sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Kaikki autot on vaihdettu ja kissakin hyväksyy


Nyt on sentään jotain suurta saatu aikaan. Autot on vaihdettu. Tästä voit lukea niistä autoseikkailuista, jotka johtivat kokonaiskriisiin:

Auto hajoaa osa 1 - kaara jättää kotiovelle
Auto hajoaa osa 2 - kosla sammuu tielle
Auto hajoaa osa 3 - päätöksiä

Ostaja tuli hakemaan 20 vuotta vanhan Micrani pikkurahalla ja koska kyseessä oli korjaamoyritys, he pystyivät vaihtamaan auton omistajan digitaalisesti rekisterikeskuksen järjestelmässä.

Tärkeää on tietysti, etten itse ole enää vastuussa auton tekemisistä, vakuutuksen tai liikennerikkomusten kannalta, silloin kun uusi omistaja on sillä liikenteessä. Sain samantien sähköpostiini vahvistuksen luovutusilmoituksesta. Kätsä.

Ja heillä oli mukanaan väliaikaiset omat rekisterikilvet. Niillä auto on vakuutettu korjaamon nimissä heti ensimmäisen siirtoajon aikana.


Sitten oli tehtävänä vaihtaa mieheni auto virallisesti minun nimiini. Yksityishenkilö menee sitä varten postin palvelupisteelle. Hollannissa osa postipisteistä suorittaa autojen omistajanvaihtoja. Nykyään on tullut mahdollisuus hoitaa asiat myös digitaalisesti.

Kirjepostissa tuli sen jälkeen lopullinen rekisteriote. Oho, sepä on hieno muovikortti nykyään.

Varmuuden vuoksi lueskelin ”uuden autoni” käyttöohjetta. ”Miten käyttää vaihteita.” No ehkä osaan sen jo.

Tööttikin löytyi.

Naapurin kissa tuli taas kadulla tervehtimään ja pörisemään, ja hyväksymään autoni.



Jaa miksi en peitä rekisterinumeroitani valokuvissa? Koska niillä ei ole Hollannissa merkitystä henkilön tunnistamiselle eli yksityisyyden suojalle. Suomessahan voi tarkistaa netistä, kuka omistaa minkäkin auton. Hollannissa ei. Nimiä ja osoitetietoja ei voi rekkarin perusteella löytää.

Hollannin rekisterikeskuksen sivuilta saa rekisterinumeron perusteella näkyviin vain auton käyttöönottopäivän ja teknisiä faktoja: että on esim. bensiinikäyttöinen ja neliovinen. Huitsin jännää. Uutiskuvissa tosin ymmärrän, että rekkarit peitetään, koska joku voisi vaikka tunnistaa naapurinsa tai ystävänsä auton onnettomuustilanteista, tai muuta sellaista epäsuotuisaa infoa. Mutta ei sillä tuntemattomille ole väliä, näkyykö minun hollantilainen rekkarini jossain vai ei.

Vaihdoin vakuutuksen netissä vanhasta autosta uuteen ja kävin huoltamolla hankkimassa tiepalvelusopimuksen. Verovirasto kyllä ilmoittautuu ihan itsestään, kun tiedot omistajien vaihdoista menevät perille automaattisesti.


Ja viimeisenä kohtana mieheni sai yksityisleasing-autonsa, joka oli tullut rahtilaivalla maahan tuoreeltaan. Katsoimme automyyjän kanssa paperit lopullisesti läpi allekirjoituksineen.

Tärkeintä tässä tilaisuudessa oli, että meille tarjottiin kahvit ja suklaakonvehteja. Huomio huomio, Achtung Achtung, suklaakonvehti.

- Ottakaa tästä vaan... jos tää näin aamuvarhain menee.
- Noo, eiköhän se onnistu...
- Saattaahan se olla niinkin, että suklaa sopii millon vaan.
- No se on juuri näin.


Tärkeää oli myös, että naapurin kissa kävi hyväksymässä uudenkin auton. Sillä on kyllä joku auto-pakkomielle, kun se käy koko ajan kiehnäämässä pysäköityjen autojen puskureissa ja renkaissa.

Toisella korttelikissalla taas on harrastuksena aina alkaa putsata takapuoltaan siinä vaiheessa kun se istahtaa meidän näkyvillemme. Tällä kertaa meidän pihassamme itse teossa.



Tuli sitten inventarisoitua autojen perustavarat, kun ne piti siirtää autosta toiseen. Mieheni jo ennen koko proseduuria: ”Mä haluan sitten pitää oman jääraappani!” Selvä. Tärkeä.

Auton jokapäivän varusteet, jotka ovat aina käden ulottuvilla auton sisätiloissa, ovat näköjään: Jääraappa. Ikkunalasta sadepäiviä varten, kun sivuikkunat ovat ihan pisaroilla eikä niistä näe läpi. Kokoon taitettava sateenvarjo. Keittiöpyyhe eli rätti, jolla pyyhkiä huurua tuulilasista jos se on kylminä aamuina niin kostea, ettei tuuletin ja ilmastointi auta heti.

Nämä meillä on molemmilla standardisti autossa, samoin auton käyttöohjekirja ja varalamppusetti. Ovien taskut on tungettu täyteen nenäliinoja, sillä olemme molemmat aika usein nuhaisia. Takakontissa molemmilla on lättänäksi taittuva iso ostoskassi, jos sattuu spontaanisti hakemaan jotain kaupasta eikä ole erikseen miettinyt varustautumista.

Hätäpaketissa on lisäksi varoituskolmio, keltaiset heijastinliivit ja ensiapupaketti. Myös hinausköysi löytyy, ja yhdestä autosta käynnistyskaapeli.

Hansikaslokerossa on tärkeät paperit, vakuutustodistukset, rekisteriotteet ym. sekä kynä, mittanauha ja pikku taskulamppu. Sen verran usein on käyty rautakaupassa tai sisustuskaupassa etsimässä jotain tietyn kokoista, ja mittanauha on ollut kätevä olla aina matkassa.

Löysimme hansikaslokerosta karttoja, jotka totesimme pitkälti tarpeettomiksi nykyään. Nykyään katsotaan kännykästä, missä ollaan ja minne pitää mennä. Tai navigaattorista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti