Tuhannen puuhat

Loman vikat seikkailut:

Yhtenä päivänä oli hirveä fomo-ahdistus kun ei saatu lähdettyä minnekään ja aurinko paistoi. Kaikki suunnitelmat torpedoitiin, koska faktat. Olimme halunneet mennä Saksaan Krefeldin eläintarhaan, mutta nettisivulla sanottiin, että lauantain ukkosmyrskyn seurauksena paljon oksia on katkennut puista ja puisto on suljettu raivaustöiden takia ainakin maanantai-iltapäivään saakka.

Deventeriin ei voitu mennä siksi, että siellä on kymmenen päivän kirmes-markkinat menossa. Sekin olisi kaunis vanha kaupunki ja tehtävälistalla. Viime vuonna kun halusimme sinne, selvisi, että siellä on kermis menossa. No nyt taas. En tajunnut, että ajankohta oli kai sitten tasan sama kun viime tsekkauksella. Ei markkinoiden aikana voi normaalisti tutustua kaupunkiin, tivolilaitteet seisovat täällä aina keskellä keskustaa ja katuja on suljettuna, ja mahdollisesti kaupat kiinni sillä viikolla. 

Sitten yritettiin katsoa edes paikallista tekemistä ja löysin kauniita metsäkävelyreittejä. Tai pyöräily naapurikylän jätskikahvilaan. No, kaikki ulkoilusuunnitelmat töppäsivät sadetutkan ennusteeseen. Kello 13.30 tulisi sade- ja ukkosrintama yli. Silloin ei halua olla just keskellä viiden kilometrin vaellusreittiä nummella, eikä myöskään ajamassa avointa pellon laitaa pyörällä.

Aurinko paistoi ja oli optimaalinen sää ulkoiluun. Mutta aikaa oli vain kaksi tuntia ennen sadetta. Melkein räjähdin siihen, että eikö helkatissa tästä olohuoneesta pääse mihinkään? Haluan vain ulos, jotenkin ulos, ulkoilmaan, onko se aivan mahdotonta?? 

Tehtiin sitten pieni Venrayn pyöräily, joka oli kuitenkin reilu tunti ja ihan reipas. Parhaassa säässä. Puoli tuntia kotiinpaluun jälkeen taivas tummeni ja sade alkoi.

Ja illalla mentiin kreikkalaiseen ravintolaan. Se oli sentään suunnitelma, jota ei voitu meiltä pois ottaa. Olipas sielläkin hinnat nousseet nykyään. Hollannissa elintarvikkeiden inflaatio vain jatkuu ja jatkuu rajuna, ainoana Euroopan maista.

Keksin myös kotona lomailuun vähän sisältöä: ostin kaksi uutta e-kirjaa. Kun lukee oikeaa kirjaa pari tuntia, siitä tulee tunne, että on tehnyt jotain kunnollista ja hyödyllistä, silti rentouttavaa. Suosittelen itselleni useammin.

Lukeminen saattaakin rentouttaa minua nykyään niin kovasti, että noin tunnin päästä alkaa väsy tulla ja tekee mieli nokosille. Ja joskus otankin sitten ne nokoset, kun lukeminen takkuaa.

Mieheni kertoi, että meillä on ilmainen sähkö tarjouksena sähköyhtiöltä viikonloppuna kello 12-17, joten silloin voisi vaikka pestä ja kuivata pyykkiä. Sen tein. Meillä ei siis ole mikään pörssisähkö (sellaista ei taideta tuntea koko Hollannissa), vaan pitkäaikainen sopimus.

Hortensia kukkii jo.

Käytiin sitten toisena päivänä Zoo Krefeldissä, sellainen perusretki. Kahvilan puistosta näki flamingojen saarelle, missä oli untuvaisia poikasia pesässä. Myös pullasorsat ja nokikanat riehuivat samassa lammessa. 

Gorillat touhusivat kaikki ryhmänä sisällä ja leikiskelivät, vanhat nuorten kanssa, se oli hauskaa katsoa. Oli mangustit ja kivellä torkkuva gepardi. Trooppiset kasvihuoneet olivat kivoja, niissä oli lintuja vapaana ja pieniä apinoita puissa ja kilpikonnia lammilla. Kauniita lummelampia. Sadetus ropisi vettä katosta, jotta sademetsän ilmasto pysyy kosteana. Kutojalinnut kutoivat pesiä.

Metsäpeuran kohdalla infotaulu kertoi, että Suomessa näitä on istutettu luontoon ja kantaa elvytetty esim. Ähtärin alueella. Nämä suomen ht-kirjanyhdistelmät ovat mahdottomia ulkomaalaisille kirjoittaa oikein. Taulussa luki kerran oikein Ähtäri, kerran Äthäri ja kerran Äthärie.

Kapybara eli vesisika, todellakin. Myös saksaksi.

Paluumatkalla mietin karviaisia. Jos sitten tosissaan hankkisi sen oman pensaan ja yrittäisi saada satoa (jonain vuonna) kun kerta niin rakastan niitä marjoja enkä saa niitä Hollannista mistään edes keskellä satokautta. Jospa kävisimme hyvälaatuisella taimitarhalla, kun kuitenkin ajamme siitä ohi. Jos jossain on valikoimaa, niin siellä. Eikö niillä ole siinä vasemmalla niitä marjakasvien taimia?

Oli siellä. Valittavana vihreät ja punaiset karviaiset. Mitä tuossa lukee? ”Hinnonmäki.” Suomalainen nimi selvästi. Ai, sellainen karviaisen lajike on, tosiaan Suomessa jalostettu. No otetaan se. Netin mukaan se on kestävä lajike, makeat marjat, tuottoisa, ja vastuskykyinen kasvitaudeille.

Jos karviainen kukkii täällä huhtikuussa, niin ei kyllä näytä siltä, että tämä taimi olisi jo kukkinut tänä vuonna. Sen pitää nyt ensin juurtua ja kasvaa, ja saa sitten nähdä, josko se ensi vuonna jo kukkisi. Että ehkä 14 kuukauden päästä saan jo kaksi marjaa jos hyvin käy.

Hinnonmäki-karviainen.

Kissoilla on nyt sellainen kolmitorninen keraaminen suihkulähde, josta voi juoda. Se kierrättää astiassa kolmea litraa vettä, joka vaihdetaan muutaman päivän välein. Juomalähde motivoi kissoja juomaan, useimmat tykkäävät niistä. Sellaiset auttavat kissojen ”juomaongelmiin” eli siihen, että moni kissa juo liian vähän vettä kun se ei kiinnosta sitä tarpeeksi. Liikkuva, virtaava vesi eli vaikka keittiön vesihana, tai jotkut ulkolätäköt, ovat kissalle houkuttelevampia kuin kippo, jossa seisoo vesi liikkumatta. Mieheni tutki netistä, että moniin juoma-automaatteihin pitää vaihdella suodattimia, jotka ovat kalliita, ja muoviset lähteet likaantuvat lopulta, mutta tämä keraaminen on kestävä, helppo pitää puhtaana eikä siihen tarvita vaihtosuodattimia.

Kyllä nämä aika hyvin juovat, mutta vinkuvat myös usein pesualtaassa että saisivat hanavettä. Nyt kun niillä on oma puro, pesualtaassa hengailu on vähentynyt. Tuon pumppu on ihan hiljainen ja kuuluu vain silloin tällöin pieni veden liplatus.

Jip chillaa juomalähteellä.

Janneke sanoo, että tämä laite täytyy tutkia tarkkaan.

Sitten mietin, mihin laitan palapelikokoelmani, kun laatikot ja kaappi täyttyvät ja ostan välillä uudenkin. Harkitsimme puisia hedelmälaatikkoja kirjahyllyn päälle. No haetaan ne laatikot jostain. Yhden pienen sain jo ilmaiseksi töistä. Pari lisää ja a vot.

Vaistoni vei ensin puutarhakauppaan ja niitä olikin siellä, peruspuisia. Lisäksi löysin puisen sienipatsaan. Heti alkoivat aivot raksuttaa, että tuon jos maalaisi itse akryyliväreillä hienoksi... kävelin jo 50 metriä eteenpäin kunnes tajusin, että oikeasti haluan ostaa ja maalata sen sienen. Käännyin ja marssin kuin takaperin kelatussa videonauhassa saman reitin takaisin. No en nyt sentään takaperin, mutta sama fiilis: Stooop! Peruutus, kelaus, takaisin.

Sieni alkuperäisenä puunvärisenä...

ja noin viidentoista maalikerroksen jälkeen.

Sitten oli puulatikkojen imuroimista muruista, pyykin viikkaamista ja vaihtoa koneeseen, kokkaamista, sienen pohjamaalausta, valokuvien tsekkausta edellispäivien retkiltä. Palapelit mahtuivat kaikki hienosti laatikoihin. Ruuvasin myös katosta irti kaksi turhaa koukkua ja täytin kipsitahnalla kolme katon reikää.

Oltiin edelleen niin tehokkaita, että löysin kirjahyllystäni paljon hollanninkielisiä Tintti-sarjakuvakirjoja joista selvisi, että ne ovat mieheni vanhoja eikä kumpikaan edes muistanut niiden olevan olemassa. ”En mä noita enää lue, myydään pois.” Toden totta saatiin myytyä 15 Tintti-kirjaa kerralla ja myös pari muuta sarjakuvaa. Tintit tuli hakemaan nuorehko henkilö, joka halusi alkaa keräillä niitä ja sai tästä juuri hyvän alkupotin.

Vielä viimeiset terassikahvit keskustassa. Loman lopetus. 

Oli hyvä pössis, innostunut olo, monta rautaa tulessa, saadaan aikaan ja tehdään koko ajan jotain. Sikäli kai hyvä loma, koska se oli tuonut tällaiseen tilaan.

Vaikka ”ei tehty mitään” eli ei matkusteltu tällä lomalla, teimme ihan hirveästi asioita. Syötiin ulkona, istuttiin terassilla, käytiin kaupoissa, shoppailtiin outletissä, juotiin kahveja kotona ja Saksassa, ostettiin ja syötiin parsaa, tein raparperikiisseliä, osteltiin uusia sisustustavaroita, siivottiin ja raivattiin kotia, käytiin eläintarhassa, ostettiin uusi telkkari ja kissojen juomalähde, käytiin Goudassa ja Rotterdamissa, nähtiin comedy show, otettiin valokuvia ja videoita, pusuteltiin kissoja, katsottiin telkkaria, luettiin, ostettiin kirjoja. Ja nukuttiin monta kertaa pitkään. Inspiroiduin maalaamaan akvarelleja paksupaperiseen taidekirjaani sekä maalaamaan puusientä väreihin, ja tekemään palapeliä.

Riiasta ostettu ranskalainen luksusmuistikirja.

Aloin täyttää sivuja.

En kyllä tiedä, millä saan aamuni käännettyä töitä varten siihen, että herään seitsemältä. Olen välillä noussut yhdentoista aikaan lomalla. Siinä on, tuota noin, neljän tunnin ero. Minkä minä sille voin, että rytmini on aina ollut iltavirkku ja pitkään nukkuja, lapsesta saakka. Ei se ole laiskuutta, se on biologiaa. Teen produktiivisia asioita vielä yhdeltä yöllä, jos saan.

Kokosin palapeliä ja söin saksalaisia kiven näköisiä karkkeja.

Viihdyin sienimetsässä pari viikkoa.

Kippis!

Rotterdamin pienoisrautatie

 ...ja vähän muutakin.

Loma: Mitä kaikkea voi päivän aikana tehdä. Hirveä hulina päällä ja hommasta toiseen.

Rotterdam oli inspiroiva. Siellä oli taas yllättävän kivaa, ja kivoja yllätyksiä. 

Meillä oli loman viimeiseksi perjantaiksi loput Ismo Leikolan comedyshowhun Rotterdamin Ahoy-tapahtumahalleilla (jossa järjestettiin taannoin mm. Euroviisut). Suunnitelma oli ajaa jo keskipäivällä autolla hallille, mihin oli varattu pysäköintilippu, ja ajaa sieltä metrolla keskustaan ja pienoisrautiemaailma Miniworldiin viettämään iltapäivä. 

Olemme olleet aiemmin kaksi kertaa turistina retkellä Rotterdamissa ja nähneet siellä jo mm. Euromast-näköalatornin, kuutiotalot Kubuswoningen ja modernin kauppahallin Markthal, sekä vanhan sataman. Ja tehneet risteilyn teollisuussatamaan sekä ajaneet näkoalakierroksen Splash Tours -amfibibussilla, joka laskeutuu välillä veteen veneeksi. Ja ajaneet museoratikalla.

Näkemättä oli vielä Miniworld sekä kaupungin vanha eläintarha Blijdorp, jonne voisi ajaa vaikka junalla, sillä se sijaitsee heti aseman takana. Tänä päivänä juna ei tullut kyseeseen, koska ensinnäkin Hollannissa oli junalakko koko päivän, ja Ismon shown jälkeen menee sen verran myöhään, ettei meidän paikallisjunamme enää ajaisi yöllä kotiin saakka.

Hassu hot dog -pakettiauto moottoritiellä.

Saapuminen Ahoy-hallille. Tuulee.

Melko hyvin se metro löytyi, vaikka Zuidpleinin ostoskeskuksen ja bussiaseman ympäristö on ihan outo varjoinen ja synkkä tunnelihelvetti, johon ei oikein mahdu jalankulkijoita ja bussit kaahaavat katosten alla ja alikuluissa. Ja iso rakennustyömaa tukki yhden kulun sinnepäin.

Rotterdamin metrokartan otin haltuun kahdessa minuutissa, meidän piti ottaa linja E tai D rautatieasemalle, pohjoiseen. No problem. Metro tuli. Se oli aluksi maan päällinen, meni vasta myöhemmin tunneliin. En tiennyt, että yksi metrolinjoista ajaa Haagiin saakka! Ja toinen Hoek van Hollandiin, jossa voi viettää kesäpäivän hiekkarannalla uiden.

Metroasema.

Metroverkko.

Päärautatieasema.

Asema oli hiljainen junalakkopäivänä. Siellä seisoskeli vartijoita porteilla, varmaan valmiina kertomaan ihmisille että ei kannata tulla, mikään juna ei aja. Miniworld löytyi helposti. Se avasi juuri klo 12.00 kun tulimme, kourallinen ihmisiä odotti ovien edessä.

Olihan se pienempi kuin Hampurin valtava (maailman suurin) miniatyyrimaailma Miniatur Wunderland, mutta hallista löytyi silti kaikenlaista. Joka 24. minuutti tuli yö. Napeista sai painella päälle liikkuvia toimintoja ja valoja joissain kohdissa. 

Rakentajat valvoivat teknisistä monitoreistaan systeemejä. Jos joku juna jäi jumittamaan, he tulivat ja tönäisivät sen kepillä liikkeelle tai takaisin raiteille. 

Tuttuja ja oletettuja aiheita: tuulimyllymaisemia, hiekkarantaelämää, teollisuussatama, kermis-markkinat, rockfestarit. Ahoy-hallissa soi Gangnam Style. Jalkapallostadion De Kuip. Satamassa oli jostain syystä suomalainen rahtilaiva nimeltä Kari Ahola. Suomen vaakuna kokassa ja Suomen lippu perässä.

Rotterdamin tunnettuja rakennuksia: asema (otsikkokuvassa), Kubuswoningen, vanha hotelli joen rannalla ja Holland-America Linen valtamerilaiva, vanhan sataman Oude Havenin vanha koristeellinen kerrostalo, Erasmusbrug-silta, Euromast-torni, Blijdorpin eläintarha. 

Tori, tulipalo jota sammutetaan, rekka joka on juuttunut alikulkuun. Kellarissa oli vielä rakenteilla Englannin kaikki nähtävyydet ja maisemat. Infotauluista oppi paljon historiaa. Joimme kahvit kahviossa.

Torinäkymä.

Yövalaistus.

Ulkona oli ihan hirveä tuuli koko päivän. Puskimme katujen läpi kohti keskustaa. Jos katsoisi vähän niitä perus-kauppakatuja. Oli siellä ihmettelemistä, kaikki eksoottiset kulttuurit. Rotterdamissa asuu yli 170 kansallisuutta. Halal-ruokia, mustien hiusten kampaamoja, peruukkiliikkeitä, vihanneskauppoja. 

Ihan summittaisesti valitsin, mitä katuja jatketaan ydinkeskustaa kohti, ja sitten näinkin ikkunassa julisteen, että Rotterdamin popmusiikkihistorian näyttely, vapaa pääsy, tässä, nyt. Pysäytin mieheni, että katso. Menimme heti sisään. Se oli vain viiden viikon väliaikainen pikku näyttely ja se oli enää kolme päivää auki. Kävipä tuuri, pophistoria on mieheni harrastus, kiinnostaa varmasti.

Oli selkeät informatiiviset musiikkigenrejen ja tapahtumapaikkojen ja bändien esittelyt ja valokuvia ja levynkansia. Rautalankamusiikkia 50-luvulta saakka. Hahah, ainoa suomalaisille tuttu rotterdamilainen musiikki on varmaan nopea teknokappale, Rotterdam Termination Source: Poing. Se, jossa kuuluu syntetisaattorista koko ajan poing poing poing poing jne.

Vuoden 1970 Holland Pop Festival oli eräänlainen Hollannin Woodstock.

Siellä promottiin samalla tietokirjaa, joka oli aiheesta juuri ilmestynyt. Näyttelymies neuvoi, miten kirjaa saa. Pikkupainos oli melkein lopussa, eli kiirehdi. Paras ehkä mennä Donnerin kirjakauppaan. Se on suht lähellä keskustassa. Kuulemma muutenkin jännässä rakennuksessa ja monikerroksinen, eli kannattaa käydä. No toki, hyvä vinkki, isot kirjakaupat ovat aina hienoja.

Ostoskatu Lijnbaanin yllä oli koristuksia poikkipalkeilla: kiiltäviä saippuakuplamaisia palloja, värikkäitä puhallettavia rantapalloja, ja isoja keltaisia kylpyankkoja. Ruokapaikkoja oli peräkkäin vaikka minkä maanlaisia. Burgeria, sushia, pokebowlia, ramenkeittoa, aasialaisia voileipiä, Halal fried chicken, bubble tea, intialainen. 

Käväisimme fanikaupassa, jossa oli t-paitoja ja kaikkia artikkeleita, jotka viittaavat mihin tahansa suosittuun tv-sarjaan, leffaan, kirjaan, animeen tai Disneyn piirrettyyn. Harry Potter -nurkkauksesta olisi saanut valita itselleen yksilöllisen taikasauvan. Star Trekiä, Star Warsia, Shrekiä, Friendsejä, Game of Thronesia, jopa Knight Rider -muki. Totesin siellä, että en ilmeisesti fanita yhtään mitään sarjaa tai leffaa. En ole mihinkään niin kiintynyt, että ostaisin sen mitään fanituotetta. Mutta hauska erikoiskauppa silti.

Ritari Ässä -muki.

Kirjakauppa oli vähän piilossa ruokakopperoiden takana ja se oli entinen ylväs ABN-AMRO-pankin konttori, logo katolla. Vain tarkasti katsomalla näki kirjakaupan logotarroja toisen kerroksen ikkunoissa. Piti nousta harmaat kiviportaat ja tulla upeaan kierreportaiden ja koristeltujen kaiteiden aulaan. Hissilistasta näki, että pankkia on edelleen yläkerroksissa. Kirjakauppa oli vasemmalla ja sitä oli neljässä kerroksessa.

Pankkitalon aula.

Mieheni meni musiikkiosastolle ja minä katsoin lahjatavaroita ja halusin ylös palapeliosastolle. Erikoisissa sisustusesineissä ja paperitavaroissa näki heti potentiaalia. Oli kivoja askartelupaketteja, kauniita kasseja, graafiskuvioisia pahvimunia, söpö pilkullinen säilytyslaatikko, hienoja lasinalusia, itse kasattavia Book nook -pienoismallihuoneita vanerista, jotka on eräänlainen trendi laittaa kirjahyllyyn kirjojen väliin, ja todella iso palapeliosasto. Erittäin hyvin kuratoitu eli paljon erilaisia laatumerkkejä ja -sarjoja ja useita kiinnostavimmista, joita olen nähnyt globaalissa nettiryhmässäni. Ostin yhden, jota olin katsellut jo netissä usean kerran.

Yläkertaa lahjatavaroineen.

Mieheni osti parikin musiikkikirjaa ja minä itselleni sen pilkullisen laatikon. Menimme syömään paikalliseen burgeripaikkaan. Sitten piti käyttää vielä tunti enkä jaksanut painavien kassien kanssa enää kauppoihin, ja sitten alkoi vielä sataa. 

Istuimme lähimmälle terassille, missä oli kuivaa isojen aurinkovarjojen alla ja oli takkatuli kamiinassa ja se oli apres ski -baari, jossa soi humppamusiikki ja schnitzel. Otettiin vain juomat ja notkuttiin. Tuuli kävi kovasti ja tuli viileää. 

Sitten takaisin asemalle, jaloissa tuntui jo kävely, ja kävelimmekin lähes 12 tuhatta askelta sinä päivänä. Metrolla takaisin sutjakkaasti, tavarat autoon Ahoyn parkkipaikalla, vain pikkukäsilaukku mukaan, ja odottamaan sisäänpääsyä. 

Ovella oli laukkutarkastus ja nainen halusi katsoa olkalaukkuuni, ja siellä oli lääkepussukkani, ja hän pyysi avamaaan senkin. Mutta... pussukassa oli vain lisää pussukoita... hän ei enää pyytänyt avaamaan sitä kolmatta kerrosta. Varmaan siellä pussukan sisällä olevassa pussukassa olisi ollut vielä pussukka. Minulla on aina mukanani pieni hätäpaketti, jos iskee astma, allergia, migreeni tai päänsärky, tai laastarin tarve.

Salissa oli vain kovat muovituolit kuin jossain konferenssissa tasalattialla, ikävä kyllä, olin luullut että on nouseva teatteri jossa olisi upottava plyysi-istuin. Hö. Vähitellen rivit täyttyivät ja olihan sitä väkeä lopulta oikein paljon. 

Hollannin euroviisuedustaja Jeangu Macrooy muraalissa.

Muisto vuoden 2021 Rotterdamin euroviisuista.

Ismon lämmittelijänä oli egyptiläinen koomikko Amerikasta, Tamer Kattan, joka asuu nyt Berliinissä jne. ja hän oli kyllä myös hauska.

Ismo oli sellainen osin alatyylinen ja hänellä oli ne omat maneerinsa, mutta hän kertoi vaikka mitä juttuja ja ne naurattivat yleisöä eri asteisesti. Muutama oikein hervoton absurdismi siinä oli ja hyvin menivät ihmiset mukaan hirnumaan. Kyllähän kaikki taisivat tietää etukäteen millainen Ismo on, ja olivat jo faneja. Hollannissa on oikein ronskeja stand up -koomikkoja, joille mikään ei ole pyhää, joten täällä ollaan kyllä totuttu kaikenlaisiin tarinoihin.

Yllättävää oli, kuinka kansainvälistä yleisö oli. Aulassa kuulin hollantia, mutta myös paljon englantia, ennen kaikkea ulkomaalaisten englantia eri aksenteilla keskenään. Kun Ismo kysyi kielivertailujuttuunsa yleisöltä apua, sieltä tuli spontaanisti sana puolaksi, norjaksi ja liettuaksi.

Täällä Euroopassa Ismo sai rauhassa pilkata amerikkalaisia. Joku sanoi ulos virratessa ”I knew that he is hard...” ja hän saattoi olla amerikkalainen. Ismo sanoi kertovansa yhden norjalaisjutun ja pelkäsi että ei kai täällä ole norjalaisia paikalla... oli, 1 tai 2. ”Huh... no kerron silti.”

Oli se siis hauska, aika kului nopeasti, ja hymyilytti ulos mennessä. Sitten ajoimme kotiin yöpimeässä.