Eindhoven kauniina kevätpäivänä

Lauantaina käytiin Eindhovenissa shoppailemassa ja Ikeassa. 

Blob-rakennus. 

Aukiolla tavaratalo Bijenkorfin edessä svengasi paikallinen brass band, soittivat latinohittiä seitsemän puhaltajan ja yhden rumpalin voimin. Myöhemmin ne kuuluivat takaa eri aukiolta ja soittivat ysärihittiä torvisovituksena, oikein huvittavaa ja innovatiivista: What is love.

Kirjakauppa Van Piere oli taas komea. Katseltiin kirjoja, musiikkikirjoja alakerrassa, vaikka mitä seitsemänkympin suurteoksia.

Ostettiin hollantilainen euroviisukirja, jossa on kuvia ja kaikki vuodet alusta alkaen. Arvostan, että siinä selitetään hollantilaiselle yleisölle kaksi suomalaista viisua kohokohtina: ensin Ann-Christinen Playboysta (1966) hauska lause, se, että elvistelijä väittää olevansa komeasti agentti 007:n näköinen, mutta laulajattaren mielestä ”nollat siinä olla vois, mutta seiskan jätän pois”. Ja Kirkan Hengaillaan (1984); että pojat missaavat junan, mutta sitten menee svengaillessa ja hengaillessa aika niin mukavasti, että missavat seuraavankin. Ja laukut meni jo.

Kirjakaupan kassalla oli myös vastassa tuttuja hahmoja. Lapsena huvia tarjoili ilmeisesti isän vanha valkoinen pahvikortti, jossa on puolikaljun äijän pää piirretty kauluspaitaan saakka ja naaman kohdalla ohut musta teräsketju. Kun ravistaa korttia, joka kerta ketju asettuu eri mutkalle ja tekee äijälle hassun naaman. Nyt siitä hahmosta oli kortin sijaan tehty kestävämpi lelu: kuva ja ketju laitettu pyöreään metallirasiaan pleksilasin alle, toimii myös vaikka on pienennetty versio. Näkyy olevan saksalainen tuotanto. Selvisi, että sen tutun ukkelin lisäksi sarjaan kuuluu useita erilaisia hahmoja; nuori poika, nainen, jne jne. Oli pakko ostaa, 2,50 euroa.

Juotiin kahvit terassilla, täysi auringon paahde, onneksi oli aurinkolasit. 

Ilahduttaa kun ei vain suomalainen, vaan hollantilainen, kirjoittaa ranskan vaikeita sanoja kuten ne lausutaan. Tässä hollannin ”croque madame”.

Mies kävi vaatekaupoissa ja kenkäkaupoissa ja uskalsi kalliin näköiseen nahkakenkäkauppaan, jossa asiakas valitsee neutraalin kenkämallin ja henkilökunta värjää sen samantien sprayllä toiveväriin. Ou jee. Oli alennusta sentään. 

Menin mukaan miesten farkkukauppaan, siellä oli naisparkki, upottava nahkasohva sovituskoppeja vastapäätä, ja moneen kertaan tarjottiin, otanko kahvia, limsaa, vettä. Siinä oli sohavpöydällä kaikkea karkkia ja vohvelia tarjolla. En ole tottunut syömään kaupan kahveja kun odotan yhtä tyyppiä sovituskopista. Lähinnä en osannut arvioida kauanko siinä menisi, minusta olisi noloa ryystää limsaa siinä jos mies on kahden minuutin päästä valmis ja sanoo, ettei mikään farkku sovi eikä osta mitään. Mutta hänelle kiikutettiin malleja ja 2 hyvää löytyi.

Tässä vaan hengaillaan miestenvaatehtimon naisparkissa ja ne soittaa Right Said Frediä.

Oli hulinaa ja porukkaa kaupungissa ja mielenkiintoisia liikkeitä ja putiikkeja. Ihan virkistävää käydä.

Bijenkorf-tavaratalon keittiöosastolla.

Ikeassa oli huolestuttavan tyhjää lauantaiksi, ja ravintola sulki jo klo 17, joten kiiruhdettiin sinne palleroille alkuun. Onpa tylsää. Se oli pääsiäisviikonloppu ja luulin, että väki liikkuu koko ajan. Perinteisesti Holannissa mennään pääsiäispäivinä huonekalukauppoihin ja puutarhakauppoihin, jotka ovat silloin erikseen auki kampanjana. Ehkä siellä oli sitten maanantaina ruuhka, en tiedä. 

Todella huonoa Ikean ruokapuolella on se, että he eivät myy ollenkaan enää pakasteena prinsessaleivoksia eikä raakoja uunissa paistettavia korvapuusteja. Saa enää vain gifflar ja hyviä kaurakeksejä. Eikä ollut raparperimehutiivistettä, ainakaan nyt keväällä. Perse. Kaikki lempparini poistuvat valikoimista lopullisesti. Niin ei sinne oikein minkään takia kannata enää ajakaan.

Tässä vielä pikku video Eindhovenin keikasta: 

https://www.youtube.com/watch?v=W8bpEMkKfe4