Soppakulho- ja pakettigate

Janneke kulki vitriinikaapissa mukien välissä. Mietin, että se tekee varmaan sen kuuluisan joulusiivouksen. Sen, että ”jouluksi on pakko siivota keittiön kaapit, jos aiot viettää joulusi siellä kaapissa.” No nyt on sekin valmis.

"Puhdasta tuli."

Minä katsomassa sisäpolitiikan uutisia, eikä kiinnosta keskittyä uutissisältöön. Näytetään reportteria: ”Poika sun tukka on tollanen ohut liehu, se roikkuu aina omituisesti. Sinuna leikkauttaisin kyllä lyhyemmän kampauksen.” Näytetään poliitikkoa, joka on kalju: ”No sulla on hyvä kampaus.” Näytetään peltomaisemaa ojineen ja selitetään maatalouspolitiikasta: ”Tipu tipu, kato siellä on ojat täynnä nokikanoja, tuolla oikein parvi.” Näytetään maatalousministeriä: ”Daami, mitä sä oot tehny sun kulmakarvoille, laminoinu?” Näytetään taas liehutukkaa: ”Toihan on suorastaan tollanen suomalainen silkkisen ohut tukka. Voisit vaihtoehtosesti kasvattaa sen oikein pitkäks ja laittaa poninhännälle.”

Tässä oli uutiskatsaus.

Täällä kun ei ole Linnan juhlia, niin pitää kommentoida uutisten ulkonäköä.

Kaupassakäyntiä ja palapeliä, hammaslääkärin peruspuhdistus ja kampaaja. Vielä löytyi uusi purkki turkoosia tukkaväriä.

Uusin palapeli.

Mössöä päähän.

Valmista tuli.

Pubilla on vielä terassipöydät ulkona. Oli 9 lämpöastetta.

Hammaslääkärin puistomaisemat.

Yksi aamu oli kuuraa ja auton tuulilasissa kevyttä jääpisaraa. Olen ollut töissä kävelyllä ilman pipoa jotain 5 tai 6 asteessa. Se ei ollut niin hyvä diili. Olin vain jotenkin liian laiska aamulla ottamaan pipoa mukaan. Tuuli oli kylmä, vaikka tuli etelästä.

Huppu on mut pipo puuttuu.

Laskeskeltiin joulun päiviä. Mieheni on vielä aattona normaalisti töissä viiteen ja illaksi mennään miehen siskon luo jouluaterialle. Itse kokkailemme sitten jotain joulupäivänä ja tapanina. Sitten alkaakin taas jo tavallinen viikonloppu ja arki.

Joten meillä oli listattuna jo liikaa juhlaruoka-ideoita. Ei kaikkea ehdi. Otettiin suomalainen joulu pöydälle nyt jo eli kylmiä kaloja ja muita lisukkeita perunoiden kanssa. Savulohet ja muut maksavat kyllä aika lailla.

Olen myös kokeillut muodostaa suomalaisen yhdistelmän ”sinihomejuustoa joulupiparin päällä” hollantilaisesta maustepiparista. Siinä on osin samaa makua, kanelia ja muuta, kuin pohjoismaiden piparkakussa, mutta hollantilaiset keksit ovat aika paksuja. Kyllä se joten kuten toimii.

Meiltä onnettomasti hajosi yksi turkoosi Iittalan syvä lautanen. Meillä oli niitä vain kaksi ja niistä syötiin aina keitot, murot ja puurot. Meillä ei edes ole oikein mitään toimivia vaihtoehtoisia keittolautasia. Siihen loppui keiton syönti?

Ne olivat minun vanhojani, vanhaa Teema-sarjaa. Sarja on uudistettu ja värit vaihtuneet; turkooseja ei ole olemassakaan enää. Uusista väreistä tummanpunainen voisi olla okei mielestämme, mutta kaikkein kivoin on keltainen. Meillä on vanhaa sarjaa paljon eri kokoisia lautasia, kaikki keltaisena. Vanhempi keltainen on haaleampi kuin uusi, mutta ei se haittaa.

No, nettiin etsimään. Hollannissakin on Iittalan myymälöitä ja myyntipisteitä ja toki nettikauppa. Selvisi, että keltaiset syvät lautaset on ihan kokonaan myyty loppuun varastoista. Missään toimipisteessä ei jäljellä. Jos tilaa netistä, se menee varauslistalle ja niitä saa ehkä ensi vuoden huhti- tai toukokuussa! Ohhoh.

No sitten laitettiin Suomi-agentit asialle eli vanhempani menivät Prismaan katsomaan tilannetta. En olisi uskonut, mutta siellä todellakin oli keltaisia keittolautasia. Ne laitettiin postipakettiin.

Seurasin DHL-paketin tuloa eli Suomesta tulevia joululahjoja ja Iittalan lautasia. Eipä se sitten tullut etätyöpäivänäni eikä viikkovapaana ovelle, vaan huonolla onnella juuri silloin kun kaikki olivat poissa kotoa.

Näin sovelluksessa piippauksen, että ”paketti on toimitettu”. Mihin toimitettu? Onko se naapureilla? Siinä ei lue sellaista. Eikö se pitäisi viedä noutopisteeseen tai automaattiin jos ei olla kotona? Ei näyttänyt siltä, että jatkoilmoituksia tai hakukoodia olisi enää tulossa, koska se oli jo ”toimitettu” ja piste. 

Hyperventiloin sitä sitten töissä, että mitä paketille on tapahtunut tai tapahtuu. Ei se saa kadota. Maailman viimeiset iittalat siellä ja uniikit joululahjat. Kuka vaan voi nyysiä sen kun se vaan makaa jossain ovella! Sietämätöntä. Kuvittelin kaikki tilanteet, kuten että se onkin automaatissa, mutta kuriirin kiireapulainen ei ole tajunnut lähettää koodia systeemiin enkä saa sitä sieltä ulos. Tai että paketti ei vain ole yhtään missään, ei pihassa eikä naapureilla, ja väitetään että on toimitettu. Että se on kadonnut.

Paniikissa viestitin tätä miehelleni töihin ja kysyin, voisiko hän pyytää naapureita katsomaan, ettei paku ole meidän etupihassamme makaamassa, eli suht avoimesti kadun varressa. Koska sellainen aavistus minulle tuli. Mieheni sai toisen naapurin kiinni ja hän todella haki paketin pihasta, meidän ovemme takaa, sisälle. Mikä helpotus kuulla, että se on pelastettu.

Illalla sitten hain paketin ja avasin. Iittalan soppakulhot ovat kunnossa. Voi, ne ovat niin hienot keltaisena. 

Hetken päästä Janneke meni tutkimaan pahvilaatikkoa, tutki ja nuuski, meni kannen ja suojapaperin alle, löysi päällimmäisen paketin lahjanarun ja rupesi sitä hampailla kiskomaan. Okei... täytyy laittaa nämä paketit ajoissa turvaan lipastoon.