sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Kissakahvilat Helkatti ja Purnauskis

Jouluun kuului Suomen-loman standardi, käynti Kissakahvila Helkatissa. 

Näimme vanhan tuttumme Herkuleksen ja minä sain silittää Namitassua akvaarion päällä, vanha kamu. Nuorena poikasena Namitassu kerran kiipesi syliini ja oli niin suloinen.



Herkules putsaa.

Namitassu lepää.

"His Master's Cat"

Joimme kivat piparimausteiset mocktailit. Nuori Nasu-kissa sippurahäntä pölähti pöydälle nuuskimaan kanasalaattia.


Nasu, ihmisten ruoka on kisssoilta kiellettyä.

Plääh, haistoin vaan vähän juomaa.


Vessassa oli Puu, se on siellä aina jakkaralla kerällä kissanpesässä. Kun menin sinne, se kehräsi heti kovaan ääneen ja vaati, suorastaan vaati, että silitä ja rapsuta nyt heti. Kiehnäsi ja puski ja pyöri. Kunnes oikeasti alkoi käsi väsyä monen minuutin rapsuttelun jälkeen ja lähetin miehen sinne perään jatkamaan silitystehtävää. 


Puu on palannut sikeään uneen.


Toisena hetkenä Puu vain makasi unessa eikä välittänyt tulijasta yhtään. Muutkin kissat pitkälti asettuivat kerälle kuorsaamaan, joka tuolilla oli joku sikeästi nukkuva. 


Uutuutena kahvilassa loikki myös 2 rauhallista isoa kania.


Kissa totesi, ettei tykkää kanin salaatista.


Viime heinäkuussa kävimme ensimmäistä kertaa Tampereen kissakahvila Purnauskiksessa. Siellä oli kuuma sisällä hellepäivänä. Se oli isompi tila kuin Helkatti, mutta melko täynnä sohvaryhmiä, pöytiä ja istuinryhmiä.


Taidetta Tampereella.


Takahuoneessa makasi Hugo pöydällä ja Ilves ikkunalla. Ilveksellä on tupsuhäntä ja oranssia väriä sekä isot tassut, koska sillä on ylimääräisiä varpaita. (Ylimääräiset varpaat ovat suhteellisen yleinen ilmiö kissoilla, Namitassullakin on ekstravarpaita.)


Hugo.


Ilves.



Ilves kuiskaa salaisuuden korvaan.

Ilves tykkäsi silityspalvelusta ja tuli mieheni syliin. Se hyrisi edessäni pöydällä istuen ja nuuskimme toisiamme. Se nuuskutteli naamaani, ystävä.


Myöhemmin Ilves huolehti pikkupennusta pesemällä sitä pitkään asiakkaiden kenkäkasassa.


Pennun pesuhetki.


Takahuoneessa siliteltiin muita kissoja eikä huomattu, että pallopesässä istui koko ajan myöskin kissa, kunnes se tuli sieltä ulos. Valokuvassa näkyy hämärästi, kuinka se tuijottaa sieltä pimeästä humoristisen järkyttyneenä ulos, että ”mitäs täällä tapahtuu nenäni edessä eikä minua edes huomaa kukaan.”


Muita Purnauskiksen asukkaita.




Kesällä, samalla lomalla, Helsingin Helkatissa nukkui Herkules korituolin päällä roikkuen. Se oli sen epämukavan oloinen lempipaikka niin kauan kuin korituoli kuului sisustukseen.



Nukkuu mukavasti?



Pöydällämme makasi Nestori poikittain sikeässä unessa. Asettelimme kahvit ja limut sen ympärille varovaisesti. 


Tarjoilija, haluaisin tilata yhden kissan.

Nukkuvaa emme häiritse.



Nestori heräsi vasta kun alkoi tulla kissojen ruoka-aika, jolloin se meni istumaan keittiön ovelle valmiiksi. Pian tulikin ruokakupit jokaiselle. Kaikki pysyivät kiltisti omalla kupillaan, paitsi pikkupentu, joka kulki tarkastamassa, ettei vain muilla ole jotain maistuvampaa.


Namitassua sai rapsuttaa.

Nestori hereillä. "Ai asiakkaan kenkä vai? Ei vaan mun lelu."

Vaikka aika usein useimmat kissat nukkuvatkin käynnin aikana, kissakahvila pysyy lempparikohteenamme. Aina siellä on kuitenkin jotain söpöä silitettävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti