perjantai 5. joulukuuta 2025

Adventtipaniikki ja terveysuutiset



Eka adventti. Panikoin siitä, ettei meillä ole tarpeeksi usein meidän jouluvalot päällä, ja että pitäisikö kaivaa ullakolta jotain jouluesineitä nyt lisäksi vai jääkö tämä tällaiseksi, ja koko ajan oli tarkoitus katsoa kaapista kynttilöiden jämät ja määrittää, saadaanko ne poltettua ilman että niistä on vaaraa kissoille, mutta koko ajan unohtuu tehdä tämä. Ja mitä tuikkulyhtyjä ehkä haluaisi käyttää nyt joulukuussa. 


Mieheni joutui sanomaan, että lopeta nyt stressaaminen jostain kynttilöistä. En voi. Joulupaniikki, adventtipaniikki, kynttiläpaniikki. 


Mutta vihdoin katsottiin ne läpi ja nyt se etenee. On enää viisi paksua värikynttilää, jotka poltetaan ruokapöydällä kontrolloidusti esim. illallisen aikaan. Otettiin lumiukkotuikku esiin. Yhteensä kissojen kanssa on turvallisempaa polttaa suojattua liekkiä lasilyhdyn sisällä tai ainakin tuikkulasissa. 


Nyt on okei.





Ai niin ja muistin joulutortut. Jos en muuta jaksa vääntää niin ne nyt ovat helpot tehdä jossain välissä; kunhan ensin keittää sen hillon.


Terveyttä on hoidettu. Epäilyttävä luomi leikattiin pohkeesta lääkärikeskuksen toimenpidehuoneessa. Lääkäri oli hitusen myöhässä koska tuli tapaus väliin, kotikäynti. Puudutus, leikkaus, kaksi tikkiä, puhdistus. Hän näytti poistetun pikku palasen, joka ui nesteessä labrapurkissa. Kaksi viikkoa tikit, kolme päivää sidos suojana, sitten saa peittää laastarilla muttei edes tarvitse, jos ei vaate hankaa tms.


Sovin jo ajan tikkien poistoon. Katsos, minulla onkin silloin jo sovittuna kolmas typpikryohoito naaman rasvaluomeen. ”No tämänhän voi tehdä samantien! Laitetaan samalle ajalle.” Heh, täydellistä.



Tajusin vasta kaupan jälkeen, että tietysti haluankin sushilounaan, ja kävin hakemassa sen. Ostin tasan sen yhden sushin, ja itsepalvelukassalla tuli pistokoe. Siinähän piippaat yhden esineen. 


Myös skandinaavista osaamista talveen oli tarjolla. Suojaakohan termopaita myös jääkarhuilta, kun sen kuva on pakkauksessa?

Sitten oli tikkien poisto ym. puuhaa. Laitoin sellaisen akryylineulepaidan päälle, joka hikoilutti. Missään sisätiloissa ei oikein voikaan olla sen kanssa. Ulkona on +4 ja olin menossa asioille. Mietin, että laitan vain tämän hirveän hikipaidan enkä ollenkaan takkia, koska enhän minä muuta kuin istun autossa. Ja näin tein, hemmetin hullu. Ja se toimi. Kävin hoitajalla, kaupassa ja heittämässä pahvit keräykseen ilman takkia. Enkä palellut.


Tervetuloa naishormoneihin tai jotain. Aika usein minulla on nykyään kuuma.



Kryohoitoa tuli naamaan tällä kertaa sellainen truuttaus, että se koko ympyrä punotti kunnolla sen jälkeen ja nipisteli. Josko se luomi nyt alkaisi vihdoin reagoida. Kauhistuin kyllä, että mikäköhän rakkula tästä nyt nousee, koska se oli aika brutaalin tuntuinen annos. No saa nähdä. Terveyskirjastossa on hoito-ohjeet.



Hankin ison säkin linnunsiemeniä, koska kyllähän ne nyt mässyttävät siilon tyhjäksi parissa päivässä. Päätin myös ripustaa taliruokapurkin telineeseen. Sitä pitää vain aina tarkkailla näissä säissä, että vaihtaa heti kun se alkaa homehtua.


Tajusin, että Hollannin talvi on käytännössä neljän kuukauden marraskuu. Vettä tai korkeintaan räntää sataa naamaan, on tuulista, koleaa ja säkkipimeää. Tätä marraskuusta helmikuuhun. Että ei oo hääppöstä sekään edes verrattuna Suomeen. Lumi olis kiva.


Hollannin "Hankkija"

Linnuille ruokaa.

Tuonne säiliöihin voi heittää keräyspaperit ja -pahvit.


Tikit lähtivät jalasta, piti vähän nyhtää. Nyt saa haava parantua lopullisesti. Laboratoriotulos ilmoitti, että solut olivat hyvälaatuisia. 


