Piirilevy, nakkikastike ja salaburgeri

Järkytin kampaajaani kertomalla suomalaisesta nakkikastikkeesta. Hän kyseli taas, mitkä ovat tyypillisiä suomalaisia ruokia. Monien muiden joukossa mainitsin, että suomalaiset ovat aika makkarakansaa ja on olemassa mm. nakkikastike, perunoiden kanssa. Jostain syystä se oli jotenkin kauheinta mitä hän on koskaan kuullut. Vaikka pahempiakin ruokia olen maininnut, kuten maksalaatikon. 

Näytin kuvankin googlesta, nakkikastike perunamuusin kanssa, ja nauroin räkäisesti. Huvitti, että juuri se oli hänen mielestään niin hirveän ällö ajatus.

Muutoin siellä tuli taas päivitettyä kaikki kylän tapahtumat ja juorut inside-tiedoilla. Mainitsin, että korttelimarkettimme vierestähän poistuu kampaaja. Arvelin, että kampaajat tietävät toisten kampaajien asiat. Niin tiesivätkin. Se salonki aikoo kuulemma siirtyä ”takaisin autotalliin”, oikeasti. Nauratti vähän tuo ”takaisin autotalliin”, mutta se oli totuus. Alun perin tuo kampaaja oli aloittanut bisneksen kotinsa autotallissa pikku kotisalonkina, ja aikoo palata juurilleen. Siellä kyllä varmaan on vähemmän tilaa kuin tuossa liiketilassa.

Ei nakki, mutta muutoin tasainen makkarasuoritus.

Puhuimme myös siitä, että täällä on todellinen ongelma, että teinit paukuttelevat kovaäänisiä ja vaarallisia ilotulitepaukkuja joka ilta koko syksyn, joka korttelissa keskiyöllä ihan vain tehdäkseen kiusaa ja herättääkseen asukkaat. Tunnetusti koirat pelkäävät pamauksia kuollakseen. 

No nyt oli pamahtanut joku hirveän kova urheilupuistossa ja kampaajan mies oli juuri ajanut siitä autolla ohi, nähnyt tekijät, ja ruvennut jahtaamaan heitä. Paikalla oli useita ohikulkijoita ja yhdessä he piirittivät tekijät. Jotka yrittivät paeta johonkin pusikkoon. Mutta  poliisi tuli paikalle ja otti tiedot. 

Joillekin ohikulkijoille oli tullut kuulovaurio heti, jonkun korvat soivat vielä puoli tuntia sen jälkeen. Mutta varmaankaan ei tule hirveästi seurauksia, poliisi ottaa nimet ylös ja päästää  alaikäiset menemään. Ei auta paljon. Ei tätä ilmiötä saada loppumaan millään. 

Netistä ja Belgiasta saa jatkuvasti voimakkaita räjähteitä laillisesti ja Belgiassa sanotaan, ettei heillä ole tällaista nuoriso-ongelmaa, että kukaan paukuttelisi kiusaksi, vaan vain juhlissa ja uutenavuotena. Tosin Brysselissä oli juuri tapaus, että jonkun koulupojan kiusaajat olivat heittäneet paukkupommin hänen asuntoonsa, pojan sisko oli poiminut raketin ja aikonut heittää sen poispäin, jolloin se (tietysti) jo räjähti ja tytöltä lähti neljä sormea. Rispektit vaan kiusaajille, tosi kiva vammauttaa sivullinen loppuiäkseen. Oletteko nyt ylpeitä. Lukuisat muutkin tapaukset opettavat, että jos siinä joku sytytyslanka kipinöi, niin EI kannata ottaa sitä objektia käteen juuri silloin. 

Viestinä paukuttelijoille.

No, meillä on fokus joulussa. Kokeiltiin, mitä tapahtuu, jos yritetään pystyttää meidän tekokuusemme ja tehdä joulu. Ei ehditty edes kokoamaan puuta, kun Jip jo pureskeli kuusen oksia suu täynnä ja muovineulasia repien. Tästä ei tule mitään. Liian vaarallista. Nämä syövät muovia.

Olisi ollut kyllä hauska nähdä edes se vaihe, kun Janneke kiipeää puuhun (ja puu kaatuu).

Kuusen osat takaisin ullakolle ja miettimään vaihtoehtoja. Mitä tässä nyt keksisi. Mihin eivät kissat yletä? Mihin saisi silti kuusenvalot ja koristeita roikkumaan? Seinilläkään ei ole yhtään tilaa. Kattoon joku systeemi? Havuköynnöstä? Jos laittaa nurkasta nurkkaan niin on 4,5 metriä pituutta ja kissat eivät ylety.

Vielä ehdimme saman tien puutarhakaupan joulumaailmaan tarkistamaan, löytyykö sieltä. Siellähän olikin oikein iso erikoisosasto erilaisia ja eri pituisia tekohavuja. Lampuilla tai ilman, valkealla lumipuuterilla tai ilman. Saatiin hyvä viiden metrin köynnös.

Saatiin köynnös ähellettyä kattoon eikä edes tarvinnut porata uusia reikiä. Luovuudella, nippusiteillä ja narunpätkillä kiinni olemassa oleviin koukkuihin.

Kissa ei yletä. Katsoo kaihoten.

Sitten kuusenvalot kiinni köynnökseen, oho, se olikin kymmenmetrinen pätkä. Ja parhaat kuusenkoristeet roikkumaan.

Viimeksi oli myös Pyhän Martin päivä. Yleensä siihen kuuluu lasten lyhtykulkue, laulamista, karkkien keruuta aikuisilta ja suuri kokko. Ja se itse Pyhä Martti hevosen selässä. 

Mediassa oli mielenkiintonen kartta siitä, millä alueilla Hollannissa sitä juhlitaan. Tässä ei olekaan se standardi etelä-pohjoisjako kuten esim. karnevaalissa suurin piirtein. Vaan Marttia juhlitaan koko pohjoisessa Hollannissa Friisinmaata myöten; sen sijaan lännessä Zeelannissa sekä Brabantissa ei; mutta kaakossa Limburgissa kyllä. Artikkelissa lukikin, että tämä perinne ei nyt menekään sen mukaan, missä ollaan katolilaisia, toisin kuin moni muu perinne.

Mustilla alueilla Marttia ei juhlita, vaaleanpunaisilla juhlitaan.

Samalla oli karnevaalien avajaiset, aina 11.11., ja myös Venrayssa oli konserttia. Keskustasta kuului mökää vielä illallakin.

Kun näen ulkojuhlia marraskuussa niin minua paleltaa. Suomessa on aloitettu (Lonkeron voimalla) joku ”vuoden harmain päivä” -perinne eli marraskuun lauantaina on Senaatintorilla konsertti, isojakin nykyartisteja. Se on ilmainen, mutta sinne pitää varata paikat. No, sinne parveilee väkeä paksuissa talvitakeissaan, ja mietin, että konsertti ulkona nollassa asteessa, en tiedä viihtyisinkö siellä kuinka kauan kylmässä. Hienoa kyllä, että tällaista piristystä keksitään. Ja Hesan marraskuun säät alkavat olla lähes yhtä lämpimät kuin länsi-Euroopan; ainakaan paukkupakkasia ei yleensä siinä vaiheessa koeta.

Mutta samoin kun näin Venraysta kuvia juhlahumusta ja mietin että siellä seisot +6 asteessa ja tuulessa, se ei oikein houkuttele minua. Tänä vuonna en halua palella ulkona.

Mutta joka tapauksessa varasimme isoon kylpylään liput ja siellä tulee pakollista palelua ulkoalueilla, kun kulkee kylpytakissa sääret paljaina saunasta toiseen. 

Tulee jotenkin lapsuuden olo kun ajattelen, että ”jee, ylihuomisen huomenna pääsee kylpylään.” Se oli jotenkin lapsuuden sanakeksintö se ”ylihuomisen huomenna”.

Kaupan joulukylä.

Joskus kesällä kyselin huoltamoltani, voisiko kojelautani sammuilevan taustavalon jotenkin korjata. Vastaus: ei. Se ei johdu lampusta, vaan sen kytkennöistä. Jos korjaamo avaa kojelaudan, niin sitä ei integriteettisyistä saa itse tehdä, koska silloin he voisivat vaikka huijata ja asettaa km-laskurin taaksepäin. Joten sellaiset tekee ulkoistettu firma. Se maksaa siksi paljon ja kestää monta päivää. Sitä en halua.

Tarkalleen sanottuna analyysi oli, että syynä on ”printplaat”. No, sieltä kesäkuun alusta saakka olen miettinyt suunnilleen päivittäin, että minulla on kyllä mielikuva siitä, mikä se printplaat on, mutta kun en osaa kääntää sitä näin spontaanisti millekään kielelle. ATK-sanastoa kyllä löytyisi englanniksi aika paljon, mutten saa mieleeni, mikä se voisi vastaavasti olla.

Mielikuvana se on se sellainen vihreä laatta, johin on hopeisia johtoja juotettu kiinni ja kytkentöjä tehty ja ties mitä komponentteja ladottu. Mutta mikä hitto se sellainen on. No, vain noin kuusi kuukautta asiaa pyöriteltyäni muistin vihdoin etsiä netistä käännöksiä. Aha. Engl. ”circuit board” tai ”printed circuit board”. Suom. ”piirilevy”. Niinpä joo.

Kun mieheni oli illan töissä ja piti vain ottaa kukin jotain ruokaa pakastimesta, keksin kapinallisesti mennä kerrankin McDonaldsiin. Saisi hampurilaisen kotiin mukaan. Sinne ei mieheni suostu menemään koskaan, on kuulemma liian kauheaa roskaruokaa eivätkä ne edes maistu hyviltä. Burger King hänelle kelpaa, koska maistuu ratkaisevan verran paremmalta, mutta sinne satumme ehkä kerran vuodessa. Itsenäisten snäkkibaarien purilaiset kelpaavat myös.

