Riika osa 1 - Pipo päässä mukulakivikujilla

Kävin kevätlomailemassa Suomessa ja sieltä käsin siskoni kanssa lento-hotellimatkalla Riiassa, Latviassa, neljä yötä. Olimme varanneet myös yksityiskuljetuksen kentältä hotellille ja takaisin.

Meillä oli Hollannissa jo hellettä huhtikuussa, mutta matkalla toukokuun alussa sain taas nauttia kylmästä talvisäästä. Riian ennuste vain paheni siihen saakka, että päätin ottaa pipon mukaan. Jos on suuren osan aikaa korkeintaan 9 astetta ja pohjoistuuli, niin minähän hyydyn muuten. Siellä oli joku kaikkien viikkojen kylmin pudotus juuri silloin. Kuka tämän teki?

Jip varmistaa, että pipo on pakattu.

Yhden päivän ehdin ensin nähdä vanhempiani ja nauttia Suomen ihmeistä. Kuten Rossosta ja raastepöydästä, hehe. Aurajuusto-hawaiipizza oli loistava. Harmittaa, ettei Hollannissa käytetä ravintolaruoissa sinihomejuustoa lähes ollenkaan. Söisin sitä mielellään useammin pastassa, burgerissa tai pizzassa kuten Suomessa on yleistä.

Raastepöytä!!

Myös karjalanpiirakat munavoilla olivat ihanat ja kokeilimme Suomen uusimman trendin, kuuluisat skumppapallot eli Fazerin uutuusmarmeladin, jonka voi jäädytettynä upottaa lasiin. 

Ja olin toivonut pikkupurkin mämmiä kerman ja sokerin kanssa kokeiltavaksi. Edellisestä on aika monta vuotta aikaa. Huh, olipa se täyttävää ja intensiivistä jöötiä. Ei tarvitse vähään aikaan enää. Hyh.

Sitten siskosmatkaan. Riian lentokentältä kuski vei meidät taksillaan hotellille. Reitin varrella pari ostoskeskusta. Näin, että täällä on sekoitus eri tuttujen maiden kauppaketjuja. Ja missä muualla oli Circle K -huoltoasemat, ainakin Ruotsissa, vai Tanskassa? Tosin myös Neste näkyi.

Hotelli Justus oli kiva, hienot vanhat muurit. Respassa oli pitkätukkapoika, jonka hiukset olivat niin hänen takanaan olevan tiiliseinän väriset (oranssinrusehtavat?), että en aluksi rekisteröinyt ollenkaan, että siinä istuu ylipäätään kukaan. Yhtäkkiä seinään muodostui kalpea naama ja hiuspehko. Outoa.

Huone oli ihanan iso. Otimmekin jonkun isomman superior-huoneen, koska se oli vain hitusen kalliimpi kuin normaali. Vanhasti sisustettu, mutta mukava. Ikkunalaudoilla oli paljon tilaa. Suihkusta tuli lämmin vesi hyvin ja kylppärikin oli tilava. 

Ikkunasta näkyivät heti historialliset kivitalot ja mukulakivikuja, jolla turisti vaeltelee.

Yöpöytä oli erikoisempi.

Tilava huone.

Aulan seinällä vanha karttapiirros.

Huumoritaidetta hotellin käytävillä.

Romanttiset rappuset.

Näkymä huoneen ikkunasta ravintolan takaterasseille. Heti vasemmalla tuomiokirkko.

Löysimme kulmilta nepalilaisen edullisen ravintolan, jossa oli mm. lounas alkaen 6,99. Täällä voisi syödä useamminkin.

Ja piilossa sisäpihalla oli romanttinen kahvila Parunāsim. Onneksi se mainosti porttikongissa ja siskoni näki sen. Ihana vanhanaikainen, yksityiskohdin ja huumorikyltein sisustettu ja auki kello 22 saakka. Sieltä sai isoja kakkupaloja, joita ei kyllä nyt jaksanut, ja kaikki kahvijuomat ja viinit. Oli todella hyvä musiikkilistakin ja tunnelma.

Hotellin kadulta lähti ensimmäinen tutustuminen vanhaankaupunkiin.

Nepalilaista nam.

Takapihalle piilotettu kahvila.

Teetä, kahvia, juomia ja isoja kakkupaloja.

Joku toinen päivä otin ison limsan.

Pitää tutkia, mitkä vielä ravintolat ja kahvilat olisivat kivoja. Turistikadun hienoimmat perinneravintolat ovat melkein Suomen/Hollannin hinnoissa, mutta välissä on varmasti edullisempia. Emme vielä tiedä, millä kaduilla on todellisesti actionia, koska paikat ovat vähän hajallaan siellä täällä.

Tuomiokirkko ja kuu.

Vyötiäispatsas kirkon vieressä.

Keskiaikainen ravintola.

Ruokakauppana on Rimi, tässä lähellä vanhassakaupungissa on kaksi pientä Rimiä ja auki kello 22 saakka. Ostimme viiden litran vesipönikän, koska kraanavettä ei Latviassa suositella juotavaksi vanhojen putkien takia.

Kieltä voi heti ihmetellä ja nauraa. Latvian kielessä ulkomaan sanat kirjoitetaan kuten ne lausutaan. Eli kahvilan liitutaululla quiche on latviaksi kīšs. Viiva vokaalin päällä tarkoittaa pitkää vokaalia. Kaupassa sipsin dipit olivat ”dipi”. Alkoholi oli alkohols. Viini on vīns.

Ja sipsit ovat ”čipsi” tietysti. ”Māja” on talo ja ”alus” on olut ja ”tornis” on torni ja ”bārs” on baari ja ”restaurāns” on ravintola ja ”banāni” on banaanit. Maksaminen on jotain ”maksa”, uskomattomasti. Tämän on oltava suomessa balttilaina. Sipuli on ”sīpoli”.

Kroissantti oli kirjoitettuna ”kruasāns” tietysti ja sain siitä kuvan. Suomi on ”Somija”.

Toisena päivänä löysimme kuuluisan Mustapäiden talon ja raatihuoneen torin ja isot Rīga-kirjaimet. Oli vain ikävän harmaa taivas. (Myöhemmin sain iltasella tuon aurinkoisen otsikkokuvan samasta paikasta.)

Sielläpäin liikkuikin sitten jo turistiryhmiä ja niiden oppaita eri kielillä, ja meitä houkuteltiin kierrokselle. Mies selosti kadunkulmassa huonolla ruotsilla, paikallinen opas. Yhdellä oli Saksan lippu -kansio. 

Vanhan kaupungin kulmalla oli ostoskeskus kolmessa kerroksessa ja sehän sopi nyt kun sadetta ripsi niskaan. Siellä oli ruokamaailma, ketjumyymälöitä ja kirjakauppoja. Ruokamaailmassa oli mm. hačapuri-tiski. Itsehän yritin viimeksi vääntää kotona hatsapureja.

Urbaanimmassa Caffeine-ketjukahvilassa oli vähän hälyisempää ja siellä soi latvialaista räppiä. Lounaan otin spontaanisti mukaan Big bad bagels -puodista, jonka sisäpöydät olivatkin ihan täynnä asiakkaita.

Kissat näkyvät olevan täällä yleinen teema. Tiedän mediasta, että viime vuodelta on uusi latvialainen animaatioelokuva Flow, jossa musta kissa seikkailee, joten sen tiimoilta myydään kissan kuvalla t-paitoja. Isojen turistin Riga-kirjainten päällä oli kissapatsas juuri sen leffan kissasta. (Vaan missä minä sen leffan näkisin?) Sitten täällä on aina ollut ”kissatalo”, jonka katon reunassa on kissapatsaita. Ja pieniä kissamuraaleja tai taideteoksia ja koristeita ja kaupan kissalogoja yms. on siellä täällä.

JATKUU osassa 2: Riika osa 2 - Sumuisen siilin majatalo