Kulttuuria kansalle

Palataan nyt linjoille vaikka euroviisukommentilla ensimmäisestä semifinaalista. Päivät kiitävät töissä niin nopeasti ohi etten ehdi muotoilla matkakertomusta kevätlomastani vielä ollenkaan. Samalla uutta tapahtumaa pukkaa päälle. No, vähitellen ja joskus myöhemmin.

Hassua, että Belgia putosi jatkosta. Sitä ennustettiin koko kisassa aika korkealle, ja live meni hyvin. Sen sijaan taas Portugalin piti ehdottomasti pudota tilastojen mukaan, mutta se pääsi jatkoon. 

No Hollanti on jatkossa ja Ruotsi, ja monen muunkin menestykseen voin olla tyytyväinen. Kuten Viron ja Puolan. 

Hollannin esityksessä en vain ymmärrä modernin nykivien tanssijoiden yhteyttä kappaleeseen ja tarinaan ja miten se ilmaisumuoto sitä tukee. Viro on lopulta ihan vaan hauska, ja parempi että Tommy vähän osaa hymyilläkin haastatteluissa, koska on ollut pelkkää vakavaa linjaa vetäessään melkein pelottava hahmo. Puola on tietysti ihan överi draamaesitys, mutta tykkään kappaleen mahtipontisuudesta, ja ihailen laulajan fyysistä kestävyyttä pyöriä ja hyppiä ja silti vetää minuutin pitkää nuottia.

San Marinon jatkoonpääsyä en ymmärrä, koska siinä on karismaton tyyppi DJ:nä (vaikka onkin superkuuluisa tuottaja/säveltäjä), hän ei osaa laulaa ja lisäksi ne erilliset laulajat laulavat ihan amatöörimäisesti pieleen kuin joku kotikaraoke, onko se tahallista? Laulajat peittävät kasvonsa maskilla, mikä on minusta aina typerä ja epämiellyttävä taiteellinen ratkaisu - miksi ei saa katsoa esiintyjän kasvoja? Se etäännyttää kovasti. Ja rallatus on liian simppeli. Esityksessä ei ole mitään kaunista katsottavaakaan, hirveä ilmeilevä animoitu patsas oli luotaantyöntävä. Silti se sitten meni jatkoon. Ehkä, koska Italia äänesti sitä tässä semissä.

Ukraina on ns. taidetta mutta aika karsean kuuloinen lopulta tai siis liian outo, mutta pääsi jatkoon yllättävästi, mitä ei oletettu.

Olisin siis itse jättänyt rannalle Portugalin, San Marinon ja ehkä Ukrainan ja ottanut tilalle Kyproksen ja Azerbaidžanin, joissa oli mielestäni hyvät musiikilliset ansiot. Näissä kuitenkin ymmärrän putoamisen sillä, että jotenkin ne artistit eivät tuoneet itseään tutuiksi vaan jäivät etäiseksi, ja laulun sanoma sekä jokin yhteinen tunnistettavuus tai samaistumispinta jäi puuttumaan. Teknisesti päteviä, mutta eivät vain herättäneet fanittamaan. Kyproksella oli myös turhan levoton jumppatemppurata. Oli hengästyttävää katsoa, kuinka hän joutui koko ajan kiipeilemään.

Ihan oikeutetusti mielestäni putosi Slovenia (koskettavasta tarinasta huolimatta liian tylsä) ja Kroatia (hyvä konsepti idean tasolla, mutta silti jotenkin huono toteutettuna).

Toka semi on sikäli mielenkiintoinen, että lasken sieltä nopeasti sellaiset 8 -10 kappaletta, jotka voisin itse lähettää samantien kotiin. Jotenkin huono kattaus ilmeisesti. Muutama hyvä jää jäljelle. 

Oimme lauantaina paikallisessa Venrayn Cultuurnachtissa eli Kulttuuriyössä. Vertaa Suomen Taiteiden yöhön. Se järjestettiin ensimmäistä kertaa. Sen pääohjelma tosin kesti vain kello 19 - 22. Hassua sanoa yöksi sellaista, joka pidetään suurimmaksi osaksi kirkkaassa auringonpaisteessa. 

Menimme pyörällä. Oli ihanan lämmin. Kevyin takki riitti. Lämpö veti ainakin ihmisiä kaikkien aukioiden terasseille istuksimaan, oli sitten taidetta tai ei. Rock-kuoro lauloi muutaman klassikon aukiolla.

Kirjastossa esitettiin lavalla runojen lukua ja siellä oli työpaja Blackout poetry. Sehän on sellainen idea, että otetaan vanhan kirjan tai lehden sivu ja mustataan siitä pois kaikki muut sanat paitsi sellaiset pätkät, jotka ovat itsestä spontaanisti mielenkiintosia ja joista ehkä saa jotain yhteen sopivaa. Jäljelle jäävät sanat ja lauseet muodostavat sitten uuden runon.

Sivut tulivat kirjaston tarjoamista poistokirjoista, joista sai repiä. Otin hyvin summamutikassa yhden isotekstisen ja koska sillä sivulla mainittiin lentokoneen tuoli, niin se sopi lomani matkustustunnelmiin. Siellä oli kaksi nuorta naista ohjaamassa ja opastamassa, ja siellä kävi eri ikäisiä pistäytymässä ja oli yllättävän paljon lapsiakin tekemässä runoja. Värittelin tusseilla sivuani kunnolla, kun olin hahmotellut jäljelle jäävät palat.

Siit tuli oikein kiva ja filosofinen.

antaa impulssin helistä  

hyvin muodollisen rouvan ja  

Ahdistavan tunteen välissä. 

Tämä on mahdollista 

lentokoneen tuolista käsin 

haukoitellen. 

Kuinka raikasta 

hänen loput matkatavaransa

loiskaus vettä

ja annos Starbucksia

karamellin makuisena

Teatteriaukiolla oli periaatteessa sellainen telttamainen muovinen kupla, johon voi mennä sisään ja siellä olisi DJ ja Silent disco eli kuulokkeilla kuunneltava. Olisin mennyt, mutta  siellä seisoi jono ulos asti, ja se kupla oli yllättävän pieni, ei sinne mahtunutkaan kuin pari ihmistä kerralla. 

Halusin nähdä liikkuvat valoa hohtavat lintuveistokset, joita ohjailivat puujaloilla kulkevat ihmiset. Niiden pää liikkui ja ne kävivät terassien pöydissä pelottelemassa ja nokkimassa. Niiden valaistuksen väri muuttui, välillä ne olivat punaisia ja välillä sinisiä, ja niistä lähti avaruusääniä. Ne olivatkin parhaimmillaan hämärässä kun näimme ne pois lähtiessä.

Lisäksi olisi ollut konsertteja teatterissa sisällä, ja museossa hauska ”arvottomien esineiden kauppa”, jossa voi vaihtaa erikoisvaluuttaan jotain jämiä ja roskia ja ostaa uusia. Mitä huonompi sen enemmän pisteitä. Kadulla oli romuraudasta tehtyjä eläinveistoksia, ja oli iso plyysisammakko jonka sylissä voi poseerata, ja vielä muita taideinstallaatioita ja performansseja. 

Järjestäjät olivat jälkikäteen tyytyväisiä kävijämääriin.

Maanantaina juhlimme kissojen 2-vuotissynttäreitä. Kissaa ei paljon kiinnostanut hymyillä kameraan. Poseerasivat tavallisen vakavailmeisinä ja tuimasti tuijottaen.

Kissan herkkuja niille annettiin vähän ylimääräistä. Ja ne ovat onnenpoikia sikäli, että mieheni kävi lemmikkieläintarvikkeiden messuilla ja sai sieltä ilmaiseksi ylijääneen kissojen ruoka-joulukalenterin. 

Sain siitä ensin valokuvan ja luulin, että se on joku pieni jossa on joku raksukarkki joka luukussa. Mutta se onkin valtava laitos ja täynnään ihan kunnon ruokatölkkejä, kaikki eri lajeja. No nyt on maisteltavaa välipalana.

Joulu on taas...

Jip lähtövalmiina. Sanoiko joku ”ruoka?”

Pieni tappelu vain.