Suunnittelin rikoskeikkaani. Mietin, uskaltaisinko käyttää oikein DriveIn-kaistaa. Tai sekö näkyy ehkä virallisesti olevan DriveThru, jota ei kätevästi osaa kukaan ei-englantilainen kunnolla lausua. Kaista voisi olla nopea ja kätevä, koska haluan vain sen yhden purilaisen. Mutta todella harvoin olen kaistaa käyttänyt. 

Tiedän, että siellä puhutaan tilaus mikrofoniin. Ja että joku mumiseva liian hiljainen ääni sitten puhuu jotain takaisin. Just. Just se. Enhän minä ymmärrä noita huonojen kaiuttimien kautta tulevia epäselviä kysymyksiä. Mitä jos he kysyvät jotain, mihin en ole varautunut ollenkaan enkä osaa vastata? Ja sitten pitää jossain maksaa ja lopulta saada se tilaus luukulta. Aika monimutkaista. Ei tämä olekaan helppoa. Minun on paljon helpompi mennä sisään ja tilata tiskiltä tai varsinkin näytöltä näppäillen.

Kun tulin sinne, näkyi myös, että autokaistalla oli hyvin pitkä jono. Ei yhtään kiinnosta seistä ja ryömiä siinä auton kanssa niin kauaa. Menin sisään tilaamaan. Se oli ihan hauskaa. Ja Big Tasty oli ihan maukas ja tarpeeksi iso.

Tunnustin rikkeen miehelleni ja hän sanoikin ”hyh, yök”. Mutta: ”Saathan sä mennä sinne millon haluat, en mä estä.”

Takakujien hämärähommia.

Meillä oli jonain takavuonna huhu, että Venrayhin tulisi Burger King. Sitten huhu täsmentyi, että eikun remontin yhteydessä Venrayn vieressä olevalle moottoritien huoltamolle tulisi Burger King. Silti ihmiset riemuitsivat ihan, että ”jee Venrayhin tulee.” Lopulta sekin suunnitelma vedettiin pois. 

Olen edelleen sitä mieltä, että ei voi sanoa, että ”meille Venrayhin, paikkakunnalle, taajaman sisällä käytettäväksi” tulee Burger King, jos se onkin ulkopuolella moottoritiellä ja saavutettavissa vain moottoritieltä käsin. Sinne pääsee siten vain autolla, ja kun lähtee sieltä pois, joutuu etelään ja joutuu ajamaan seuraavalle paikkakunnalle saakka, jotta voi kääntää suunnan ja palata kotiin. Ei se ole mikään, että ”Venrayssa on”.

Outo sieni etupihassa. Enpä ole nähnyt näin varrellista tuhkeloa.

Kylpylä oli ihana. Meditaatiosaunassa oli vaikuttava tunnelma ja lempeä lämpö ja lepotuolit. Ulkona altaat höyrysivät viileään ilmaan ja lähes täysi kuu loisti pilvenriekaleiden välistä vaihtelevasti. Värivalot heijastuivat puiden latvoihin. Suola-allas on aina kiva ja siellä on kauniit tunnelmavalot seinillä. Kävimme panoraamasaunassa ennen kuin aurinko laski ja näki vielä silkkiuikun lammella. 

Kävimme myös intialaisessa tuoksusaunassa, mutta musiikki ei ollut tällä kertaa niin hyvää; kaipasin lisää George Harrisonia ja sitaria. Yhdessä kohdassa alkoi hiljainen jumputtava rytmi nousta introna ja mietin, että tämähän kuulostaa ihan kuin kohta tulisi... lalla lalla la Macarena. Tuskin tulee.

Laitettiin yrttisuolaa pintaan. Käytiin kostea höyrysauna, pari hyvin kuumaa saunaa jne. Mutta voi että niissä on kuiva ilma. Kun nämä ovat tällaisia, että korkeintaan kerran 25 minuutissa suurena showna joku kannu kallistuu automaattisesti ja lirauttaa puoli desiä vettä kiukaalle, voi jee. Elä sillä. Sitten on taaas rutikuivaa. Saksassa sama meno.

Mitä minä en ymmärrä on, että ne, jotka suunnittelevat ja rakentavat suurella rahalla tällaiset high quality -kylpylät ulkomailla, jotka kuitenkin perustuvat pitkälti saunoihin, että he eivät tutustu ollenkaan siihen, miten saunat toimivat Suomessa. Etteivät he mistään kuule ja tajua, että siellä on kostea ilma ja vettä kuuluu olla.

Söimme vielä kylpylän hyvässä ravintolassa ja otin valikoiman ”intialaisia pikkupaloja” ja ohessa ohut pappadumleipä ja monia hummuksia ja chutneytä ja dippisooseja. Nam.

Oli oikein mukavaa ja lämmittävää.