Talvi palaa rikospaikalle

Hollannissa alkoi ulkonaliikkumiskielto klo 21.00 - 4.30 ja samantien nuoret vandaalit (ikähaarukka 11 - 46) rupesivat hajottamaan kaupunkien keskustoja, polttamaan autoja, kaatamaan poliisiautoja, kivittämään poliiseja ja kauppojen ikkunoita, heittämään ilotulitepommeja, ryöstämään ja hajottamaan kauppoja, polttamaan koronatestikoppeja, kivittämään sairaalan ikkunoita... Jotain kolme iltaa oli aikamoista hulinaa ja mellakkapoliisit raivaamassa ja pidättämässä.

Josko ne vielä ensi viikonloppuna viitsivät aloittaa uusissa paikoissa, siitä on kyllä ollut suunnitelmia. Satoja on jo pidätettynä sellissä ja ekat on tuomittu pikatuomioistuimessa vahingonkorvauksiin ja vankeusrangaistuksiin ja niiden omaisuudet, palkat ja autot on takavarikoitu vahinkojen maksamiseksi.

Töissä viime viikolla rakentelin hyllyjä eli järjestin varastohuoneen uudestaan. Otin puutarhahanskat mukaan, ettei tule kipeä sormi metallilevyistä eli hyllylankuista, joita jouduin säätämään eri korkeuksille ja irrottamaan kaapeista.

Raksahommia toimistolla.

Mikä on etätyöpäivän ja vapaapäivän ero? Huomasin istuvani kotona edelleen saman pöydän ääressä, edelleen läppärin ääressä, ja edelleen muumimukillinen kahvia vieressä. Vain läppäri oli eri kuin töissä ja muumimuki sattumalta eri kuin työpäivänä. No sisältö, mitä teen sillä tietokoneella, on tietty eri.

Eri käyttöjärjestelmä ja eri muuminpeba.

Muumin peba ja vapaapäivä.

Muuminiitty ja työpäivä.

Ensin oli hirveä haloo ja ennakkovaroitukset monta päivää etukäteen, että voi kauhea, lunta tulee ehkä jopa usea senttimetri. Tulos: 0,6 mm lunta yhtenä yönä.

Sitten ei ollut lähes mitään tietoa mediassa, ”joku räntäkuuro voi jossain tulla”. Tulos: 5-10 senttiä lunta yhdessä yössä. Miksei tästäkin ollut suuri paniikki ja varoitus etukäteen? Vastaus: koska lumialue oli vain Limburgin läänissä käynnissä. Äh, joku Limburg, epätärkeä. Kaukana Amsterdamista. Mitä välii.

Tällä kertaa leijaili kauniita isoja rättejä, laajoja hiutaleita. Niin isoja, että yön hiljaisuudessa kuului humpasahtelua, kun niitä putosi hangen pintaan.

Vähän absurdi fiilis, että jos menen tuohon kadulle nyt klo 23 ihailemaan lumisadetta kaksi metriä taloni eteen, niin se on rangaistava teko, koska kadulla ei saa olla.

Oikea hanki.

Seuraavanakin yönä lunta tuli lisää päälle ja sää pysyi niin viileänä, ettei se ihan heti sulanutkaan. Vielä kahden päivän jälkeen näin puistojen nurmikolla valkoisen kerroksen. Autoni päällä oli lumimakkaroita ainakin neljän päivän ajan. Kun ei tarvinnut ajaa mihinkään, annoin sen olla ja luonnon hoitaa homman.

Pupu? Ei, koira tai kissa.

Olin loskakävelyllä ja iloitsin suomalaisesti, kun sai astua kökkäreen päälle ja räjäyttää sen eri suuntiin. Ja tehdä traktorinjälkeä kengillä. Minulla oli muka hyvät, saksalaiset paksut nahkaiset talvinilkkurit, mutta kun tulin kotiin, tajusin, että sukat ovat märät. Varpaat tuntuivatkin kylmiltä vähitellen. Ne perkeleet vuotavat vettä sisään loskassa. Varmaan pohjien reunan päältä, siinä saumassa, missä nahkaosa yhdistyy pohjaan.

Tässä kai maksimaalinen lumi-idylli täkäläisittäin.

Kelkat oli kaivettu esiin ja yhden metrin korkuinen pulkkamäki löydetty puistosta. Jotkut lapset tekivät lumiukkoja nurmikolla. Mutta se oli kyllä jo törkeän märkää nuoskaa päivällä. Tein pensaan päältä lumilastista viisi lumipalloa ohuilla käsineillä ja ne olivat likomärät sen jälkeen.

Pulkkamäki was here.

Mufloni ei valita lumesta.

Minun piti pelastaa pihan pensaita nuoskalumen massan alta. Lumi tarttui isolehtisiin pensaisiin ja oli painavaa niin että oksat taipuivat maata myöten. Voi raukat sentään, ei oikein sovellu lumisäähän. Uusien pensaiden piti olla hyvin talvenkestäviä, mutta ne makailivat nuoskassa ja loskassa surkeana kasana. Ravistelin niistä lumikökköjä harjanvarrella ja nostin taipuisia heiveröisiä oksia takaisin ylös ja sanoin niille: ”No jaa, en kyllä oo teiän talvenkestävyydestä nyt ihan vakuuttunu.”

Varsinkin marjakuusi yllätti minut heiveröisyydellään. Se näyttää normaalisti hyvin tukevalta isolta havupuulta, joka kestää kaiken, mutta kun siihen takertui nuoskaa, sen oksat levisivät joka suuntaan roikkumaan dramaattisesti viuhkana kohti maata. Pelkäsin, että ne alkavat katkeilla. Elastisuudesta riippuvaa, kestääkö se sellaisen venytyksen vai ei. Kesti se.

Olen kuullut monen hollantilaisen sanovan, että he vihaavat lunta. Moni täällä alkaa pelkästään kiroilla, kun on luvattu lumisadetta. Jossain määrin voin ymmärtää, koska täällä ei pääse näkemään lumen kauneutta, pysyvää valkeaa pakkassäätä, vaan lumi tarkoittaa päivän aikana pois sulavaa loskaa ja teiden liukkautta kesärenkaille.

Mutta kyllähän senkin edun näki yhdessä yössä jo, kuinka maisema valostui lumipeitteestä. Yhtäkkiä en tarvinnutkaan taskulamppua, kun menin täydentämään siemeniä lintulaudalle kolmen metrin päähän pihaovesta. Yleensä siellä on säkkipimeää, mutta lumiyönä näinkin selvästi kaiken.

Mietin, että varmaan se lunta vihaava työkaveri on nyt sitten tyytyväinen ja rakastaa tätä hollantilaista talvisäätä, kun on taas säkkipimeää, myrskytuuli, kaatosade ja +5. Ihanaa, eikö. Ei, en loppupeleissä ymmärrä, että sellaisesta pidetään enemmän kuin lumesta.

Kävimme marokkolaismarketissa ja sain lanttua ja baklavaa ja viininlehtikääryleitä ja sörsseleitä. Ne ovat vain lakanneet myymästä lemppareitani surimigambaksia valkosipuliöljyssä, niin harmi. Piti ostaa ihan oikeita katkarapuja ja keitellä niitä itse valkosipulissa.

Tilasimme ruokaa japanilaisesta ravintolasta ekaa kertaa ja se oli erinomaista. Siis sushia olen tilannut usein sushitakseilta, mutta tässä ravintolassa on sushin ohella suuri valikoima lämpimiä ruokia.

Kotiin toimitetut annokset olivat isompia kuin niiden ravintolassa, missä ne tuovat minejä minilautasilla. Joten tilattiin vähän liikaa. Ei se sitten olekaan niin kallista, jos sillä rahalla saakin näin isot annokset per pikkuruokalaji, ja jos syökin vielä toisen aterian verran jämiä toisena päivänä.

Oli ihanat ruuat kaikki. Ebi tempurat, teriyakivartaat ja poke bowlit. Namm. Pitää tilata uudestaankin.

Häh, eikö croissantia syödäkään puikoilla?

Tai fazeria? Puikkoilu lähti lapasesta.