sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Sumua ja sanoja

 

Voi kun noi varpuset on söpöjä, pomppii 20 kpl pihapolulla, boing boing boing. Ja huusin peipolle: ”Ootsä järripeippo! Eiku sä oot normaali.” Kun se näytti hetken oranssilta.

Kuuntelin aamulla ikkunan läpi varpusen sirkutusta ja keksin kymmenessä sekunnissa runon.


Tsiy tsiy
varpunen twiittaa
varpunen fiittaa
räppibiisissä


”Fiittaa” on nykysuomessa se, kun artistin kappaleella on vieraileva laulaja mukana hoilaamassa ja amerikaksi ilmoitetaan, että ”featuring” tai ”Feat.” joku. Epäilen tosin, että suomeksi pitäisi sanoa, että joku ”fiittaa biisiä” eikä ”biisissä”. Tai fiittaakohan se sitä varsinaista artistia eikä kappaletta ollenkaan. Sen siitä saa, kun keski-ikäinen yrittää puhua nuorisoa.


Sammal tykkää kosteasta säästä eli Hollannin talvesta.

Onpa pulleaa!

Yllättäen ja pyytämättä alkoi euroviisusesonki! UMK-osallistujat julkistettiin ja nyt julkaistaan päivittäin biisejä. Ooh ooh! Mielenkiintoiset 7 kandidaattia. Pääsee taas fiilistelemään ja arvioimaan. Tämähän on ihanaa sisältöä tähän typerään ja väsyttävään aikakauteen. Pääsee hyppäämään euroviisusoppaan.


Parhaat näkymät löytyvä maan tasossa kyykistelemällä, jos sää on aina ihan harmaa.


Hollanti avasi kaupat, mutta vain klo 17 saakka. Samoin kampaajat. Ruokakauppojen täytyy edelleen sulkea klo 20. Siis edelleen: täysin epäloogista, kun massoja pitäisi levittää eikä tiivistää kauppoihin! Työssäkäyvien syrjintää, kun kaikkien teollisuustöissä olevien päivävuoro päättyy klo 17.00 ja juuri silloin menee kaikki kiinni! Vain kuntosalit kai saavat nyt olla jopa illallakin auki.


Edelleenkään ei saa ollenkaan mennä museoon, teatteriin eikä leffaan. Eikä ravintolaan.



Oli taas yksi täysin sumuinen päivä. Se ei hälventynyt koko päivänä, ensin oli aamusumu ja iltapäivällä se tiivistyi taas entisestään iltasumuksi. 2 astetta, hirveän kylmä. Muualla maassa paistoi aurinko täysillä ja oli 6 astetta. Säämieskin sanoi, että ”harmi oikeastaan, kun sumukerros on vain sellainen satametrinen ja ilman sitä olisi upea sää idässäkin.” Joo olisi.


Illalla se oli taas pimeässä niin paksua massaa, jonka läpi piti uida, että äidyin sumurunoilemaan uudestaan:


Miten voi ajaa
tällaisessa materiassa?
Mahdunko sekaan
tiiviin ilman väliin?


Tuolla se aurinko yrittää.


Yhtenä päivänä näkyi vähän taivasta ja auringonlasku, siitä piti ottaa kuva.




Viikon verran leikkelin naistenlehdistä sanoja, laitoin ne kippoon, ja sitten aloin tehdä tekstejä. Vanha harrastus, muistan kun tein mainioita absurdeja paloja suomeksi ja myöhemmin myös saksaksi. Se oli hauskaa silloin. Instassa näin esimerkkejä ja inspiroiduin uudestaan. 


Tarvitsen askarteluterapiaa. Näpertelyä ja rauhoittumista. Ehdottomasti tarvitsen. 


Rupesin kokoamaan. En tiennyt, mitä niistä tulee, jotain hassua vai oikeita vakavia runoja. Kyllä niistä tuli nyt nimenomaan runoja. Assosioimalla leikkeitä niiden aihe kääntyi jotenkin aina sisäiseen maailmaan, mielenterveyden hoitoon, sielun tiloihin.






Kävimme lauantaisella metsäkävelyllä. Sumuista edelleen. Ja kylmää. Tyyntä. Viikko ollut sumuista ja väritöntä, ei ole paljon taivasta näkynyt. Kohta se vaihtuu tuulisuuteen ja sateisiin. Näemmekö koskaan enää aurinkoa?



Tämän valoisampi ei keskipäivästä tule.






2 kommenttia:

  1. Niinpä, pakkasta vastaan auttavat villavaatteet ja untuvatakit, mutta kahden asteen kylmää kosteaa sumua vastaan ei auta mikään. Kosteus matelee jokaisen vaatekerroksen ja villapaidan silmukankin läpi iholle. On Inversionswetterlage (käänteiset sääolosuhteet), kylmä sumu pakkautunut Reinin tasagollekin ja sen yläpuolella aurinko paistaa ja lämmittää. Ei ole tuulen henkeystäkään, mikä hajoittaisi sumun.
    Jostakin syystä meidän pihoilla ei ole varpusia. Odotan kärsimättömänä, milloin tulee lämmin leuto ja henkäys hellä lounaasta, ja mustarstasurokset aamunkoitteessa lemmenkipeinä lurittelevat ja varaavat reviirejään, ehkä kahden viikon päästä.
    Luonto voittaa aina. Niin kaun kuin sammalta ja rikkaruohoa pukkaa katukivetyksen raoista ja kiviaidoista, on toivoa. Viime tiistaina sain auringon noustessa kuvan punaisista pilvistä niin kuin sinä. Olikin viikon aiona selkeä päivä.
    Saksalaiset ovat siitä kivoja, että liittopresidentti oiken kiitti puheessaan kaikkia kilttejä ihmisiä kärsivällisyydestä korona-aikana.Otin kiitoksen vastaan. Kiitos tekee hyvää, ja taputin itseäni olkapäälle. Niitä muita hän ei edes maininnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kehut on välillä tarpeellisia. Se olikin outoa säätiedotuksessa, että tämä on ollut korkeapainetta koko ajan - normaalisti silloin on kaunis sinitaivas. Meillä jo turkinkyyhky huhuilee kevättä ja joku tiainenkin välillä. Mutta me pidetään mustarastaat ruoassa, niin pääsevät nekin kohta laulamaan. Samoin ylläpidämme jyväruokinnalla Skandinaviasta tulleita talvehtivia peippoja, jotka palaavat maaliskuussa vaikkapa Suomeen. Varpuset ovat kovasti vähentyneet Hollannissa kautta vuosien, mutta meillä niitä asuu rivitalojen kattotiilien alla vastapäisessä talossa. Viikon päästä on pihabongaus, pääsen laskemaan ne.

      Poista