaisella hätäpallolla ja pyyherullalla. Sain pistelyn katoamaan melko pian rullailun jälkeen.
Iskiasmainen tapaus on yhtä kamala. Olen saanut häiriön aikaan nostelemalla painavia pahvilaatikoita epäergonomisesti alaselkä kyyryssä. Kun pitäisi nostaa jalkalihaksilla ja selkä suorassa. Niin, tiedän. Se oli liian myöhäistä korjata, kun autossa huonosti kaarella istuessa alkoi tuntua joka kerta kamalan pelästyttävä ja epämiellyttävä vihlaisu nilkassa. Yhtenä vuonna tuikkailu esiintyi nilkan ulkoreunalla, ja toisena vuonna sisäpuolella.
Pystyin estämään kivun sillä, että vältin selän kautta kumartumista seuraavat viikot. Notkistin polvet ja menin kyykkyyn, jos halusin alas. Silloin mitään kipua ei tullut. Sinä aikana kyllä huomasi, miten paljon asioita makaa arjessa lattian tasolla, ja turhautui siihen seikkaan. Koko ajan joutuu kyykistymään, koska alhaalla lojuuu joku kassi, laukku, likapyykki, ostoskori, säilytyslaatikko tai pudonnut roska, tai alakaapissa on jotain tärkeää.
Menin tsekkauttamaan asian omalääkärillä. En ehtinyt yhtään tarpeeksi lukea odotushuoneessa tyttöjen lehti Vriendiniä (”Ystävätär”), kun tohtori jo kutsui. Olin keskellä dramaattista tarinaa siitä, kun poikaystävä petti.
Lääkäri tarkisti, ettei se ole vakava välilevyn pullistuma. Kumivasara tuli eteen ja refleksi polvesta ja nilkasta. Ja kuuluisa lopputulema: ”Tälle ei voi nyt tehdä mitään paitsi odottaa pari viikkoa.”
Kyllä on niin kivaa sillon kun ei ole kipuja. Joka päivä on kiva, jolloin ei ole kipuja.
Eikä aarteistona ole vain Google, vaan myös Youtube. Siellä oli hyviä iskiasvideoita, selkäjumppia ja fysioterapeuttien neuvoja. Pari tiettyä lihasta saattaa kuulemma olla lisäksi jäykkänä ja pitkittää iskiaksen hermopinnettä. Ohjeiden mukaan hieroin pakaran ”piriformista”, ja kylläpä se olikin kipeä. Myöskin terveellä puolella. Eivätkä selkärangan lähellä olevat lihaksetkaan ihan hyvältä tuntuneet. How bizarre, how bizarre.
No melko jännä oli myös seurata kertomusta, kuinka saksalainen fysioterapeutti käytti työkaverille kuppauslaseja diagnosoinnissa. Ilman verenvuodatusta, mutta vakuumilla. Normaalisti iho nousee tasaiselle kukkulalle lasin sisään. Mutta paikoissa, joissa on kudokset huonosti, eli työkaverin alaselässä, iho nousi ihmeellisenä epätasaisena ja ryppyisenä vuoristona, täysin epänormaalina lasiin. Silminnähtävä häiriö. Tämä on jo hienoa soveltavaa tiedettä.
Tenniskyynärpää ilman tennistä
Jouduin väkivallan kanssa tekemisiin, kun kyynärvarteni kipeytyi. Oikea käsivarsi jomotteli kahden kuukauden ajan päivittäin, myös nukkuessa keskellä yötä. Ei kiva. En halunnut vielä rammaksi, ainakaan oikean käsivarren osalta.
Diagnoosi oli tosissaan ”kolmostyypin tenniskyynärpää”. En ole tennistä pelannut. Vaiva saattoi saada alkunsa siitä, kun leikkelin puutarhassa oksasaksilla aika kauan erilaisia liaaneja poikki, koko ajan oikealla kädellä tietysti.
Ensin sain käsivarsihierontaa. Lihaksiin oli kerääntynyt jännitystä, joka oli jäänyt siihen kramppaamaan. Lihas oli kuulemma niin kovettunut, että luikahti syrjään painaessa. Normaalisti sitä voisi painaa päältä.
Viikon vitsi oli tosin tämä, että fysioterapeutti sanoo toimistotyöläiselle: ”Koitas jotenkin klikata vähän vähemmän sillä hiirellä seuraavina viikkoina.” Sama kuin jos sanoisi: ”Juokse vaan se maratoni, mutta vältä vasemman jalan käyttämistä.”
Sitten kohtalon sormi teki sen, että fysioterapeutilla oli lomasijainen, jolla oli rajummat keinot. Hoidoksi otettiin käsivarren muussaaminen eli jyrääminen. ”Se sattuu. Mä teen sen kolme kertaa. Siihen tulee mustelmia.” O-kei... ”Tätä voi hieroskella kymmenen kertaa ilman tuloksia vähän tällee näin, tai sitten mä jyrään tämän kunnolla kerralla.”
No, ennustus toteutui. Siihen tuli mustelmia. Olin mukiloidun näköinen. Mutta vaiva loppui siihen paikkaan.
 |
| Tunsin olevani vaarallinen hiphoppari tulossa suoraan jengitappelusta New Yorkin yöstä. (No muumipaidassa, hm.) |
Sidekudos on in
Tehokas elämys oli myös niskahieronta omalla kylällä fysio/akupunkturistilla. Nainen alkoi jyystää myös lapaa laajalta alueelta ja nipistellä ihoani yhteen oikein kunnolla, ja se olikin oikealla puolella kauhean kipeä. ”Tämä on niin kireä kuin olla voi, mitäköhän sä olet tehnyt.” ”Au auuh, tosiaan, sen haluaisin tietää.”
Kuulemma pinnallinen ihon ja sidekudoksen kireys voi olla jopa heijastumaa eri sisäelimistä. Mielenkiintoista ellei omituista. Sidekudos. Mihin se nyt reagoi.
Olenkin sittemmin kuullut esitelmiä kehon kovemmista osista eli sidekudoksesta, kalvoista ja jänteistä. Eräs kaveri sai golfpallon ja käskyn rullata jalkapohjaa sen päällä eri paikoista niin lujaa, että sattuu (jee). Kun irrottelee kudosta jalkapohjan alla, sillä onkin vaikutusta ylös selkään ja niskaan saakka! Koko se kudos, ns. faskia, on ikään kuin yksi yhtenäinen systeemi. Tämä oli jo aika mielettömän kuuloista.
Tämä kaikki vastaa myös fitnessmaailman uudempaa trendiä, jossa ihmiset hierovat kudoksiaan melko väkivaltasesti kovien rullien päällä liukumalla sivullaan reidellä, mahalla tai selällä. Tuoreempi tieto näyttää sanovan, ettei pelkkä pehmeiden lihasten hieronta riitä, vaan tarvitaan vähän selkeämpiä otteita muiden kudosten irroittamiseen. Hartioideni sidekudoshieronta tuntuikin pari päivää siltä kuin siinä olisi isot mustelmat.
Kovat otteet ovat in. Minusta onkin vain loogista, että silloin kun (toki kohtuudella) sattuu, ollaan juuri niiden vaikeimpien paikkojen luona, jotka eniten tarvitsevat muutosta. Auts vaan. Auts kunniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti