sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Räntää naamaan ja bileitä keskiyöhön

Hain kaupasta orvokkeja. Edellisenä lauantaina oli ihan kesä ja kuuma, ja väki pörräsi kukkakatoksessa. Myös kimalaiset pörräsivät jo myyntipöydän laventeleissa. Otin esikkoja oven viereen ja sinistä orvokkia pihan ruukkuihin ensialkuun. Riskeerasin myös yhden laventelin, mutta se täytynee pelastaa sisälle ne yöt kun tulee pakkasta.



Lemmikitkin jo kukkivat.

Lopetin lintujen talviruokinnan, pesin siilot. Nyt ei ole mitään, sori. Tuossa käyvät pettyneet kyyhkyt ihmettelemässä.


Räntäsade alkoi viime viikon lopulla. Upea aurinkoinen maaliskuu, jolloin istuin pihalla, muuttui hetkessä nollan pintaan ja lumisateeksi pitkin maata. Räntärättejä lenteli vastaan moottoritiellä. 




Lauantaiyönä ennustettiin tulevan -5. Pelastin laventelin varastoon. Mutta syreenissäni on kukannuppuja tulossa, toivottavasti ei halla vie! Ja onhan siellä jo akileijan lehtiä ties sun mitä valmiina. Lopulta googletin pikaniksin ja kumosin ämpäreitä ja isoja kukkaruukkuja yöksi herkimpien nupuilla olevien pikkukasvien päälle. Näyttivät selviävän.




Päätin maalata pihasian uudestaan, se oli ruosteläikissä ja vaaleanpunainen väri kulunut pois. Teräksistä metallia tuli esiin hiekkapaperilla. Mutta en minä sitä käsin pysty hiomaan kokonaan, ihan liian raskas homma. Otin vain osan maalia ja pahimmat ruosteet pois. Laitan akryyliväriä päälle, uskon että se kestää aika hyvin säät, tai saapa nähdä. Sika asuu koko kesäkauden ulkona kukkapöydällä koristeena.





Firmamme uusi ranskalainen johto järjesti koko illan tilaisuuden, suoraan töistä ja keskiyöhön saakka. Ruokaa ja juomaa, pitkiä esitelmöintejä à la isopomo: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, sit lisää dinneriä ja jotain viihdykettä. Töiden jälkeen heti ja keskiyöhön. Huuh, rankkaa. Tämä on aika hevi kuvio aina, että bilettä keskellä viikkoa, ja seuraavana päivänä oletetaan oltavan reippaana toimistolla aamuvarhain.


Pukukoodi business casual eli jotain aika siistii. Tosin ensinhän niissä vaatteissa haisee koko työpäivän. Vai pitääkö ottaa vaihtovaatteet mukaan töihin.


Paikka oli entisen Floriade-kukkanäyttelyn suuri kasvihuone, jossa oli silloin, 2012, Pohjois-Koreankin esittelyosasto yläkerrassa. Muistan, että siellä myytiin postikortteja. Myyjänainen perinteisessä mekossa, ja nurkassa lymysi turvamies pitämässä kaikkea silmällä, varmaan myös sitä, ettei myyjänainen antaudu juttusille pahojen länsimaalaisten vierailijoiden kanssa.


Nyt kasvihuoneen sisällä on kuutioita, yrityksille ja yhdistyksille vuokrattuja toimistosoppeja, joissa on edessä lasiseinä. Ihan mukavan oloisia.



Sijainti oli vain siitä hankala, että se on kaikille syrjässä kaupungin ulkopuolella eikä ilman autoa oikein pärjää. Ensin kaavailtu teatteri Venlon keskustassa olisi ollut monille kävely- tai pyörämatkan päässä. Mutta kimppakyytejä oli järjestelty.


Hollannissa kun ollaan, työkaverit myös laskivat, että sinne on 7,5 km että jos sittenkin pyöräilisi. Niin, business casual päällä eli suorat housut tai mekko, ja sitten pyöräilet sinne... Tätä ei ranskalainen pysty kuvittelemaankaan, että hollantilainen alkaa pyöräillä vaikka juhlavaatteissa paikalle.


Saatiin alkujuomaa ja pikkusnäkkejä seisomapöytien ääressä. Katselin heti blinejä, joissa oli smetanaan liimattu rulla kylmäsavulohta päällä ja mietin: ”Hmm, kiva sushi”. Niitä vedin muutaman. Tarjoilija kävi vielä tarjoilemassa keltaisen höyryävän keiton lasissa, otin sellasenkin. Oli hyvää, mutta ei aavistustakaan mitä se sisälsi, jotain kasvissosekeittoa se oli.



Oltiin mietitty miehenkin kanssa, että jos ranskalaiset haluavat kunnon french cuisinen sinne, niin siellä pitää olla vähintään joku Paul Bocuse -huippukokki vai mikä sen nimi oli. No ei ollut Bocusea, mutta oli oman läänin ”Ria Joosten catering”, joka oli oikein laadukas.


Esitelmät, saatiin jokainen kuuloke-vastaanottolaite, josta kuului tulkkaus. Kanavat: 1. englanti, 2. ranska ja 3. saksa. Hollantilaiset naureskelivat, että aika törkee, meitä sorretaan, ei hollantia. Vaikka firma sattuu sijaitsemaan Hollannissa.


Powerpointtia riitti kahdelta johtajalta. Siinä vaiheessa kun peba alkoi puutua ja ihmiset ravata vaivihkaa vessassa, oli menossa slide nro 62. Minulla riitti henkinen kärsivällisyys ja keskittymiskyky tuohon maratoniin, koska asiat oli kiinnostavia saada tietää, vaikka aika kauan sitä kyllä istui paikoillaan ja sen tunsi persuksissa.



Omaa luokkaansa oli akrobatia, miten ottaa ja avata henk. koht. vesitölkki oman tuolin alta ilman, että pudottaa äänivastaanotinta ja sellaisella hetkellä, ettei avaamisen tusahdus kuulu koko salille. Ja mistä riittää käsiä kaatamaan juoma mukiin, jos pitelee samalla audiolaitetta varovasti sylissään.


Lopulta meidät vapautettiin dinnerille, jonka piti alkaa 21.00, mutta se taisi olla 21.50 kun lopettivat esitelmänsä.


Kymmenet tarjoilijat rullasivat keittiöstä, käsivarret täynnä lautasia. Vettä otettiin pulloista, tarjoilijat kulkivat kaatamassa viiniä. Kunnes kaverini vinkkasi tarjoilijan, että ”oisko teil myös olutta” ja sai putelin. Tästä innostui viereinen pöytäkin ja tilasi olutta toisensa perään. Siinä kohtasi ranskalainen viinikulttuuri täkäläisen todellisuuden.





Hyvät pöperöt. Joku huomasi: tuolla salin takana on oikea dancefloor ja DJ. Soitti bailausmusaa, omituisesti miksattuna osin; minusta siinä oli Run DMC:n Walk this wayn biitti alla ja Bee Geesin Stayin alive päällä.


Tässä ei kyllä kohta jää tansseille kuin 20 minuuttia aikaa, jos keskiyöltä loppuu, kuten paperissa luki. Joten parasta aloittaa. Bileporukka tiivistyi, kun taas ruokasalin pitkässä aulassa väki harveni vaivihkaa. Sitten oli jo klo 0.40 ja meinasin ettei minun tarvitse jäädä valomerkkiin asti vikojen bailaajien kanssa, tämä oli kivasti tässä.



Ja nyt sattuu muutama lihas. Bileet olivat kuulemma loppuneet jo ihan pian sen jälkeen eli ennen yhtä. Siinä oli sitten tasan sen verran pidennystä mitä esitelmät kestivät yliaikaa.


Joka puolella oli koko ajan firman puolesta videokuvaaja ja valokuvaaja luuraamassa. Olisi kyllä tosi kiva saada nähdä tästä joku kauhea bilevideokooste. Välillä siellä heilui Suuri Johtaja tanssilattialla meidän tavisten välissä, satuin siihen viereen ja siitäkin varmaan tuli kuvaa.


Toimistolla ranskikset eivät näyttäytyneetkään seuraavana päivänä ainakaan meidän kerroksessamme. ”Perhana, ihan turhaan siivottiin työpöytämme kauniiks!”


Viimeksi kävin kampaajalla ja testattiin uutta väripurkkia.




2 kommenttia:

  1. Mitä sä nykyään teetkään työksesi ja missä firmassa? Multa on mennyt tieto täysin ohi, jos on ollut täällä blogissa. Eikä tietystikään tarvitse kertoa, jos haluat pitää asian omana tietonasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan tietoisesti en laita firman nimeä blogiin, jotten aiheuta sille selvästi tunnistettavasti negatiivista mainetta, jos välillä vaikka haluan urputtaa että olipa stressaava päivä. Mutta kans. väl. firman pääkonttorissa monipuolisissa toimistohommissa. Laskuja, kuluja ja tilastoja sekä osaston tuntien ja lomapäivien kirjanpitoa. Välillä myös raahaan painavia pahvilaatikoita edes takas. Että onhan siinä, phuh.

      Poista