Terveysmietteitä ja työretkeilyä

Kävimme pyöräilemässä. Kiipeilin Bruksken lapsien seassa uudehkolla seikkailuradalla, jossa molskahtaa tukilta suolätäkköön, jos tasapaino pettää. Kävimme terassilla keskustassa.

Kävimme viikonloppuna myös vihanneskaupassa. Täytyy arvostaa niiden antimia. Suuri valikoima, halvalla ja tuoretta. Tein peltivuoka-ruoan niistä. Samalle uunipellille koko ateria. Näitä täytyy varioida ja tehdä useamminkin.

Helle palaa, ensin oli 23 astetta ja istuin pihassa. Pihamööpelit ovat pysyneet ulkona ihan siistinä läpi sadekausien, tuolille voi istua pyyhkimättä sitä eikä pöydälläkään ollut mömmöä. Mutta nyt on 30 astetta koko viikon ja sen jälkeenkin. Jo liian kuuma.

Edellisviikolla nuhavirus iski. Kurkkuun sattui liikaa. Tajusin, että ainoa sallittu kivunlievitysaineeni on parasetamoli, ja minulla on sitä vain älyttöminä lautasen kokoisina haistavittu-tabletteina, jotka eivät mahdu kurkusta alas, ovat mattapintaisen karkeita ja maistuvat ällöttävän kitkeriltä juuri silloin, kun ne jäävät sinne puolitiehen nielua roikkumaan, ja ne jäävät aina suuhun pyörimään, koska ne ovat niin mahdottomia niellä. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin luovasti, että onhan tätä ainetta nyt oltava olemassa jossain muussa muodossa. Jos on aspiriiniporetta, niin kai parasetamoliakin on esim. poretabletteina? Vai? Netistä löytyi. Mieheni haki minulle lähikaupan lääkehyllyltä pehmeitä marjanmakuisia löllyparasetamoleja, jotka joko hajoavat suussa jauheeksi tai voidaan sekoittaa vesilasiin. No oli hieman parempi ratkaisu kuin ne tabletit. Saattaa ollakin, että kurkkukipu lieveni sillä.

Ottaen huomioon sen, että oli taas joku superkuu ja planeetatkin viturallaan, nukuin flunssakivuista huolimatta melko hyvin suuren osan yötä. Valtavalla tyynykasalla. 

Lehtimainos siirtyi jo jouluun.

Minulla on näköjään joka flunssassa ainakin 5 täyttä vuorokautta tauotta kurkkukipu. Onko muilla nuhatauti tällainen, että koko ajan sattuu kaikkiin ylähengitysteihin? Onko sen pakko nimenomaan SATTUA koko ajan?

Mieheni toteaa, että ”nuhassa menee ruokahalu, otan pienemmän annoksen” ja minä olen aina vain, että ”jaahas, millonkas syödään taas? Ai ei siitä ole kuin kaksi tuntia? Jo taas maistuisi.”

Lisäksi minulla on tunnettu virusmaha eli se, että nuhataudissa tulee yhtäkkisiä kiukkuisia nälkäkohtauksia, joissa maha huutaa kiljuvana, että täytyy saada jotain syötävää NYT. Vaikka sitten olisi aamuyö taikka muu paha paikka, tai ruokailuun aikaa alle tunti. Mutta ei sitä kestä odottaa, koska NYT on saatava. Siksi otin hätä-Tucceja mukaan työmatkalle. Lohduttavaa on se, että 2 Tuccia tosiaan riittää rauhoittamaan sen kohtauksen.

Kyllä tässä sellainen simppeli teoria tulee mieleen, että periaatteessa terveys on sitä, että kehossaan ei huomaa mitään erikoista. Ja sairaus on sitä, että jokin elin vaatii jatkuvaa huomiota, kiinnittää itseensä huomiota negatiivisella tuntemuksella. Sairaudessa kurkku huutaa koko ajan, että keskity minuun, tänne sattuu, joka nielaisu on paniikin paikka koska kurkkua raapii, ja nenä sanoo, että onpa hankala hengittää ja nenäonteloissa kiskoo kivuliaasti, jne. Onni ja terveys on se, kun saa vain katsoa maisemaa ja ajatella, ilman että tällaiset elimet huutavat huomiota kivulla koko ajan. 

Löysin Helsingin Gudrun Sjödéniltä aleesta tennarit, joita olin jo ihailut netissä ja olivat turhan kalliit alkuperäiseen hintaan.

Yöllä tuli astma. Flunssa siirtyi alas keuhkoputkiin ja sitä myöten alkoi astma krampata pitkin yötä. Oikein vinkui ja rahisi enkä saanut ilmaa. Mietin siinä, että voi kauhea, nyt keuhkojeni vingunta vielä herättää mieheni, vai pitäisikö minun ehkä olla sittenkin enemmän huolissaan siitä, että olen tukehtumassa? Ehkä. Mikä nyt on prioriteetti. Itsestäni huolehtiminen ei minulle sitä näytä olevan.

Kello 2 yöllä sitten luin artikkeleita, miten se olikaan se neuvo, mitä astmapotilaan kannattaa tehdä flunssassa. 1) ei kokeilla mitään yskänlääkkeitä, ne eivät auta mitään 2) käyttää omia astmalääkkeitään ja lisätä niiden määrää, mieluiten heti kun aavistaa flunssan tulevan ja 3) ehkä kaapista löytyy myös kortisoni-inhalaattori. 

Tajusin, että nämä kaikki neuvot olin unohtanut. Minun olisi pitänyt tajuta nostaa astma-inhalaattorini annosta heti kun flunssa alkoi. Laatikossa myös on kortisonipiippu, se olisi pitänyt ottaa esiin ensi kädessä. Ehkä näin kauhea hengenahdistus olisi ollut lievennettävissä niillä keinoin. Muistanko, kun viime vuoden elokuussa minulla oli yskä, joka venyi 4 viikon mittaiseksi?

Töiden kautta käytiin Kölnin lähellä  DHL Innovation Centerissä Troisdorfissa. Troisdorf, tuttu sana... ai niin, se oli Bonninkin lähellä, sinne ajoi S-Bahn, ehkä kävin siellä, oliko siellä se valtava Real-markt 90-luvulla? 

Oli bussikyyti Venlosta, 3 ihmistä meidän firmastamme ja eri firmojen hollantilaisia, ja esitelmiä ja lounas DHL:llä. Paluukuljetus päivän päätteeksi.

Aamulla kokoonnuimme Venlossa virallisella Carpool-parkkipaikalla. Mulkenshofweg iski taas, taas mulkerohovissa. Repesin kun se luki virallisessa kutsussa, että siellä sitten noustaan bussiin. No oli helppo hahmottaa, missä se oli, kun olin sen kadun jo kesällä sattumalta etsinyt reitiksi Venlon paikkoihin. Ja nauranut mulkerohovia jo kerran.

Oli ehkä juuri tarpeeksi lämmin ilman takkia, 18 astetta, mutta kylmä tuuli alkoi puhallella, kun bussi tuli myöhässä ja seistiin odottamassa.

Bussikuski oli nuori ja kertoi koko elämäntarinansa, kun yksi kyytiläinen häntä haastatteli. Hänellä on kotona sähköauto. Hänellä oli päällä puhelimen navigaattori sekä sovellus, joka kertoo poliisin nopeusmittauksista ja antaa muutakin liikennetietoa, kuten varoittaa ruuhkista. Välillä kuului varoitus oikein hassulla tavalla, kuin jonkun nykynuoren rennosti huutamana: ”Ja varohan ruuhkaa!” ”No nyt loppu ruuhka!” ja siihen tyyliin. Kuului selvästi, että se ei ole mikään virallinen navigaattorin ääninauha. Selvisi, että se oli tunnettu räppäri, jonka hän oli valinnut ääneksi sovellukseen.

Innovation Center oli ihan hauska. Oli tulevaisuuden visioita filmillä ja paljon jo toteutettuja ympäristötekoja tavarakuljetukseen. Työkaverini kokeili robottilaatikkoa, joka ajoi pyörillä ihmisen perässä seuraten jalkojen liikettä, sinne voisi sitten heitellä laariin varastosta paketteja tai tavaroita, kun kulkee käytävillä. 

Siellä luki tulevaisuuden innovaatioissa, että 5-10 vuoden päästä pitäisi olla liikenteen seassa ulkona ajavia automatisoituja liikennevälineitä; mutta Suomessa ne ovat jo totta. Alepan ostosrobotti vie arkussaan neljällä pyörällä automaattisesti suojatiellä ja jalkakäytävlllä ajaen ostoskassitilauksen asiakkaan oven eteen. Ainakin Helsingissä.

Oli lounas ja oli esitelmiä ja kahvitauko. Pysyin hereillä. Otin Fritz-kolan iltapäivällä, jotta sain kofeiinia. Ilman että tarvitsee pelätä, että mahani alkaa möyriä kahvista. Aina saan pelätä kehoni reaktioita julkisella paikalla, kun minulla on niitä vatsakramppikohtauksiakin, että pitää yhtäkkiä päästä vessaan. Esim. kahvin aiheuttamana, tai liian suuren ravintola-annoksen.

Näin Saksassa tiellä asian. Turkkilaisen rekan. Firman nimi Koçaslan. Näen piirroksessa leijonan. Leijona, Aslan? Eikö Narnian tarinoissa ollut leijona nimeltä Aslan? Kirjailija ottanut ”leijona”-sanan turkiksi sen nimeksi? Tätä hiljennyin tunneiksi miettimään.

Koskaan ennen en ole näitä nähnyt, niin enkö katso töissä parin päivän päästä ikkunasta ja siellä ajaa taas sama Koçaslan. Mutta hitto, vasemmanpuoleinen eläimen kuva rekan kyljessä ei olekaan leijona, vaan joku pukki tai lammas. Oliko oikealla kuitenkin varmasti leijona? Mielestäni oli. Jos se etuosa Koç onkin joku pässi? Jos se on joku ”Lammas-leijona” se nimi? 

Vastaus netistä: On! Aslan on turkiksi leijona. Selvitin Narnian salaisuuden! Ja Koç on kuin onkin pässi tai oinas.

Minut mitattiin automaattisesti pakettina.