tiistai 1. lokakuuta 2019

Tavallinen arkipäivä


Päätinpä sitten ottaa muutaman kuvan ”minun päiväni” -raportin tyyliin. Valtaosa työpäivästäni kuluu konkreettisesti töissä, sillä silloin olen työmatkoineen poissa kotoa noin kymmenen tuntia.


7.36 Hereillä, ehkä.

Vähän lojuin ekstraa ja nousin noin 7.25. Herätyskello tekee ensimmäisen ehdotuksensa 7.07. En torkuta, vaan laitan sen pois päältä.

Sitten sytytän valon muistutukseksi siitä, ettei ole enää yö ja ”tarttis tehrä jotain”, ja jään hitaasti keräämään voimia ja herättelemään aivoja. Kun pystyn nousemaan sängystä, seuraa tukan pikapesu lavuaarissa, suolasuihketta päälle ja föönaus.



7.46 Korvisten valinta.

Joskus mietin, kuinka helposti ja nopeasti mieheni pukeutuu minuun verrattuna. Miehellä se on: housut ja paita, valmis. Minulla on jotenkin aina vähintään seitsemän elementtiä kerrospukeutumista, huiveja, mekkoja, leggingsejä, hameita, aluspaitoja, tunikoita ym. monimutkaista, ja lisäksi varautuminen muuhun asuun sopivalla neuletakilla tai hupparilla siihen, että toimistolla voi olla jäätävän kylmä ilmastointituuli tai sittenkin lämmintä.

Ja sitten kun luulee olevansa valmis ja tukkakin laitettuna, niin ai niin, vielä korut tai vähintään korvikset.


8.02 Aamupala (toi on sit sulatejuustoa eikä voita!)

Marjarahka, spelttileipäsiivu ja omena-päärynämehua. Nyt en ruvennut askartelemaan appelsiinia paloiksi, usein kyllä. Otan tällä kertaa hedelmän välipalaksi töihin.

Tämän enempää osioita ei mahaani mahdukaan aamupalalla. Jos leivän seurana on hedelmä, silloin en jaksa yhtaikaa jugurttia tai rahkaa. Joskus korvaan leivän riisimuroilla ja banaanilla (siivuina murojen joukossa), tai otan leivän sijaan kreikkalaista jugurttia ja mysliä.


8.18 Banaani mukaan ja menoks.

Autolla 24 km. Viimeisissä liikennevaloissa ennen työpaikkaa kesti kauan. Juuri kun meinasin alkaa pystyttää telttaleiriä tien laitaan, valo vaihtuikin vihreäksi ja piti jatkaa töihin.



9.00 Toimistolla.

Joku toi messuilta Googlen auringonkukansiemeniä pikkuruukussa. Hyvin kasvaa.


10.22 Näpy näpy.

Analoginen ja digitaalinen. Kirjoitan aika paljon välimuistiinpanoja ja listoja käsin lapuille.



14.30 ”Having trouble with this machine?” %# YES I AM! /#@

Eli on kopiokoneen aika ryppyillä. Joudun hengaamaan asiakaspalvelun puhelinjonossa useaan kertaan taas näinä päivinä.


17.56 Kotona. Moi kanat.

Onko juomavesi ja ruoka kunnossa? Tipuille voisi antaa kylpyammeen.


18.23 Jaha, tiskit. Mies tiskaa, mä kuivaan.

Siivotaan ensin keittiö ennen kuin aletaan laittaa ruokaa. Meillä ei ole astianpesukonetta. Ei se meille kahdelle olisi edes kätevä. Luulen, että suurimman osan ajasta se seisoisi puolitäynnä likaisia astioita odottamassa seuraa, jotta se vihdoin täyttyisi ja kannattaisi laittaa päälle. Varmaan lähes koko ajan siellä olisivat likaisina ne kipot ja astiat, joita tarvitsee juuri nyt.

Parempi tiskata saman tien käsin. Ja tämä on eräänlaista laatuaikaa, kun yhdessä tiskataan. Samalla ehtii vaihtaa kuulumisia. Voi myös mahdollisesti purkaa töissä kertynyttä turhautumista läpsimällä toista astiapyyhkeen kulmalla takapuolelle. Se muuten sattuu kamalasti, jos sen tekee oikein, piiskamaisesti näpäyttämällä. Kannattaa hillitä vähän, tai saa pian samanlaisen koston.

Tiskatessa on myös nonsense-konsertin aika. Kerrataan vaikka opittuja suomen sanoja tutuilla sävelillä. Kuten Abban Money Money Money laulettuna: ”Sika sika sika, must be sika, in a sika world.” Aamulla näin naakan tien laidassa, sanoin sille ”huomenta kana” ja lauloin perään ”Feels like kana”, sävelellä ”Feels Like Heaven” (kasarihitti). Tiskatessa siitä tuli ”Feels like sika”.


18.45 Kukkakaali kaasuhellalla -installaatio.

Sitten päästään kokkaamaan. Uuni toimii sähköllä, mutta keittolevyt liekillä.

Mieheni on todella reipas kokkaaja ja ideoi ateriat usein. Välillä on minun vuoroni laittaa jotain suomalaista erityisosaamista vaativaa.

Tänään touhuttiin yhdessä, mutta jos päävastuu on selvästi miehelläni, minulla on suuri houkutus jumittua sohvalle lukemaan jotain erittäin tähdellistä nettiartikkelia ja vain antaa tapahtua, koska ateria ilmestyy pöytään sieltä ihan itsestään ilmankin minun pikku avustustani.


19.10 Ruoka.

Kalapala, kukkakaali, perunapyörylät ja soosi. Ja minitomaatteja suoraan pöydälle anarkistisesti. Ei turhia sääntöjä.



19.36 Kotiasu.

Kotisukat, Tallinnan huopatohvelit ja mukavat verkkarit.

Varma syksyn merkki hollantilaisasunnossa on ovimakkara, joka estää kylmää vetoa oven alta.


19.50 Sohvaburrito.

Relax. Tässä voi sitten loppuillan suorittaa vapaa-aikaa valinnan mukaan: lukea lehteä tai kirjaa, nettiuutisia, blogeja ja somea, kuunnella musiikkia tai katsoa telkkaa. Vaikka minä kääriydyn villaan ja peittoihin, mieheni on t-paidassa. Eli ei meillä oikeasti mikään kylmä ole.

Tänään ei ole liikunnallinen päivä. Joku muu ilta käydään salilla tai kävelyllä. Tai on pyykkiä tai silitystä tai siivousta, viikon ruokien ja kaupassakäynnin suunnittelua, pihatöitä ja muuta taloudenhoitoa.


Välillä voi aina jatkaa työn alla olevaa akryylimaalausta. Tällainen on siitä kätevä projekti, että sen ääreen voi istahtaa joko 5 minuutiksi tai tunniksi, ihan fiiliksen ja aikataulun mukaan. Kannattaisi ehkä olla aina joku tällainen aloitettuna ja pöydällä odottamassa, niin siinä on helppo rauhoittumistauko tarjolla.

Nukkumaanmenoaika on arkena siinä klo 23 paikkeilla, suihkun jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti