keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Rautiaisen salattu elämä ja varpushaukan isku

Aamulla linnut laulavat, rautiainen. Illalla mustarastas. Ne ovat ihania ääniä. Näen sellaisia pikku sydämiä lentelevän ilmassa, kun kuulen lintujen laulua. Pelkkää iloa ja lempeyttä ja kauneutta.

Punarinta tulee monta kertaa, aina kun olen ollut pihassa ja istuttanut kasvia. Tulee tsekkaamaan työvälineet ja istumaan irtoruukkujen päällä. Kai se on utelias. Ja missä on myllätty maata, se tarkistaa löytyisikö helposti hyönteistä mullasta. Samoin kuin mustarastas.

On niin kivaa, että peipot ja varpuset siunasivat uudet kasvit heti. Kun laitoin rautayrtit maahan, eläydyin niiden sielunelämään, että nyt ne taimet tuntevat, kun varpuset pomppivat niiden välissä nyppimässä ja tykkäävät, että tämä on ystävällinen paikka, jossa on tipukavereita.

Talvehtivat peipot ovat vieläkin täällä. Sanoin, että jääkää vielä, Suomessa on 20 pakkasta! Ei vielä kannata sinne lähteä.

Enää ei ole lunta kuten helmikuussa, mutta lintulauta vetää vieläkin paljon väkeä.

Turkinkyyhkyjä on usein paikalla.


Yhtäkkiä kaikki linnut levahtivat karkuun ja harakat räksyttivät kuin hullu. Luulin, että tuleeko kissa tai käveleekö takakujalla joku kovaääninen ihminen. Ei, näin ikunasta kun kuului joku läpsytys tai humahdus ja hiirihaukka laskeutui naapurin tuijan huippuun istumaan. Iso rohjo. Ei ihme, että kaikki pelästyivät. Hetkisen päästä se jo nousi siivilleen ja jatkoi matkaa. Ehkä se oli nähnyt jonkun kiinnostavan hiiren lähistöllä.

Onni on se, että hiirihaukka ei taida saalistaa lintuja lähes ollenkaan, vain jyrsijöitä. Kuten nimi sanoo: hiirihaukka. Kätevästi suomeksi joskus kuvaillaan asian luonne selkeästi sen nimellä. Ja toisin kuin varpushaukka: sitä varpusen kuuluukin pelätä tai loppu tulee. Sen olen nähnyt actionissa ainakin 3 kertaa, joskus onnistuen ja joskus epäonnistuen hyökkäyksessä.

Hollannin sanoista ”buizerd” ja ”sperwer” ei tiedä, mitä ne syövät. ”Hiirihaukasta” ja ”varpushaukasta” sitäkin selkeämmin. Mutta kanahaukka, tarkoittaako se sitä, että se syö kanoja? Vai että se syö isoja kanan kokoisia lintuja? Vai että se on itse kanan kokoinen?

On myös tuulihaukka  ja muuttohaukka, se nimi ei tule niiden saaliseläimestä. Muuttohaukka on hollanniksi ”slechtvalk”, ”huonohaukka”, miksiköhän. Aha, sana tarkoittaa historiallisesti ”yleistä” tai ”tavallista” eikä huonoa.

Lintuyhdistyksen jäsenkortti.

Rautiaisen salattu elämä selvisi. Katsoin saksalaista lintukirjaa, jossa mainittiin, että ”rautiaisen parisuhteet ovat melko monimutkaisia”. Seuraavaksi suomalainen artikkeli kertoi, että naaras saattaa pitää kahta koirasta yhtaikaa. Jaha. Hollantilainen artikkeli kertoi, että koiras saattaa auttaa yhtaikaa kasvattamaan kahden pesän ja kahden naaraan poikaset. Joo, melko monimutkaista tosiaan. Näistä ei siis mitenkään voi ottaa selvää, jos pihassa näkyy 2 tai 3, että kuka on kuka ja kenen kanssa. Lisäksi sukupuolet ovat keskenään saman näköisiä.

Parhaat kuvat saa kesylinnuista.


Sinitiaiset asuvat meidän pöntössämme. Ne ovat niin älykkäitä, että ne tietävät, ettei minusta ole vaaraa. Silloin kun oli lämmin sää, istuin tuolissa lukemassa ihan pöntön alla, selkä sinne päin. Kuulin kalahduksen, joka tulee, koska sen pöntön etulauta on vähän irrallinen. Ne siis menivät pönttöön, vaikka olin siinä. Annoin niille tilaa ja menin siitä pois, koska tärkeät pönttöhommat. Tajusin, kuinka hienoa oli, että ne menivät minusta huolimatta. Sanoin heti: ”Kiitos luottamuksesta!”

Ja kun olin tunnin verran istuttamassa kasveja ja kyykin maassa, kuulin myös, että ne menivät useaan kertaan pönttöön minusta välittämättä. En katsonut ylös, se on kunnioitusta, jättää ne rauhaan eikä kiinnittää huomiota. Siitäkin ne tietävät, että sinne voi ihan hyvin mennä eikä ihminen siitä välitä. Hyvin älykkäästi ne minusta arvioivat, että toi vaan kykkii tuolla naama maassa ja puuhaa omiaan, ei tarvitse pelätä.


Harakat aina näinä aikoina hakevat pesätarvikkeita ja yrittävät nykiä oksia irti puista. Minun syreeniäni. Olin ihan varma, että siinä on niin sitkeät oksat ja eihän siitä mitään irtoa, kun on elävä kasvi. No ei hitto, näin kun harakka sai taitettua ja katkaistua oksan siitä. Perkele, olisko jotain muutakin puuta täällä kuin hajottaa juuri minun harvaoksaista syreeniäni!

Harakka nyysii oksan.


Voi ei. Varpushaukka iski. Istui meidän porttimme päällä joku vaaleanharmaahöyheninen uhri kynsissään. Olisin halunnut nähdä, mitä lajia saalis oli. Egoistisesti omien fiiliksien kannalta toivoisin, että se olisi ”vain yksi monista peipoista, varpusista tai viherpeipoista”. Ettei se olisi harvalukuisempi ja minulle henkilökohtaisesti tuttu minun rautiaiseni, minun punarintani tai minun sinitiaiseni.

Niiden kohdalla tuntuu ihan kauhealta, jos häipyy ystävä, tai tutusta pariskunnasta häipyy puolikas, toisen partneri. Kyllä ne elävät vaarallista elämää, pikkulintu voi olla saaliina hetkessä milloin vain.

Varpushaukkanaaras saaliin  kanssa.


Ou mai gaad. Näin yhden untuvan leijailevan ilmassa ja menin katsomaan, näkyykö pihassa hyökkäyksen jälkiä. Siellä on pari neliömetriä aivan vaaleiden höyhenien ja untuvien peitossa. Turkinkyyhkyltä näyttää. Varpushaukka on pensaiden välissä kyninyt sen. Egoistisesti se on helpotus, koska niitä kyyhkyjä on kymmenittäin tässä korttelissa.

Mutta täytyy päivittää haukkatietouttani. Onko se edelleen varpushaukka, jos se nappaa jopa kyyhkyn? Juu, kyllä, kyyhkyset ovat maksimi varpushaukalla. No sillä kävi tuuri kun sai ison paistin. Ja naarashaukka oli, se on isompi ja eri näköinen kuin hiirihaukkakoiras.

Pääsin puhdistuhommiin, kiiti vaan haukka. Täytyy siivota pois noita sulkia, muuten ne jäävät siihen ikuisesti makaamaan ja pelottelevat lintuja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti