Maailman paras terveydenhuolto?

Pitäisi näköjään oikaista pari ennakkoluuloa Hollannin sairausvakuutuksista. Niitä esitettiin mm. yhdessä kolumnissa Ylellä ja ehdotettiin Suomeenkin.

Suomen Kelan sijaan siis täällä on viidakko vakuutusfirmoja, joista joku on valittava itselleen, ja sinne maksetaan kuukausittain sairausvakuutuksen perusmaksua, noin satasen tienoilla. Vapaaehtoisesti voi lisäillä eri hintaisia moduuleja kuten hammaslääkärin lisävakuutuksen ym.

Luen Hollannin mallia koskevasta keskustelusta, että ihmiset heti epäilevät, että ”eihän yksityisen firman tai säätiön sairausvakuutusta saa, jos on kroonisesti sairas, tai sitten vakuutusmaksut nousevat pilviin kun sairastuu”.

Ei se niin mene. Siihen on Hollannissa laki. Laki sanoo, että jokainen hakija on otettava jäseneksi sillä samalla tariffilla. Eikä sitä jälkikäteenkään muunnella. Eikä sitä kysellä, kuinka sairas on jo sillä hetkellä. Näin riskit levitetään tasaisesti kaikille, eli sosialismi toimii siltikin, vaikka on ”yksityistetty” systeemi.

Ja jokaisella on muutenkin velvollisuus vakuuttaa itsensä, joten täytyyhän se tehdä mahdolliseksi.

Saksassakin asiat toimivat toisella lailla. Muistan keskustelun saksalaisen kanssa, joka ei uskonut niin millään, että Hollannissa voi ottaa lisävakuutuksen hammashoidolleen, vaikka olisi tunnettua, että hampaat kaipaavat täysremonttia. Saksassa siinä kai väistämättä tsekataan ensin, kuinka kalliiksi on tulossa ja mitä hoitoja on sovittu, eikä mikään vakuutus hyväksy asiakkaakseen, jos näyttää pahalta.

Mutta, tadaa, siihenkin on Hollannissa laki. Jokainen halukas saa hampaiden kustannusten lisävakuutuksen eikä ketään suljeta pois.

Hollannin systeemissä on tietysti myös omat koukkunsa ja valituksen aiheensa. Piti olla vapaa markkina ja valinnanvara, mutta käytännössä sadan sairausvakuutusfirman kuukausimaksujen määrät ja peruspaketit ovat hyvin lähellä toisiaan. Vaikeaa siinä on saada kilpailutuksella enempää säästettyä kuin pari euroa.

Ja valtio sääntelee kuitenkin osaa järjestelmästä ja raameista, kuten vuosittaisen omavastuuosuuden määrän ja perussairaanhoidon paketin täyskorvattavan sisällön, ym.

Ai niin, suomalaisten keskustelijoiden huoli oli myös se, ettei Hollannissa sitten saisi itse valita sairaalaansa, vaan pitää mennä tasan sinne, minne oma vakuutuslaitos määrää. No ei se ihan niin ole. Ehtona tosin on se, että aikomallaan sairaalalla on sopimus oman vakuutuslaitoksen kanssa, mutta 95-prosenttisesti näin on. Harvassa ovat sellaiset toimijat, jotka eivät vakuutuksesta johtuen käy.

Lääkärikeskukset ja sairaalat ovat täällä yksityisiä, kun ei niitä kunnallisiksikaan voi sanoa. Semi, ota tästä nyt selvää. Ainakin yleislääkäri toimii tällä tavoin oikein hyvin, sinne pääsee nopeasti ja jokaisella on pysyvä omalääkäri.

Enhän minä Suomenkaan nykysysteemiä ymmärrä, kun terveyskeskuskeen ei tunnu pääsevän niin millään, tai siis vasta usean viikon päästä, ja toisaalta voi käyttää yksityisiä lääkäriasemia, jotka ovat osin multikansallisten yhtiöiden käsissä, ja joihin pääsee maksamalla vapaaehtoisesti lisää rahaa tai joissain kunnissa terveyskeskuksen sijaan Kelan korvaamana.

Kahden kerroksen järjestelmähän se siinä: kenellä on rahaa, saa parempaa hoitoa. Saksassa tällainen on aina ollut ihan yleinen ja näkyvä jako: jos on varaa ottaaa kallis yksityinen sairausvakuutus, saa paremmat erikoislääkärit ja esim. sairaalassa yksityishuoneen jaetun sijaan.

Pervolta suomalaiseen korvaan taas kuulostavat Hollannin uutiset, joissa mainitaan jonkin alueen sairaalan menneen konkurssiin tai joutuneen pahoihin talousvaikeuksiin ja joutuvan sulkemaan ovensa. Sairaalat nähdään liikelaitoksina, joiden tulee olla kannattavia ja tuottaa voittoa.

Suomessa kikkaillaan ja väännetään korvausprosenteista per lääkeaine. Hollannissa vedetään mutkat suoriksi. Mitkä tahansa reseptilääkkeet saa maksaa omasta taskusta, kunnes on kuluttanut 385 euroa vuodessa. Sen jälkeen mikä tahansa reseptilääke korvataan sataprosenttisesti vakuutuksesta.

Jotain hyvää Hollannin systeemissä on oltava, kun se on valittu kansainvälisissä vertailuissa maailman parhaaksi. Mutta kuten näkyy, eri maiden terveydenhoitojärjestelmien vertaaminen ja kuvaaminen on hankalaa ja täynnään monimutkaisia yksityiskohtia.