Kylmä-kuuma-mikä

Kissat pääsevat jo tarhaansa ulkoilemaan, on aurinkoisia päiviä ja iltapäivällä lämpö nousee 16 asteeseen. Ne kiehnäävät auringossa. 

Kävin kävelyllä, kun olin nähnyt autolla ajaessa penkoilla sipulikasveja eli mm. narsisseja. Löysin kadun varrelta kunnan istuttamia keltaisia narsisseja pitkät rivit, ja kauempaa violetteja krookuksia runsaat penkit. Sain upeita kevätkuvia.

Narsissipenkki pyörätien vieressä.

Violettia krookusta koko alue.

Yksi keltainen joukossa.

Tämä käy päin pläsiä nyt tämä kevät. En ole tottunut. En ehdi sopeutua. Ja siellä ovat ne kevään ensimmäiset sitruunaperhosetkin pihassa!

Peippo laulaa. Ne alkavat aina laulaa ihan suht tasan 1. maaliskuuta, oudosti.

Nyt ei ymmärrä vaatetuksesta mitään. Yöllä ja aamulla on kylmä, iltapäivällä kuuma. Aurinkolaseja piti alkaa käyttää, nyt alkoi paistava jakso. 

Koska päiväsaikaan luvattiin tosi lämmintä, mietin vain sitä enkä ottanut mitään takkia päälle töihin lähtiessä. Oli vain sisätiloihin tarkoitettu neuletakki. Sitten auton mittari näytti kokonaista 5 astetta plussaa. Aika hyytävää. Äkkiähän se auto lämpenee, ja käsineet minulla silti oli, koska aavistin sen kylmän ratin fiiliksen. 

Mutta jälkikäteen mietin, että eipä paljon järki päätä pakota. Että kuljen sitten plus viidessä ilman takkia.

Saharan hiekkaa kuulemma myös Hollannin taivaalla. Ainakin oli vaaleanpunainen auringonlasku.

Minulle on siis tullut suomalainen henkilökortti, netistä tilattu henkilökortin lukija ja kirje, jossa on aktivointitunnusluku. Olin nousevassa paniikissa siitä operaatiosta, joka odottaa. Lataa DVV:n ohjelmisto; yritä saada lukija toimimaan; ymmärrä, tarvitaanko kortinlukijan oma ohjelmisto myös vai ei; seuraa ohjeita ja keksi tunnuslukuja; jne. Pelkäsin, että tästä tulee taas joku kahden ja puolen tunnin odysseia kiroilun kera, kuten liian usein teknisistä jutuista tulee. 

No, pieleenhän se meni. Hyvin pitkälle pääsin, mutta en loppuun. Kortinlukija näytti toimivan ja tekevän yhteistyötä ohjelmiston kanssa, oikea ikkuna avautui, luvut kysyttiin. Mutta kun kaikki kentät oli täytetty ja painoin okei, aktivoi, tuli joka kerta vain virheilmoitus. "Cannot activate card." Jaa miksei? Miksei? Tein kaiken aivan oikein!

Etsin ohjesivuilta vaihtoehtoisen metodin eli käyttää kännykällä henkilötunnistus-sovellusta, joka aktivoitaessa lukee puhelimelle henkilökortin tiedot mystisesti vain pitämällä korttia puhelimen päällä. Sepä onnistui ja nyt pääsen Suomi.fi:hin.

Ensi töikseni löysin sieltä tiedoista ikivanhan, aikoja sitten lopetetun meiliosoitteeni, joka Suomen poliisilaitoksella aina ilmestyy lomakkeeseen. Pääsin nyt vaihtamaan sen itse uuteen voimassaolevaan. Tilasin myös Suomi.fi:n viestit sähköpostiin.

Harakan pesiä alkaa valmistua puihin.

Nyt alkaa siitepölykausikin tuntua. Välillä aivastuttaa. Pahinta ovat astman köhimiset. Yhtäkkiä kutittaa keuhkoja ja pitää yskiä hävettävän lujaa esim. juuri kun yrittää keskustella jonkun kanssa. Korvakäytäviä kutittaa myös. Yksi päivä oli silmän kutinaa. Saahan sitä ottaa vaikka antihistamiinin jos haluaa.

Näytti siltä kuin kissat olisivat ajaneet pahviautollaan onnettomuuden. Niiden leluja oli  takarenkaan alla ja edessä. Pelastin auton alta pehmoavokadon.

Kissojen auto-onnettomuus.

Avokado on kunnossa.

Kun siivosin pihaa ja siirsin varastossa työvälineitä eri hyllylle, kissat menivät nuuskimaan pyörävarastoa. Sitten kuului räsähdys, ja pihavälineiden kori makasi lattialla ja tavarat pitkin poikin.

Sinne meni työvälineet.

Pumppasin pyörän kumit. Kun viime viikolla siirsin pyörääni, renkaista kuului sellainen paljonpuhuva lättänän kumin viu viu -ääni. Talven aikana ne tyhjenevät. Ennen kaikkea eturengas.

Pyörän pumppaus.

Sitten ajoin pyörällä vihanneskauppaan. Mieheni toivoi juuresvuokaa ja on paras hakea kasvikset sieltä etukäteen, ettei käy niin kuin viime kerralla, kun illalla palsternakka oli marketissa jo loppuunmyyty siltä päivältä.

Vihannessato.

Vihanneskaupassa tuli nyt sitten yksi asiakasrouva sanomaan, että "täytyy mainita, että hirveän kivan paljon värejä sulla on päällä." Standardisti kiitin ja sanoin, että tykkään kovasti väreistä. Ei se nyt mikään riemunkirjava setti ollut, vihreää ja sinistä lähinnä, plus tukka.

Siivosin etupihaa. Biojätteeseen mahtuu ensimmäinen siivous, ei kaikkia lehtiä. Siellä on hirveä syksyn lehtimassa vielä paksuna mattona. Täytyy jatkaa myöhemmin. Ja minulta loppuikin jo halu ja jaksaminen siinä vaiheessa kun olin haravoinut, leikannut, harjannut ja kykkinyt aikani.

Vanhat saniaisen lehdetkin karsin.

Viime vuoden hortensiankukkaa.

Lehtien seasta löytyi hienoa kankaista lahjanauhaa parin metrin pätkä, se oli mustavalkoista ja siinä toistui teksti "Just for you." No kiitos vaan. Myöskin katukiveykseltä löytyi silmälasien irronnut sanka. Toivottavasti oli vain jonkun viiden euron lukulasit eivätkä kalliit.

Nauhassa lukee "Just for you".

Rillinsanka.

Voiko sanoa tässä vaiheessa, että "talitiainen laulaa perin omituisesti". Kaikenlaista särinää ja tsiikutusta, jota ei edes tunnista tiaiseksi.

Joku ryntäili sillaikaa kun olin vessassa, ja sitten näin, että molemmat kissanruohoruukut makasivat vierien pitkin lattiaa, ja multaa oli levinnyt matolle. Laitoin purkit ulos tarhaan, saavat siellä sössiä. Viime vuonnakin ne ruohot myös kestivät ulkoaitauksessa terhakkaana loputtomiin, kun taas sisällä ne näivettyvät nopeasti kastelusta huolimatta.

Jaa sellainen rynnistys.

Rikollinen palaa rikospaikalle?

Lähikaupasta ostettu maitokanisteri alkoi vuotaa kassiin. Korkki ilmeisesti löysällä. Piti puhdistaa pari muuta ostosta ja pestä suihkussa kaksi ostoskassia. Jip tuli nuuskimaan, kun vuotavat ja ehjät maidot oli maitoisena vadissa tuotu sisään. Jos saisi ilmaisia maistiaisia. Siinä melkein tuli kieli ulos, että nyt nuollaan, mutta estin sen. Tämä olisi tavallista maitoa, josta ne voivat saada vatsavaivoja. Pitäisi ainakin olla laktoositonta, jos jotain antaa kissalle. 

Mutta emme aio totuttaa näitä maitoon ollenkaan. Kissoista voi tulla aivan siitä riippuvaisia narkkareita, kuten oli naapuruston edesmennyt Dorus. Se rupesi kerjäämään meillä maitoa jääkaapilla joka kerta, kun mieheni oli antanut sille pienen kulauksen kerran. 

Jaskamme myös ihmetellä, miten se voi olla evolutioossa kehittynyt näin, että kissoja kiinnostaa maito, juusto, voi ja jugurtti niin hirveästi. Mistä ne sellaisen ovat edes oppineet.

Maitoa voisi nyysiä.

Nukkumaan mennessämme Jip oli kissantornissa nukkumassa, sitten se heräsi keittiönsiivoukseen ja muihin iltapuuhiin. Kurkki laidan yli, lepuutti leukaa reunalla ja katseli. Mutta sitten se jäätyi paikoilleen eikä reagoinut mihinkään. Ehkä se oli vielä unimaailmassa. Silmätkään eivät räpähtäneet, se vain tuijotti eteensä, eikä liikkunut yhtään. Tämä tapahtui myös toisena iltana. Se näytti aika pelottavalta. Agatha Christien mukaan muunneltuna dekkari "Jip ja tuijottava katse".

Jip tuijottaa.

Laitoin Darrakatin tavarat paikalleen. Halusin myös "Nyt ei pysty" -laatan laukkuun kiinni, mutta kun se on magneetti eikä pinssi eikä avaimenperä. Toki voin porata reiän ja laittaa ripusturenkaan ja koukun. Mutta en halua, että magneetti vahingoittaa kännykkää, jonka laittaisin sinne laukkuun. Yritin, mutten saanut magneettia irti, liian hyvin liimattu puuhun. Laukussa on kuminen merkki etutaskussa, joka kyllä kumoaa pikkumagneetin vaikutuksen, jos asennan laatan sen eteen. Eli porasinkin kaksi reikää ja ihan ompelulangalla ompelin laatan kiinni repun etumustaan. 

Se on nyt sitten hyvin vakituisesti kiinni violetissa kakkosrepussa eikä tuosta vain ole poistettavissa tai vaihdettavissa. Elä päätöstesi kanssa. Rohkeutta.