Nyt minulta on poistettu vuosien varrella pohkeista yhteensä jo kolme luomea varmuuden vuoksi, ja ne olivat lopulta hyvälaatuisia. Mutta joku epäilyttävä muutos niissä kuitenkin oli, joten hyväksyn sen. Tämäkin oli kasvamassa, ja se oli outoa.


Viikon päästä nyt se rasvaluomi lähtee. Rupeutuu, menee koholle, irtoaa. Viimeinen käsittely tehosi. Kiitollisena luin, että sen nimi voi olla myös viisauden luomi, eikä vain vanhuuden luomi. Ne ovat aina hyvälaatuisia.



Ja vielä terveysasioita: minulle tuli kirje, että biologisen migreenipistokseni early adopter -ohjelma loppuu nyt eli lääketeollisuus ei enää sponssaa, koska nyt se onkin vihdoin tavallisen sairasvakuutuksen korvaama lääke myös jaksottaiselle migreenille (eikä pelkästään krooniselle) Hollannissa. Suomessa se on ollut korvattava jo monta vuotta.


Kirjeessä luki että neurologi sitten hoitaa, että saat tavallisesti reseptin apteekkiin. Kun mitään ei kuulunut moneen viikkoon, soitin ja kysyin, onko homma hallussa. Olen nyt pistänyt viimeisen annoksen ja ennen joulua pitäisi saada uusi.


Neurologi oli hoitanut asiat. Hakemus sairausvakuutukselle on tehty, lomakkeet täytetty, resepti lähetetty sille samalle palveluapteekille, joka on tuonut joka kolmas kuukausi lääkkeet ovelle kuriirilla. Eli idea oli, että se tulee edelleen samalta toimittajalta; he vain laskuttavat sen vakuutukselle eikä enää lääkeyhtiölle. Saattaa vain olla, että myöhemmin vakuutus muuttaa sen niin, että haen ne tavallisesta apteekistani, koska erikoispalvelu on niille ehkä liian kallis. 


Ruiskut pitää säilyttää jääkaapissa eli niitä ei varmaan voi laittaa kätevään apteekin lääkeautomaattiin, vaan joutuisin kyttäämään milloin pääsen oikeana apteekin aukioloaikana sinne. Sulkevat meinaan 17.30 eivätkä ole lauantaisin auki; tässäkin terveisiä Suomeen vertailuna. Siellä on joskus käytännöllisempää hoitaa asiat.



Joulua keskustassa ja surkeat jämäorvokit kukkalaatikossa. Ehkä ne täällä kestävät koko talven.

Yksi ilta lähdin Hema-tavarataloon. Pakko toteuttaa idea. Olin nähnyt jossain, että nillä on edelleen kivoja erikoiskahveja, ja halusin sellaisen. Siitä on monta vuotta kun olen istunut Hema caféssa. Työkaveri kysyi: ”Onko se sitten jotenkin hirveän mukava kahvila...?” No ei ole, se on kaupan nurkassa. Mutta parhaansa tekevät, on kivat penkit ja siistit pöydät ja muutamia herkkuja vitriinissä. Se oli vain päähänpisto, jotain nostalgiaa käydä joskus sielläkin.


Menin vaikka oli ihan hirveä joka puolelta suihkuava sade koko päivän. Pistaasilatte oli kiva. 



Taiteellinen pistaasivihreä.

Heman perinteinen savumakkara muistuttaa lenkkimakkaraa, ja sitä saa myös kuusenkoristeena.

Olin myös muistanut spontaanisti, että viime vuonna siellä oli kivoja kaakaobombeja, suklaapallosia, jotka pudotetaan kuumaan maitoon ja ne sulavat ja niistä tulee vaahtokarkkeja sisältä. Nyt niitä oli taas ja sain ne ostettua.


Hymähdin, että ainakin ihan turhanpäiväisille ostoksille intuitioni toimii tosi hyvin. Tiedän, milloin mennä mihinkin kauppaan saadakseni haluamani roinan, joka on siellä vain satunnaisesti.



Joulua puutarhakaupassa.

Paitsi nyt se ei toimi, kun netissä näimme ihmisten ostaneen krääsäkaupasta (Hollannin Tokmanni) kissoilleen kivoja pahvisia koppeja, jotka esittävät esim. jäätelöautoa ja niissä on pahvinen raapimisalusta sisällä. Vähän kuin ne joulutalot jotka sain Aldista viime vuonna, mutta nyt ajaisi jääteläauto ja kissa kurkkaa ikkunasta. Söpöä.


Mutta niitä emme ole onnistuneet saamaan, vaikka useita toimipisteitä on tarkistettu useana päivänä ja henkilökunnalta kysytty. Joka kerta vastaus että eipä vielä näy, ehkä ne tulevat pian... Nyt on jo liian kauan aikaa kulunut, ei niitä kyllä enää tule, harmi.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti