Kansa saa äänestää netissä kaikkien aikojen parhaita kappaleitaan, ja äänistä kootaan Top 2000 -lista, joka soi radiossa joulupäivästä uuteen vuoteen saakka yöt ja päivät läpeensä. Paikan päällä voi käydä Hilversumin mediataloon rakennetussa studiobaarissa, jossa juontajat tekevät livelähetystä.
Mieheni keksi haluta lähteä vapaana perjantainaan Hilversumiin katsomaan, kun oli äänestyksen viimeinen päivä ja mediatalossa piti kuulemma olla jotain tapahtumaa. Kaverinsa lähti mukaan.
Myöhemmin sain viestin, että eihän täällä ole ketään, studiobaarissa on neljä ihmistä sisällä. Ehtii kerrankin katsoa ne seinien mielenkiintoiset bändijulisteet tarkkaan läpi. Ja he olivat tavanneet mieheni vanhan tutun radiojuontaja Bart Arensin.
 |
| Bart juontaa. |
Myöhemmin, kun baarissa oli noin kymmenen ihmistä, tuli kuvausryhmä sisään, että me tehtäisiin nyt mainosfilmejä telkkaria varten. Vierailijoiden piti esittää tavallista yleisöä baaritiskillä taustalla, ja sitten purkitettiin kaksi mainosta, joita esitetään 17. joulukuuta alkaen telkkarin ykkös-, kakkos- ja kolmoskanavalla.
Että näin meidän linssilude pääsi taas parrasvaloihin.
Kavereilta tuli heti ystävälliset kommentit. ”Kyllä mä sitten pelästyn kun nään sut.” ”Telkkari hajoo.”
Kuvausten jälkeen mieheni sai tilaisuuden pitää tämän vuoden mainoksissa käytettyä virallista vanerilevyistä koottua Top 2000 -logoa kädessään.
 |
| Radiojuontaja Gijs Stavermans. |
Tässä olikin viime illat päällä serious work siinä, että yritimme määritellä omat suosikkilistamme. Kansanäänestykseen sai tällä kertaa lähettää vähintään 5 ja enintään 35 suosikkikappalettaan.
Ainahan se on vähän summittaista, koska helposti voin kerätä vaikka sata kaikkien aikojen best ever biisiä, joista moni on keskenään aika saman arvoinen listallani. Ja tämä on kuitenkin kaikki tällaista länsimaailman popmusiikkia, anglosaksista ja hollantilaista; ei paljon ole etnolla sijaa eikä kaikella sillä suomalaisella, jota äänestäisin muuten. Suomalaiset top 35 tarvitsisivat minulla oman listansa.
Sen verran olen 17 vuoden aikana päässyt sisään Hollannin popmusiikin maisemaan, että saatoin sisällyttää listaani kourallisen myös hollanninkielisiä lempihittejäni, useimmat aika vanhaa historiaa ja uusin tältä vuodelta.
Mieheni pähkäili ihan tosissaan ja mietti ja arvioi iltakaudet, mikä on todella parasta. Hauskaahan se on, kaikki hyvät biisit. Mikä olisi Doorsin tai Janis Joplinin paras? Entä Alanis Morissetten? Miehen listalla on Blondien Union City blue, erinomainen valinta. Minulla on Blondien Dreaming.
Kun katson omaa valintaani, niin todella laidasta laitaan siinä on tyylejä ja vuosikymmeniä. Se kertoo siitä, että arvostan hyvin erilaisia asioita ja olen avoin havaitsemaan sen, mikä on koskettavaa ja puoleensavetävää hyvinkin erilaisissa konsepteissa. Henkilökohtainen helmi voi löytyä niin 90-luvun housesta kuin 70-luvun punkista, 80-luvun popista tai 60-luvun rokista.
Tässä kaikki 35 kappalettani tällä kertaa:
Psykologinen totuus uutisartikkelissa: ”Usein ihmiset pitävät pysyvästi kaikkein parhaimpana sitä musiikkia, jota ovat kuunnelleet 15 – 25 vuoden ikäisenä.” No osin kyllä. Siksi olen osin jumittunut 90-luvulle.
Tehtävä aiheutti epätoivoa myös työkavereiden keskuudessa. ”Kokosin ja lähetin sen listani, ja nyt kun kuuntelen radiota autossa, niin joka kerta mietin, että hitto, olisihan tämäkin sinne pitänyt laittaa, tai että tämä kappale olisi pitänyt vaihtaa sen yhden tilalle.”
Joku oli lähinnä turhautunut: ”En mä jaksa äänestää, siellä on ykkösenä lopulta kuitenkin aina Queenin Bohemian Rhapsody”. No se on totta, ja se on tylsää. Mutta mitä useampi sinne laittaa listan, jolla kyseinen biisi ei esiinny, sitä vähemmän se saa prosenttiosuutta äänistä. Demokratiaa, guys. ”Meinaatko, että se on vähän niin kuin Hollannin vaalit: mitä ikinä äänestääkin, niin lopussa ykköspaikalla on kuitenkin aina (ikuinen pääministerimme) Mark Rutte”?
Äänestäjiä on noin 200 000. En äänestä siinä illuusiossa, että luulisin minun listallani olevan näkyvää vaikutusta mihinkään lopputuloksessa. Vaan kerään listani harrastuksena, siksi että musiikki on aina kiinnostava ja positiivinen aihe ja on hauskaa ja mielenkiintoista miettiä, mikä onkaan se oma mielipide tällä hetkellä.
Mieheni esiintyi studiolla myös haastatteluissa, joita olisi voitu käyttää telkkarin ajankohtaisohjelmaan, mutta niitä ei lopulta ruudussa näkynyt. Olisi kyllä kannattanut, sillä mieheni oli ilmaissut kaksi erittäin pätevää mielipidettä. Ensimmäinen kysymys oli, onko Bohemian Rhapsody nyt sitten Queenin paras kappale, johon mieheni painokkaasti: ”No ei todellakaan! Ne on tehneet monta paljon parempaa!”
Ja toinen kysymys kuului, mikä onkaan se kaikkien aikojen paras biisi. ”Donna Summerin I Feel Love”. Oikein. Kunnioitan suuresti sitä, kuinka vuonna 1977 siinä kappaleessa on jo 90-luvun housemusiikin alku, abstrakti ja toimiva elektroninen äänimatto, jonka teki italialainen tuottaja ja syntetisaattoripioneeri Giorgio Moroder. Todellinen edelläkävijä. Ja laulu on mystisen kaunista ja on uniikki tunnelma.
Mutta asiat ovat makuasioita ja henkilökohtaiset listat todella erilaisia. Toisen lempilauluja toinen ällöää.
Demokratia on puhunut taas ja edelleen Bohemian Rhapsody on listan ykkösenä, huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti