keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Finnhitsien hurmaa ja hernekeittoa

Taas saa pettyä journalistiikan tasoon. Lausuvat telkkariuutisissa Ugandan presidentin nimen niin luonnottomasti, että välittömästi mietin, että ei se painotus kyllä voi olla tuolla toisella tavulla. Jos vähänkään tutkisivat asiaa niin helppo olisi tarkistaa, että: Onko Uganda kartassa niin alhaalla, että bantukieli tulisi kysymykseen? On. Mitä kieliä siellä puhutaan? Ugandassa puhutaan gandaa ja muita kieliä jotka ovat myöskin pääosin bantukieliä, joten nimi on hyvin todennäköisesti jotain bantukieltä. Ja tottakai jokainen tietää, höh, että bantukielissä, no ainakin zulussa, painotetaan aina toiseksi viimeistä tavua, jossa vokaali samalla pitenee. Eli lausuvat tosiaankin ihan pieleen.

Äkkiäkös sen olisi tsekannut.

Tässä puhuu nörtti. Ja kielitieteilijä. Aina uudestaan pettymys huomata, etteivät kaikki olekaan kielitiedenörttejä.


Meidän kuuluisa lumipyrymme toi noin 1 cm illan aikana. Ei ollut mitään kivoja pehmeitä hiutaleita, vaan teräviä paloja ilmassa. Ja seuraavana päivänä mössö suli. Ei meillä olisi saanut edes minilumiukkoa rakennettua ellen olisi haalinut koko kadulta kaikkea lunta yhteen paikkaan.



Mieheni teki hernekeittoa. Siis hollantilaista hernekeittoa, johon tulee perunaa, porkkanaa, selleriä, persiljaa, makkaraa, lihaa, kuivattuja herneitä... Osti vihanneskaupasta minun pääni kokosen juurisellerin. Keitti kaikkea ainakin 5 tunnin ajan. Työ alkoi perjantaina klo 10 aamulla keittiössä, ja noin klo 15 keittio oli valmis kaikkien vaiheiden jälkeen. Kaksi isointa kattilallista täynnä. ”Pitiköhän mun taas keittää kokonaiselle orpokodille.”






Fenkoli pannulla siivuina oli myös kiva kokeilu.

Tuhannen palan palapeli valmistui vajaan 3 viikon työskentelyn jälkeen, Kuten arvelin, se musta tähtitaivas oli järkyttävän vaivalloinen.




Mies laittoi soittolistan 70-luvun Finnhitsejä soimaan. Ne ovatkin yllättävän siedettäviä. Noin 50% on käännöshittejä ja loput humppaa, tai jotain. 50% kaikesta on joko Katri Helenaa, Dannyä, Tapani Kansaa tai Frediä. Tässä kaikessa huomaa Suomen musiikkityylien kirjon anglosaksisesta slaavilaiseen.

Humppa tosin on kansainvälinen ilmiö. Humppaa voi tulla Amerikasta (kantrityylillä), Venäjältä, Ranskasta, Italiasta, Saksasta, Ruotsista, Englannista, Hollannista... siis tahdin osalta humppamaista. Sitten on tietysti myös tiukimmin määritellyn suomihumpan kova ydin, joka elää vuodesta toiseen.

Alkuvuosina on niin, että joka kerta kun Katri Helena laulaa, tyylinä on venäläinen iskelmä. Tunnelma, balalaikamaiset kitarat, melodia, paatos, rytmin vaihtelut: aivan sovjetschlaageria, vanhaa slaavilaista. Joka on iskelmätyylinä siis täysin suomalainen, mutta selvästi vaikutus idästä. Näin nyt selvästi sen linjan, että Katri Helena on erikoistunut venäläistyyliin.

Jossain vaiheessa havahduin yhden kappaleen tekstiin: Kuka tällaista kirjoittaa... onpa erikoista. Ai jaa, tämä on Hector. No sitten ymmärrän. Eikö sillä ole aika erikoiset tarinat tyylinään.

Katri Helena laulaa Lintu ja lapsi. Miten sekavat ranskalaistyyliset sanat. Tämähän oli Ranskan euroviisu.

Yhä enemmän olen löytänyt näitä tunnetuista kansainvälisistä kappaleista tehtyjä käännöksiä. Kuten Tapani Kansa: Kalajoen hiekat - California Dreaming, Eini: Olen neitsyt - Like A Virgin, Tapani Kansa: Kultaniityt - Fields of Gold... Mutten todellakaan tunne kaikkia vielä. Uusia oli nyt, että David Bowien Starman on tehty suomeksi (Fredi: Muukalainen), samoin Elton Johnin Yellow Brick Road (Karma: Kiviset kadut). Uh huh.

Eihän tämä tunne rajoja ollenkaan tämä toiminta. Pitikö kaikki Abbatkin tehdä suomeksi? Ja Apinamies on sitten käännöshitti myös: Big Fat Oranguman.



Vuonna 1978 meno vain yltyy: pelkkiä käännöksiä.


Täysin unohtunut iskelmä: Jossain! Merja Rantamäki: Jossain. ”Se on jossain, jossain, paikka rauhallinen. Se on jossain, jossain, ja me löydämme sen.” Aargh, tämä oli niin radiossa kun olin oikeasti lapsi.

Sitten netistä löytyi myös videokasettien helmi, Armin ja Dannyn Tahdon olla sulle hyvin hellä, mutta englantilaisena versiona I wanna love you tender. Esityksessä Aira Samulinin tanssiryhmä kirmailee trikoissa ryhmätanssia ja lopulta Armi ja Danny poistuvat avaruusautossa tähtitaivaalle lentäen ja vilkuttaen. Tässä linkki ihanuuteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti