sunnuntai 24. marraskuuta 2024

Lumipyryssä Saksaan

Ruokakaupassa oli musiikki lujalla. Kajareissa pauhasi The Policen Message in a bottle niin kovaa etten pystynyt mieheltäni kunnolla kysymään, otetaanko quiche ja unohtuiko bonuskortti kotiin vai ei. Mutta sen jälkeen alkoikin hahhah hauska lapsikuoro laulaa Sinterklaas-rallatusta. Antakaa vaan sittenkin se Police takas.


Hollannin Sinterklaas-juhla saattaa estää sen, että joululauluja ei joudu kuulemaan vielä niin varhain. Mutta sen sijaan tulee lapsikuorojen Sinterklaas-rallatuksia 6. joulukuuta saakka.



Janneke oli taas niin insinööri. Se käveli tulostimen päällä ja se meni taas kerran päälle, koska tassu osui sattumalta käynnistysnappiin. Sieltä tulee tyhjä kopio silloin. Janneke tutkiskeli luukkua, mistä paperi tuli, että ”siis mitä täällä tapahtuu”. Kysyin siltä ”otatko sä taas kopiota pebastas?” 


Olen ommellut tulostimen päälle pikku koristepeitteen, koska se on muuten niin sysiruma ja tarvitsemme sitä niin harvoin, että olkoon piilossa. No, näen kun Janneke seuraavaksi oikein määrätietoisesti kaapii liinaa syrjään tulostimen päältä, että ”annas kun minä katson, mistä nämä toiminnot tulevat. Mitä täällä alla on, että se alkaa puhista, kun kävelen päällä. Mitä nappeja täällä on ja mitä nappia pitää painaa.” Oli oikein laitteen analysoinnit käynnissä. 


Se käyttelee kohta tulostinta täysillä omiin tarkotuksiinsa. Ja ehkä kaikkia muitakin talouskoneita.





Välissä oli hirveän kylmät viikot, yöllä 1-2 astetta ja päivällä 5. Mahdollisesti räntää tms. Saa nähdä onko Saksassa lunta työmatkalla. Siitä on muutoin tulossa ehkä ihan rento keikka. Syömme lähinnä lounasta alihankkijan kanssa ja juhlistamme sitä, että meille hyvin tuttu pitkäaikainen työntekijä sieltä jää eläkkeelle.


Olikin melko hurja työmatka, koska alkoi tulla räntää ja lunta taivaan täydeltä paluumatkalla. Jo aamulla oli valkoinen kerros hyhmää autoni päällä. Sitten ajoin työkaverini luo, pysäköin kadulle, otettiin firman vuokra-auto alle ja haettiin vielä yksi työkaveri mukaan. 




Oli pakko ottaa kuva kahvitauolla huoltamon ruokamainoksesta. Jotenkin niin saksalainen pöperö. Leberkäse-box. Mitä on Leberkäse? Eräänlaista tiivistä maksapateeta, jota syödään lämpiminä siivuina. Tässä sitä on sekoitettu kuutioina paistettuun perunaan, kaalisalaattiin, sipuleihin ja retiiseihin. Päällä hunaja-sinappikastike. Hm, söisiköhän tuota?


Lounastilaisuus oli hauska ja onnistunut ja sillaikaa mieheni oli jo viestittänyt, että meillä on lunta. Se rintama tuli meitä vastaan moottoritiellä. 



Pohjoissaksalaista idylliä.



Muuttui yhä valkoisemmaksi. Oikein hiutaleita pöllysi ja kiisi tuulessa vastaan. Loskaa alkoi kertyä ajoradallekin eli liukkaus olla mahdollista. Puskettiin vaan läpi. Maisemassa alkoi näkyä, että pelloille ja pensaiden päälle jää kerros valkeaa. Vuokra-autossa oli kuulemma talvirenkaat. Sen sijaan volkkarin ilmastointi oli osin rikki, niin että huurua tiivistyi ikkunoihin. Tuulilasin sai kirkkaaksi vain huudattamalla puhallusta täydellä teholla aina hetkittäin.



Liikennettä oli koko ajan paljon, ja valtavasti rekkoja. Mutta vasta paluumatkalla pitkin Ruhrin aluetta oli hidastelevaa liikennettä ja ryömimistä. Päästiin takaisin pienellä viivästyksellä. Hollannissa oli tosiaan märkää lunta kerros. 


Hollannista pyry oli jo siirtynyt länteen, ja vastaan tuli kirkas taivas ja auringonlasku.




Autoni päällä oli jonkin verran valkoista ja ikävä kyllä se oli jäätynyt kiinni tuulilasiin ja jouduin oikein jääraapalla kirskuttelemaan sitä pois. Aika kevyellä se lähti irti onneksi.



Muutoin on ollut sellaista kevyen rasittavaa ja ärsyttävää arkea. Joskus ihan kaikki asiat, joita yrittää tehdä, tuovat lisätehtäviä sekunnissa ja kärsivällisyyttä koetellaan. Kaikki laitteet esim. vaativat jotain. 


Kun katsot hetken puhelinta, huomaat, että akku on vähissä ja pitää hakea kaapeli ja alkaa ladata. Avaat tietokoneen ja huomaat, että senkin akku on vähissä ja pitää järjestää kaapeli ja alkaa ladata. Keittiössä huomaat kasan, joka olisi tosiaan tiskattava mahdollisimman pian. Käyt vessassa ja rulla loppuu ja pitää vaihtaa, lisäksi huomaat että uusi rulla olikin vessan viimeinen ja pitäisi täydentää rullia varastosta hakemalla. Sitten niistät nenän ja huomaat, että nenäliinat loppuvat korista ja pitäisi täydentää siihen kymmenen pakkausta repimällä niitä irti muovista (tässä maassa saa vain ärsyttäviä pieniä 10 kappaleen kääröjä). Vilkaiset tietokonetta toisen kerran ja nyt se inisee, että tärkeä ohjelmistopäivitys on tehtävä jokseenkin heti, vaikka olet juuri lähdössä töihin etkä varmasti ehdi.


Arki on parasta, mutta joskus tällaiset pikkuseikat kasaantuvat uskomattomaksi maratoniksi heti peräkkäin.



Islannissa purkautuu taas sama Reykjanes. Toiset sanovat että 7. kerta tai 8. tai kuudes. Hienoja videoita. Laava on jo vallannut Blue Lagoonin parkkipaikan. Se taas ei ole kivaa. Ettei vaan ole koko pyhättö vaarassa.


RÚV:lta oli instassa uutisvideo, jossa kaksi Blue Lagoonin työntekijää filmaa auton ikkunasta laavapurkausta. He ovat nuorisomaisesta kielenkäytöstä päätellen ilmeisesti nuoria miehiä; kiroilevat koko ajan islannin englanniksi. 


Parasta on, että se on translitteroitu siihen ja nyt opin, miten nykyiset englantilaiset ilmaisut vääntyvät islanniksi. Loogisesti, totta kai. Ihanaa nähdä kielitiede käytännössä.


Islannin erikoiskirjainten ääntämyksen mukaan tämä kirjoitettaisiin suomeksi ”ou mai gad”. Eli aivan looginen.



Aksentillinen o äännetään ”ou”, eli aukeaa tämäkin.

Tuntematon kirjain on englannin th:n tapainen.

Tässä on enemmän oikeaa islantia. ”Tämä on kreisiä, katso.” Vain siis crazy-sana on islannistettu englannista. 


Vertailevana kielitieteenä huomautan, että myös Suomessa kirjoitetaan ”kreisi”, ja että myös Hollannissa käytetään väännöstä ”fokking” kirjoitettunakin. Ilmiö sinällään on kansainvälinen. Ja englanninkieliset kiroukset suosittuja maailmalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti