perjantai 1. syyskuuta 2023

Kappale kauneinta Suomea

Kesäsäätä vielä riitti elokuun puolivälissä ja halusimme kokea hieman maalaismaista Suomen maisemaa. Siihen löytyi autolla ajettavia kohteita. 

Jostain muistini tunneleista löysin sen, että olen joskus teininä käynyt Vehoniemen automuseossa. Sehän on kauniilla kannaspaikalla järvien välissä ja melkein Kangasalla, joten eiköhän sielläkin ole myös Suomi-maisemaa. 




Selvisi, että pari vuotta sitten sinne on rakennettu kokonaan uudet punapuiset hallit, maisemakahvila ja puinen näkötorni. Komealla paikalla järvimaisemassa se onkin, harjutie vie. Hauska oli, yksi hallillinen autoja, kiinnostavia erikoisuuksia. 


Joitakin itäautoja pienoismalleissa, presidentti Paasikiven lahjaksi saama neuvostoliittolainen auto, kolmipyöräiset autot, suurehko Fiat, hyvin varhainen sähköpakettiauto vuodelta 1991 ja kaunista kiillotettua vanhoilta ajoilta. 


Neuvostoliiton komeudet.

Paasikiven saama auto.


Isohko Fiat.





Mopedivalikoimasta selvisi, kuinka Suomi pyöri pitkälti kotimaisilla mopomerkeillä. Solifer, Tunturi, Helkama.




Oli lounasaika ja kahvilan burgerivalikoima houkutteli. Aurajuustoburgeri oli mahtavan hyvä. Kaipaan Hollannissa homejuuston käyttöä, sitä ei saa lisukkeena purilaisissa ja tuskin ollenkaan pizzoissakaan ellei ota gorgonzolapizzaa, joka on sitten pelkkää gorgonzolaa. Suomen homejuustokulttuuri on hieno juttu, jota tulee arvostaa. Myös seurueen valitsemat muut burgerit olivat kuulemma maukkaita. Oli oikein ykkösburgeripaikka. Hyvä, että olin tällasen vihjeen käsittänyt etukäteen netistä ja ohjasin meidät suoraan burgerien pariin. Varmaan Suomesta saa jotain homejuustokastiketta pullossa? Olisi pitänyt hankkia sellaista mukaan Hollantiin ja truuttailla sitä sitten kaikkien ruokieni päälle, hm.



Kapusimme näkötorniin ja kuulin jonkun sanovan, että se vähän huojuu tuulessa siellä ylhäällä. Totta ja huh. Vähäsen pelotti matalahkon kaiteen äärellä. Mutta hienoa oli. 







Ajoimme Pälkäneen ohi ja äiti valisti, että Pälkäneen perunalimppu on kuuluisa leipälaji. Hämärästi tuttu käsite kyllä. Näimme leipomomyymälän, joka limppua mainosti tien vieressä. Paluumatkalla  pysähdyimme siihen ja otimme limpun mukaan.



Nuutajärvi oli toinen nostalginen paikka. Forssan ja Humppilan kautta ajaen. Se oli ennen vakituisen vuokrakesämökkimme matkan varrella, joten siellä tuli käytyä joka kesä.


Humppilan lasissa on nykyään joku tehtaanmyymälöiden ostoskeskus suomalaisia designmerkkejä, ja oranssi talo vielä tallessa. Siellä emme nyt pysähtyneet. Siellä pystyi 70-80-luvulla katsomaan lasiseinien takaa lasinpuhallusta uunien ääressä ja ostamaan myymälänurkkauksesta astiastoja ja vaaseja. Ja syömään berliininmunkkia kahviossa, mikä on tietysti tärkein muistoni, eheh.


Nuutajärveltä en niinkään muistanut, että siellä on myös vanhoja puutaloja monta. Jotenkin en hahmottanut, missä kohdassa taannoin aina kävimme lasiostoksilla, en löytänyt tutunnäköisesti niitä tiilitaloja, joissa se lasikauppa oli ollut ja mihin silloin pysäköitiin. Muistin erilailla piha-aluetta.





Mutta siellä oli ihan hyvä keskittymä lasistudioita, lasitaiteilijoiden kokoelmia ja myymälöitä. Huikean kauniita taidelasi-ideoita. Ihanan kiiltävän sileitä pastellivärisiä valtavia jäätelöpuikkoja lasista. Kuumailmapalloja, joissa roikkuu pieni kori. Kukkamuotoja, näkinkenkiä. Bonsaipuita mattavärisistä lasipyörylöistä. 






Puut ovat Alma Jantusen luomuksia.



Ja oli lasinpuhaltamokin vielä, harjoittelupaikat opiskelijoille, ammattikoulun linjaa uuneineen. Ja juhlanäyttely, joka pian tämän jälkeen sulkeutuikin.




Oli sinne kyllä pitkä matka ajaa ja lähinnä metsien halki. Pari peltoa ja kylää. Hyvin suomalaista siis. Suomi on iso maa.

8 kommenttia:

  1. Vehoniemen automuseossa ei olekaan tullut käytyä, vaikka ohi mennään useasti. Hyvältä kuulostavat burgerit, aurajuusto on tosiaan ihan ehdoton. Ei ole sinihomejuusto kastiketta tullut täälläkään vastaan. Jos tulisi, ottaisin taatusti testiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kaikenlaisista teknisistä museoista, kyllä tuokin hauska oli. Haagissa Louwmanin museossa on tosin varmaan kaksikymmenkertaisesti enemmän autoja esillä, se on autofaneille suuri suositus. Mutta Suomen pikkumuseoissa on tunnelmallista.

      Poista
  2. "Mä oksalla ylimällä oon harjulan seljänteen....." Muistuu mieleeni koulun laulutunnit.
    Olin kanssamatkustajana hyvin kauan sitten Goggomobiilissa. Ovi oli edessä ja siinä ohjauspyörä ja instrumenttilauta. Sisälle mahtui kaksi henkilöä, kun toinen oli laiha niin kuin minä. Talvipalttoon kanssa olisi tehnyt tiukkaa. Tunturimopolla ajelin Kiikoisjärven ympäri pitämässä uimakoulua. Humppilan lasitehdas oli puolimatkassa Helsinkiin ja se oli oiva taukopaikka. Viimeksi pidin taukoa siellä 7 vuotta sitten. Niin, ja berliininmunkki ja kahvi ovat huippua. Olen pysähtynyt Ruotsissakin lasitehtaalla ostoksilla silloin kun E 4 johti vielä ihmisten ilmoilla eli asuinkeskusten kautta eikä ollut moottoritietä. On Humppilan sekundaa ja Ruotsin lasisia palloja ns. paperipainoja. Ihmisellä on tarve ottaa mukaansa muistoja, pars pro toto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, sehän oli jännä ajopeli. Itse en ole minkäänlaisilla mopoilla ajanut. Skootterin kyydissä tarakalla olin kerran Saksassa. Humppilan sekunda oli kyllä se kiinnostuksen kohde äidille aina, hänellä on ihania paksuja yksilöllisesti muotoutuneita vihreitä lautasia ja kuppeja, oliko se Talonpoika-sarjaa. Kaikenlaista matkamuistoa on minullekin aina tarttunut mukaan, mutta nyt on lähinnä se vaihe, että "voi ei, tavaraa on ihan liikaa."

      Poista
  3. Ota velka, osta Volga. Volga loppuu ennen kuin velka. Tunnetko tuon lorun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuonkin olen joskus menneisyydessä kuullut, kuten muita itäautojuttuja... Suomen poliisillahan oli taannoin silti Ladoja.

      Poista
    2. Mercedes-Benz perseellens lens, Toyota jollet muuta saa, varttikilon purkki

      Poista
    3. Heh, Mercedes-juttu oli meillä lapsuudenkodissa käytössä kyllä.

      Poista