Riika osa 2 - Sumuisen siilin majatalo

Kolmantena päivänä kävelimme Riiassa vähän pidemmän reitin. Ensin katsottiin kissatalon kissapatsaat ja ruutitorni, ”pulvertornis”. (Matkan ensimmäinen osa löytyy tästä linkistä!)

Kissatalon kissapatsas.

Ruutitorni.

Käveltiin vanhan vallihaudan puiston läpi vihreydessä. Kävin siellä yleisen puiston yleisessä vessassa maan alla, raput alas, ja siellä istui täti, joka halusi 50 senttiä. Oli ihan siistiä, tosin siellä piti laittaa paperi roskikseen. Myös osassa ravintoloista on vessoja, joissa pyydetään laittamaan vessapaperit roskikseen eikä pönttöön. Ne vanhat putket. 

Puiston patsas.

Polkuveneellä pääsee, tosin tämä entisen vallihaudan vesistö on vain lyhyehkö suljettu pätkä.

Kaarrettiin puistosta kauppahalleille eli keskustorille, ”centrāltirgus”. Nähtiin, että Riiassa on myös Stockmann ja Hesburger.

Kauppahallin rakennukset ovat korkeita halleja, joissa on myös pysäköity ilmalaivoja, mikä pitäisi taas googlettaa, miten niin ilmalaivat käytössä milloin muka. Ai jaa, ensimmäisen maailmansodan aikaan saksalaisia ilmalaivoja.

Kuten Tallinnassakin, torimyyjät ovat useimmiten venäjänkielisiä, sukkamummot myös, vihannesmyyjät, antiikin ja krääsän myyjät myös, kuin Balti jaama turgin yläkerrassa Tallinnassa. 

Ulkona oli paljon vaatekojuja, mutta paljolti vanhanaikaista muotia, ylisöpöjä yömekkoja ruseteilla ja urheilukenkiä, joiden laatua epäilee. Myös emalikattiloita kukkakuvioilla myytiin ja hauskoja pilkullisia vedenkeittimiä.

Komeita emalikattiloita ja -kannuja.

Ulkotorin lokki.

Yksi halli oli lihatiskiä pelkästään, ja toinen oli kalahalli. Niissä oli melko sietämätön haju. Yksi halli oli luokatonta antiikkia ja krääsää ja meripihkakoruja. Ja oli neuvostoliittolaisen näköisiä isoja karkkeja käärittynä värikkäisiin papereihin. Välissä oli viinanmyyjiä ja vihdoin paras halli olivat herkkutiskit.

Oli leipomoita, leipiä, kondiittoreja leivoksineen, oli pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Oli muutamia ruokabaareja, espanjalaista kinkkua, pelmeneitä, ja yhdellä oli vitriini täynnä hyvän näköisiä pasteijoita taikinakuoressa eli kaalipiirakkaa ja kaikkia piirakoita voitaikinassa. Isosta limpusta sai ostaa siivuittain. 

Vanhoja julisteita koristeena kauppahallissa.

Kuivatut hedelmät.

Öh, tuo sienipiirakka onkin kuvan mukaan latviaksi ”pīrāgs ar sēnēm”. En muistanut, että sienikin on balttilaina suomen kielessä.

Paras oli makeistiski, jolla näkyi aivan outoja makkarapötkilöitä, jotka olivatkin pähkinöillä kuorrutettua makeaa ainetta. Pistaasia ja kuivattuja marjoja päällä, ja ihanan kiiltävää punaista marmeladimaista sitkasta kuorta. Metripötköistä myytiin siivuja rasioissa. Ah, nämä ovatkin turkkilaisia makeisia eli lokumin variaatioita. Niin ihmeellisen näköisiä. Täydellinen pikku tuliainen ihmetellä mieheni kanssa.

Makeispötköt.

Käväisimme kaupungin modernin keskustan puolella. Trolleybussit eli johdinautot ajelivat ja isosta risteyksestä pääsi toiselle puolelle tunnelikompleksin kautta jalankulkijana. Ei ollut kovin kiinnostava se keskusta enkä nähnyt kartalla tiettyä ostoskatua, jolla olisi helposti kaikki kaupat lähekkäin. Korkeita kerrostaloja ja liikerakennuksia massiivisina.

Hyviä lounaskahviloita täälläkin. Trendikäs avokadoleipä lohella. 

Palasimme vanhaankaupunkiin ja löysimme parhaan baarin. Ihan hotellin takana oli paikka, jonka siililogon olin nähnyt ihan toisella kadullakin. Nimi ”Ezītis miglā” oli käännettynä Sumuinen siili ja se oli selvästi nuorison paikka. Opiskelijoille halvalla kivaa ruokaa ja kahvilakahvit sekä illalla alkoholit ja cocktailit. 

Siellä oli ränsistynyt taiteellinen rebel-tunelma, oikeaa modernia taidetta seinillä, hassuja kylttejä, seiniin maalattu mottoja ja filosofiaa ja kannustavia lauseita (latviaksi), neonkirjaimia ja silkkikukkia, sohvaryhmiä ja parvi, jolla oli lisää pikkupöytiä.

Tilauksen voi tehdä puhelimella QR-koodilla tai tiskiltä. Edulliset hinnat. Täydellisen herkullinen iso pasta-annos maksoi noin 7 euroa. Oli snäkkilajitelmia ja salaatteja ja basmatiriisiä vihanneksilla ja vaikka mitä.

Oli viihtyisää. Otettiin kuvia taiteista ja käännettiin seinien lauseita kännykällä englanniksi ja yllätyttiin.

Siilibaarin taidetta.

Siilibaarin huumoria.

Käänsin seinäkirjoituksen.

Täällä ovat piilossa tuollaiset helmet. Varsinkin nyt kun on kylmä (kova hyytävä tuuli ja ihan pakko käyttää pipoa) ja terassit eivät vielä toimi, niin nuo baarit ja kahvilat ovat  näkymättömiä ulkotilassa. Pitää avata ovi ja mennä sisään ja yllättyä, mikä siellä on. Onneksi on silti löytynyt jo monta kivaa, ja siili.

Viimeisenä päivänä kurkistettiin kaduille Pietarinkirkon takana. Löydettiin sieltä yhtäkkiä paljon matkamuistokauppoja. Halusin pellavaisen kissapussukan ja halusin kissamagneetit, ja oli hyvä etten ottanut heti ensimmäistä mahdollista kissaa, koska seuraavassa kaupassa oli Riika-kissamagneetit, jotka näyttivät aivan tasan Jipiltä ja Jannekelta ja ne piti ehdottomasti saada.

Pietarinkirkon takana.

Leipomon ikkuna.

Löysin luksuspaperitavarakaupasta kauniit kirjanmerkit ja piirustusvihon, paksua mageeta käsintehtyä paperia. Ja vannoin itselleni, että minä niin piirrän siihen jotain tosi usein ja täytän sen mageilla piirroksilla. 

Etsimme Siilibaarin toisen toimipaikan, jonka tiesin olevan lähellä, ja se oli enemmän pubimainen baari. Otettiin siellä lounas ja juomaa. Siellä oli taas erilaiset modernit taiteet seinillä.

Paikan nimi oli käännetty ikkunaan eri kielille. Suomeksi luki ”Siili sumussa” ja viroksi ”siil udus”.

Lada-taidetta.

Ranskikset cheddarkastikkeella on uusi lempparini.

Aurinko paistoi nyt vihdoin täysillä ja huomasimme kaduilla, että yhtäkkiä a) turistimäärät ovat lisääntyneet ja heitä kulkee ryhminä ja opasryhminä ja tulee hotelleista kadulle ja b) rohkeimmat alkavat nyt istua auringossa terdellä juomassa, mahdollisesti vilttien alla, joita talo tarjoaa. Ja toppatakeissa. Ehkä jokainen päivä kesää kohti lisää nyt turistien määrää.

Muutenkin monella kadulla joku baari tai kahvila oli juuri alkanut rakentaa laudoista kesäterassiaan mukulakiven päälle, eli valmistella kesäsesonkia akkuporakoneen kanssa. 

Tuomiokirkon aukion terassit vielä tyhjänä.

Palasimme kantis-teesalonkiimme takaisin teelle. Olemme pölisseet siellä tuntikausia ja nyt vasta käänsimme sen kahvilan nimen ”Parunāsim”, ja se on joku ”jutelkaamme”, let’s talk. Kuinka ironista tai siis uskomatonta kohtalon huumoria.

Loppuilta roikuttiin Siilissä, jossa oli nyt hiljasempi ja rauhallisempi musiikki. Se oli kaupungin paras ja rennoin paikka. Viihtyisä. 

Siilibaarin online-menyyssä oli siiliaiheisia drinkkejä.

Lähtöpäivänä sopivasti aamupalan jälkeen ehti pakata kaiken ja sitten tuli kuski lentokentälle. En ottanut yhtään kuvaa trolleybusseista, mutta niitä ja normaaleja ajoi taas matkan varrella lentokentälle. Niitä on muuten myös Hollannin yhdessä kaupungissa, Arnhemissa.

Ylipäätään ainakin vanhassakaupungissa oli minulla sellainen tunne, että olemme Skandinaviassa, tai Pohjoismaissa. Hansakaupunki. Vanhassa kaupungissa oli myös tosi rauhallinen, tukeva, juureva fiilis. Se voi tulla niistä ikivanhoista muureista sekä kirkoista, joiden takapuolessa me paljolti olimme. Hotellinkin talo oli kiinni tuomiokirkon sivurakennuksissa eli käytännössä osa kirkkoa.

Mikään ei siinä huokunut sitä, että olisimme todella itäisessä Euroopassa, itäblokissa ja melkein Venäjällä. Tosin kauppahalleilla oli juuri se neuvostofiiis, koska kaikki myyjät papattivat venäjää ja tavarat olivat osin surkeaa itäkrääsää.

Mietimme, että emme tietenkään nähneet Riian kokonaisuudesta mitään. Totta kai siellä on erilaisia lähiöitä, koska se on iso kaupunki, ja osa niistä on varmasti neuvostoaikaisia. Niitä ei näe, kun ei ole autolla tai julkisilla liikkeellä. 

Ilmasta lentokoneesta näkyi pari lähiötä eli suuria harmaita kerrostaloja ryhminä eri suuntiin, mutta niissä oli se hyvä, että väliin oli jätetty tilaa ja metsikköjä, vehreyttä. Eikö Suomessakin ollut lähiösuunnittelu niin, että kerrostalot eivät tule vieri viereen, vaan metsää jätetään avarasti alueiden väliin ja tuomaan hyvinvointia. Myös siirtolapuutarha-alue möksineen oli suuri lentokoneen noususuunnan alla.

Kokonaisuudessaan siis hyvin mielenkiintoinen reissu uuteen maahan. Meillä oli vielä hyvin rauhallinen talviloman tuntu tänä ajankohtana ja kylmänä viikkona ja sekin oli mukava loma, mutta selvää on, että kesäaikana Riiassa on paljon enemmän actionia ja tapahtumia ja katuhuvittelua, sekä terassit kivasti täynnä.

Jip tutustuu tuliaisiin - ja erityisesti naruun.

Onneksi sain Helsinki-Vantaalta karjalanpiirakoita mukaan.