Hienoa ruokaa ja chilipalkoja

Kävin marketissa etätyön tauolla. Mieheni oli tilannut kaksi hapanleipää leipomoon ja ne piti hakea. Ruokakaupassa kävin vain vilkaisemassa, onko siellä jotain esim. lounasta. Tosin minulla oli se fiilis, että siellä olisivat tonnikalatölkit tarjouksessa, ja hakisin pari tonnikalaa, joita tarvitsin lisää varastoon. 

Meillehän ei siis tule mainospostilehtiä nykyään, joten en tiennyt viikon aletuotteita. No siellähän ne olivat hyllyn päädyssä, tonnikalat tarjouksessa. Hymyilytti kyllä. Tiesin sen tuosta vain. Onneksi intuitio toimii edes marketin tarjouksiin.

Fenkoli on kiva vihannes.

Hääpäivän aattona kävimme paikkakunnan parhaassa ravintolassa, joka käyttää itsestään nimitystä ”gastrobar”. Annokset ovat ”keskikokoa” alkuapalan ja pääruuan väliltä ja konseptiin kuuluu, että peräkkäin voi kokeilla, ja mahdollisesti jakaa keskenään, muutamaa eri juttua. Oli kyllä niin hyvää ruokaa taas. Melutaso oli tosin aika kova eli pitää vähän huutaa. Silti juteltiin kivasti.

Paikkakunnalla on yksi vielä hienompi eli aterian hinnassa mitattuna ”parempi” hienosteluravintola, mutta se ei meitä kiinnosta. Tämä on laadussa sekä tunnelmassa ihan kärkeä ja ei kyllä ole mikään halpa tämäkään. Ja niin suosittu, että pöytä pitää varata ajoissa.

Useimmat annokset ovat oikein huolella esteettisesti koottuja ja koristeltuja. Kolme ruokalajia niitä pikkuannoksia ja jälkkäri on jo ihan tarpeeksi mahan täyttämiseen. Eikä niitä hinnan puolesta voikaan kyllä määrättömästi vetää. 

Tonnikalatataki, jonka päällä oli suolattu friteerattu shisolehti, oli kyllä huippu. Myös hienon ohuen picanha-naudanlihan lautanen kaikkine marja- ja tahnalisukkeineen oli todella kaunis. Mieheni jälkiruokaan kuului ihan spektaakkelimaisia ison mansikan muotoisia mansikkamousseleivoksia.

Tataki.

Picanha.

Mansikka-pistaasijälkiruoka.

Siellä oli taas uusia eksoottisia käsitteitä, joita en tiennyt kuin googlaamalla. Nyt kun katsoin netistä vielä jälkikäteen menyytä, että mitä kaikea erikoisuutta siellä olikaan, huomasin, että tällä välin ruokalista onkin osin uudistettu. Niinpä, nyt alkoi lokakuu. Voihan siat. Sehän tarkoittaa sitä, että tekisi mieli mennä uudestaan, jotta voi kokeilla uusimpia annoksia.

Kävimme ostamassa uusia torkkupeittoja ja kissoille yhden uuden tekokuituisen taljan pesänpehmikkeeksi. 

Totesin ensin, että Janneke on ominut torkkupaikakseen kokonaan sohvatyynyn, joka on kääritty meidän parhaaseen torkkupeittoomme, ja eihän sitä uskalla enää purkaa tai kissa on onneton. Nyt alkaa viileä kausi ja sohvalla on enää melko ohut neulottu torkkupeitto meitä ihmisiä varten. Tarvitsemme meillekin sellaisen ihanan lämpimän fleecen.

Sitten totesin, että Jipin makuuhuonepesän pehmuste on ihan takussa ja littaantunut eikä se pehmene enää edes pesukoneessa pesemällä, niin että haluaisin vaihtaa sille uuden taljan siihen. Jos niitä pieniä synteettisiä karvataljoja jostain löytyy. Netistä näkyi, että puutarhakaupassa on. Otettiin oikein hurja vihreä. 

Annettiin se kokeiluun lattialle. Jip meinasi ensin, että kaikki mikä on vihreää ja pehmeää, saattaisi olla vaikka syötävää kissanruohoa, joten se yritti ensin vähän syödä karvaa. Ei ollut hyvää. Sitten ne molemmat kaivelivat ja makailivat siinä ja oli oikein kiva.

Jannekekin tykkää uudesta torkkupeitosta ja makailee sen tienoilla sohvalla. Sain tilaisuuden ottaa taidekopio-kuvan eli Michelangelon Aatamin luomisen, missä on ne toisiaan kohti ojentuvat sormet. Janneke makasi etutassuaan ojennellen ja asetin siihen etusormeni vastaan ja otin kuvan. Vähän valotusta, värisävyä ja kuvan kääntämistä niin kompositiossa on jo paljon samaa, kun rajaa alkuperäisen maalauksen samalla lailla. Tunnistettava vertaus, kun ne laittaa tietokoneella ylekkäin.

Sisustuskaupoissa näkyi kesän lopullinen loppuunmyynti, pihatuoleja tarjouksessa. Ja jotain kiiltäviä kesän diskomansikkavaaseja. Samalla ensimmäinen joulukoristeiden hylly oli ilmestynyt.

Hyviä pihatuoleja loppuunmyynnissä.

Mansikkamaljakko vitosella.

Ensimmäinen tämän vuoden joulukoristepöytä.

Puutarhakaupassa oli kivoja syksyn kanervia ja joitain chilihedelmäpuskia ruukussa, joita voisi harkita, jos haluaa vielä syksylle koristekukkaa.

Siellä oli myös täysi joulu. Aulassa on joululaskuri, kuinka monta päivää on jouluun. Heti portin takana oli valtava nelimetrinen amerikkalainen joulupukkipatsas, ja yhtä iso seisoi myös kauempana hallissa, missä oli jo koko tekokuusimetsä pystytettynä. 

Kuusenkoristeita.

Harkitsin pari päivää ja kävin hakemassa kaksi chilikasvia pihaan syyskoristeeksi. Ne ovat niin kivan väriset. Kirkkaankeltainen ja punaoranssi. Tarkistin netistä sitä ennen, että haittaako se, jos linnut syövät niitä tulisia chilipalkoja. No ei; linnut eivät kuulemma huomaa siitä tulisuudesta mitään, ja chili ja sen siemenet ovat vain terveellisiä niille. No hyvä. Jos tulee joku mustarastas.

Myrskynjämä heitteli märkiä lehtiä ikkunaan kiinni.

Yhtenä päivänä laitoin kirjavan paidan töihin ja huomasin, että se sopi ympäristöön. Siinä oli ihan tekstinmerkkauskynien värit.

Joku päivä taas kaikki oli sinistä. Huom. käsineet tarvittiin aamulla autossa, oli 9 astetta.

Yhtenä lisätyönä oli kaverin rakkauspapukaijan hoitoa taas kolme päivää hänen lomansa aikana. Meidän tehtävänämme oli linnun aamukakatus. Sillä on tämä outo kakkarituaali nykyään. Se pitää päästää häkistä hetkeksi, jolloin se lentää yhden kierroksen olohuoneessa, istahtaa johonkin ja tekee kakan. Sitten se palaa häkkiinsä ja ihminen siivoaa kakan.

Harrastuksensa kullakin. Absurdia kumminkin kertoa ihmisille, että pitää käydä kakattamassa papukaijaa.