Vieraat kissat

Erikoistehtävä oli käydä pusimassa sukulaisten kissoja loman aikana pari kertaa. Kahdelle kissalle oli järjestetty naapuri ruokkimaan päivittäin, ja se olikin kätevää, koska näillä on tarkka ruokavalio ja ne saavat tietyn grammamäärän raksuja kolme kertaa päivässä. Mutta me kävimme sen lisäksi vähän rapsuttelemassa, että ne saavat tarpeeksi hellyyttä.

Kissat ovat niin erilaisia. Nämä ovat hyvin ihmiseen tottuneita ja tulevat syliin ja kiehnäämään vieraidenkin ihmisten luo heti; meidän lähinnä juoksevat karkuun kun näkevät kenet tahansa muun kuin meidät tai tutun lomahoitajan. Näillä on ihan erilainen turkki ja väritys ja nenän muoto kuin meidän kissoilla. Ja ovat olleet edellisellä omistajalla ylipainoisia ja siksi nyt dieetillä, että vähitellen hoikistuvat normaalipainoon. 

Ensimmäisellä kerralla kun lähdimme autolla matkaan, oli erityisen huono liikennetilanne. Juuri kun olimme kääntymässä moottoritielle liikennevaloissa, näimme kuinka edestä tuleva rekka lähti oudosti nykien liikkeelle kohti liittymää; sitten se alkoi madella hitaasti mutkassa, ja lopulta pysähtyi keskelle kaistaa. Kuski hyppäsi ulos ja katsoi ohjaamon alle. Kaputt. 

Siinä on vain yksi kaista, jota idästä ja lännestä tulevat autot voivat käyttää päästäkseen etelään päin moottoritielle. Ei siitä enää päässytkään kukaan Venraysta ulos. Sehän tukkii koko risteyksen lopulta kaikkiin muihinkin suuntiin, kun useampi kaista jää jumittamaan kaaokseen.

Mitäs me nyt sitten teemme? Vaihdoimme improvisoden kaistaa keskeltä risteystä ja lähdimme keskustan halki Pohjoiseen liittymään. Siellä se rekka vilkutti hätävaloillaan edelleen keskellä tietä, kun ajoimme Etelän liittymästä ohi varttia myöhemmin.

Sitten moottoritiellä oli perinteinen paikallaan seisova iltapäiväsuma etelään päin, joten poistuimme ajoissa ja luotsasin meidät teollisuusalueen läpi kohteeseen. Kesti kauan myös.

Näiden seikkailujen johdosta kissakäynnin jälkeen oli jo melko myöhä ja suuntasimme hoitamaan ruokailun tehokkaasti Burger Kingiin.

Toisella käynnillä hoitokissat olivat tottuneet meihin vielä paremmin ja pusivat meitä, ja toisiaan. Ne tulivat sohvalle viereen ja syliin, ja rapsuttelimme niitä ihan rauhassa. 

Nämä kehräsivät aika säästeliäästi ja hiljaisesti, kun taas meidän kissamme hyrisevät usein ja pitkään ja kuuluvasti monissa tilanteissa. Meillä riittää, että kissa makaa torkuilla omassa pesässään, ja siitä kulkee ohi ja sanoo hiljaisesti sille jotain, niin purina alkaa jo kuulua.

Yhtenä iltana töiden jälkeen haukottelin ja olin nuutunut. Otin jo pikku nokoset virkistyäkseni, mutta ei sekään auttanut. Päätin, että pystyn tekemään palapeliä, ja muuta ei tarvitse yrittää. Eivät pysyneet ajatukset koossa.

Palapelin teko sujuikin siinä mielentilassa loistavasti. Etenin nopeasti ja intuitiivisesti ja keskityin. Ja tein sen kerralla valmiiksi, koko 1000 palan kissakollaasin, joka oli hitusen yli puolivälissä kun aloitin. Vähitellen piristyinkin, ja pää selkeni. Joskus täytyy antaa aivojen levätä ja silloin selkavat palaset löytävät paikoilleen myös pään sisällä.

Oli muuten miellyttävä palapeli, se lieriö jonka ostin Porvoosta. Ihan lemppareita.

Tapahtui se, että oli parasta laittaa joulukranssi kattoon just nyt. Valaistu joulukranssi (eli tekohavu) valoineen ja koristeineen korvaa meillä joulukuusen, kissojen takia. Nyt ehti vielä ennen kuin tulee kaikenlaista puuhaa ja aika rientää ja talviaika ja pimeys alkaa ja kohta on syksy vaihtunut jouluun. Hop hop.

Onneksi ripustaminen oli melko sutjakkaa ja oli nopeasti valmis.

Kun haimme ullakolta laatikot, joissa oli joulukamoja, kissat tekivät taas komediaa. Asetin kannellisen muovilaatikon lattialle; 5 sekuntia myöhemmin Jip ilmestyi jostain täysin tyhjästä ja asettui heti oikein kuninkaallisesti laatikon päälle makaamaan. Niinpä tietysti.

Seuraavaksi ilmestyi Janneke oviaukkoon ihmettelemään, istui siinä pystyssä valppaana tarkkaillen, mutta oli unohtanut vetää kielen suuhunsa. Kielen pää näkyi punaisena huulten välissä. Istui siinä ja katsoi vakavana, kielen kanssa. Ihan hysteeristä. Naurettiin. Ei vain ollut kameraa käsillä silloin.

Tässä Jip kuorsaa oikein kuuluvasti sohvalla.

Janneke puhdistelee turkkia luksustaljalla.

Mieheni ihmetteli imuroidessaan pariin kertaan, että ”miksei tää ime”. Kunnes huomasi, että suulakkeessa on pätkä letkua hapertunut niin, että ilma kiertää siitä ulos täysillä. No siksi. Ihan hajalla. No saako Philipsiin varaosana uuden suulakkeen? Ongelma olisi ratkaistu sillä. No ei saa. Ei tähän malliin saa enää varaosia. 11 vuotta vanha. Täysin toimiva moottoriltaan ja muilta osiltaan, mutta pakko viedä kaatikselle, sanoo teollisuus. Pakko ostaa uusi.

Kävin lääkärillä luomitarkastuksessa. Paljaalla silmällä tarkkailussa oleva pohkeen luomi on mielestäni edelleen ihan identtinen kuin 3 kuukautta sitten. Mutta luupilla siinä oli sittenkin tapahtunut muutoksia. Voi olla, että luomesta on kehittymässä harmiton rasvasyylä. Toisaalta, jos ”minun iässäni” mikä vain luomi muuttuu, se ei ole toivottavaa, ja on jo itsessään syy poistaa se varmuuden vuoksi. Laitetaan poistojonoon saman tien. (Luulen kyllä, että minussa riittää vielä savottaa lääkäreille, koska "tästä iästä" huolimatta minulle mielestäni ilmaantuu ihan uusiakin luomia jatkuvasti satunnaisiin paikkoihin.)

Tämä onkin sitten jo kolmas pohkeissani oleva epäilyttävä luomi, joka leikataan varmuuden vuoksi. Meillä pikkuleikkaukset tekee omalääkäri omalla vastaanotollaan.

Nuo lääkäreitä huolettavat luomet ovat aina jotain ihan pikkuisia, että ”ai toiko nuppineulanpään kokoinen juttu on joku pahis.” Maalaisjärjellä ei missään nimessä epäilisi juuri niitä. Kroppa täynnä jotain kutiavia valtavia kasvavia läikkiä ja lääkärit sanovat niistä kaikista, että ”ei mitään haittaa, tuo on okei ja normaali”, mutta ne huomaamattomat pienet ovatkin hälyttäviä. 

Sain myös typpikryohoitoa naaman läiskään. Koska se on iso ja ”se on sun naama”, se on paras käsitellä vähitellen 3-4 eri kertaa, ettei siihen tule rakkoa tai arpikudosta. Jos liikaa typettää, voi tulla vesikello. 

Hoitaja voi tehdä seuraavat käsittelyt. Hyvä onkin, ettei tarvitse tuhlata lääkärin aikaa kosmetiikkaan tämän enempää. Tämä on tasan ilmaista perusterveydenhuollon tekemää kauneushoitoa, lopulta. Ainoa oikea haitta läikästä minulle on se, että sitä kutittaa välillä. Ja se saattaa kasvaa kasvamistaan, jos sen jättää. 

Ajattelin, että poistatan tämän kun sitä kerran tarjotaan ja se on helppoa. Koska on myös muita rumia eri lajisia moukkuja, joita ei kukaan koskaan voi poistaa.

Suomessa kryohoitoa varten pitää kai saada lähete erikoislääkärille ja jonot ovat pitkät. Täällä on omalääkäri heti pullo sojossa, että ”silmät kiinni, täältä tulee”. En missään nimessä valita Hollannin terveydenhuollosta.