keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Siirtymiä, loppuja ja alkuja


Rituaaleja. Ahkera päivä. Tekoja sitten kun on migreeni kärsitty ja pystyy taas. Värjäsin tukan omilla sekoituksilla; god knows milloin saan mennä kampaajalle, ehkä helmikuussa. Siivosin ja järjestin asioita. Käytiin kävelyllä. Kommunikoin netissä. Poltin suitsukehartseja hiilitabletin päällä, erittäin pitkästä aikaa. Tein nettimeditaation sillaikaa kun mies kävi kaupassa.

Uuden vuoden suitsutus.

Täh.

Hoidin asioita. Maksoin lintujensuojeluyhdistyksen vuosimaksun ja hammaslääkärin huiman laskun, joka oli 6,76 euroa. Soitin Suomen verohallintoon veropuhelimeen ja siellä soi Let it go instrumentaali-pianoversiona.



Tottahan sitä maksaa, kun varpusherra on näin kohteliaan näköinen.

Ym. sankaritekoja. Luen Suomen joululahjakirjoja vihdoin. Puhun informatiivisesti työkavereiden kanssa ja opin hyödyllisiä asioita. Jaan omenakastikkeen reseptin Facebook-ryhmässä ja saan paljon tykkäyksiä. Jaan meidän pöytäliinan kuvan ”missä kreisit eläimet napsii pillereitä metsässä” keskusteluun Strömsöryhmässä ja siitä tykkää 100 ihmistä.


pöytäliina Finlayson: Marjassa.

Käytiin Lidlissä ja katsoin hyvän tummanvärisiä kakeja, mutta olimme menossa vihanneskauppaan sen jälkeen, ”eiköhän siellä oo paremmat kakit”. Vihanneskaupassa ei ollutkaan enää kakisesonki. Menin takaisin Lidliin ja automaattikassan kautta ulos.



Edellisvuonna julkaisin kaksi kirjaa (tai no joulukuussa 2020 ja lokakuussa 2021), ja tänä vuonna haluan viimeistellä lapsuuden muistikuvista, 70-luvun fiiliksistä ja 80-luvun kasvuympäristöstä koostuvan romaanin, jonka tapahtumat sijoittuvat luonnollisesti Hyvinkäälle.



The Hyvinkää files.

En voi uskoa, että täällä on kaikki kaupat (paitsi ruoka- ja kemikaliokauppoja), ravintolat, museot, näyttelyt, teatterit, elokuvateatterit, kuntosalit, uimalat ja kampaamot kokonaan kiinni vieläkin ja kuka tietää, kuinka kauan sitä pidennetään. Avatkaa yhteiskunta NYT! Ihmiset haluavat elämänsä takaisin, he haluavat yrityksensä takaisin, ammattinsa takaisin, enkä yhtään ihmettele. Hollannissa on Europpan tiukin sulku, mutta ei ollenkaan Euroopan korkeimmat luvut.


Töissä kivasti kerrottiin, että meidät valokuvataan uudestaan kulkukorttia varten ja samalla saat kivat uudet bisnesprofiilikuvat meiliisi ja järjestelmiisi. Että laita siistit vaatteet ja tukka hyvin. Tukka hyvin? Tietävätkö ne, että Hollannissa on kampaajat kiinni neljättä viikkoa? Helkatin hyvä vitsi hei. Tulen kulkemaan 9 viikkoa tässä tukassa, niin kuka käskee minua silloin näyttämään hyvältä? Kaikilla on koronakampaus tässä maassa ja sitä pahempi, mitä kauemmin aika etenee.


Joulu on purettu.


Uusi vuosi: Hollannissa oli muka ilotulitekielto, mutta koko ajanhan täällä paukkuvat isommat ja pienemmät pommit. Viheltää ja ruuti haisee meidän pihaan saakka. Ihan täysi sotatila sieltä tulee taas keskiyötä kohti kuitenkin. Belgiassa ovat seisseet hollantilaisten jonot ostamassa raketteja minkä pystyvät.


Aika paljon paukkui yöllä. Kunnon kalliita pattereita taivaalle. Ja jotkut sytyttelivät jotain pommeja, joista tuli ihan hirveä pamaus niin että ikkunat tärähtelivät. Ei tämä maa lakkaa pommittamasta uutenavuotena niin millään. Sääli kaikkia eläimiä.


Meillä on joku kyyhkys-syöttämö.


Kröh kröh, heinänuhako: mediassa sanotaan, että nyt kun on ollut 15 astetta joulukuussa, niin siitepölykausi on jo alkanut. Yksi radiojuontaja esim. jäi nuhan takia töistä pois tekemään k-testiä, mutta selvisi, että hänellä on vain allerginen nuha.


Mikäs norkko siellä tosiaan norkoilee jo.

Olisi hyvä päästä uuden ajan valoon ja positiivisemmalle mielelle. Mutta en tiedä, millä päästä turhautumisesta eroon nyt muka seesteisen uuden vuoden myötä, koska paska on paskaa edelleenkin. Niin odotan, että koko kansan protestit poistavat liitoitellut ja turhat rajoitukset. Revolución! Rajat auki! Ihmisoikeudet takaisin! Sananvapaus takaisin!


”No Rules”. Tuli motto mieleen. Jos vapaus on minulle niin tärkeää ja ylin arvo, niin jos voisi vaikka aloittaa unohtamalla kaikki pienet tyhmät säännöt päässäni, jotka ärsyttävät ja saavat minut olemaan ristiriidassa. Siinä tilassa, että oikeastaan haluaisin tehdä toisin, mutta joku rutiini tai konventio tai laiskuus saa minut kuitenkin tekemään kuin aina ennenkin. Tai pahimmassa tapauksessa päässäni oleva oletus siitä, että joku muu haluaa, että teen näin enkä toisin. 


Ota itsellesi vapaus ainakin pienissä asioissa tehdä tasan a) impulssin ja b) intuition mukaan. Olen vapaa, minulla on tilaa oman päähänpiston mukaan toimimiseen. Ainakin sillä kaikella muulla ajalla paitsi työajalla.



Uneni olivat erittäin villejä. Puhuin manulin kanssa (eräs kissaeläin). Kattoterassin betonimuurin yli kapusi karvainen eläin, kissan tapainen. Tajusin, että tuo on arvaamaton viilieläin, saattaa purra. Se tuli minua kohti. Olin epäilevä. Sillä oli hyvin pitkä pehmeä turkki ja mietin, olisiko sittenkin mahdollista rapsutella sitä vaikka niskasta. Tajusin, että eläin oli manuli, toinen nimi arokissa. Jäin kommunikoimaan sen kanssa.


Manuli (nettikuva).


Uni 9: Tuntematon kaupunki, talvipimeä. Kerrostalojen takana lumisia kallioita. Olin kapuamassa ylöspäin kiviseinää ja kun pääsin tasalaelle, siellä oli töistä Timo-hippi. ”Ai hei, sä täällä.” Etsin autoani enkä ollut varma kaduista. Timo oli tervetullut hahmo auttamaan: ”Voidaanks kävellä tonne takaspäin, ehkä sä löydät tien paremmin? Onks sullakin auto siellä töiden tienoilla? - On, maanalaisessa pysäköintihallissa.” Löysimme oikean sivukadun ja rampin alas kohti parkkiluolaa. 


Sanoin Timo-hipille töissä, että mitä sä teit mun unessa. Olit kalliolla ja ilahduin ja autoit etsimään mun autoa. Se sanoi auttavansa mielellään, in real life. 


Kaikille ei voi sanoa suupielestä ohimennen, että näin susta unta ja mitäs hiipparoit mun astraalimaailmassa. Timolle voi.



Koitti maksetun Disney-kanavan käyttökuukauden vika päivä. Katsoimme vanhoista klassikoista pois Peter Panin ja Aristokatit. Kiva tutustua, en ollut nähnyt niitä.


Muistin vielä leffamainoksen Soul-animaatiosta parin vuoden takaa. No olipa jysäys. Syntymättömät sielut seikkailevat universumin ulottuvuuksissa ennen lähtöään maapallolle reaalielämään, ja newyorkilainen jazzmuusikko miettii elämäänsä. Aika... ööh, erikoinen. Missä vaiheessa Pixar on alkanut lanseerata omaa uskontoaan eli näkemystään tuonpuoleisen toiminnasta? Aika hevii kamaa.






6 kommenttia:

  1. Ihana toi pöytäliina!

    Se jonotusmusahan osui just nappiin: Let it (your money) go!

    Jään odottelemaan kirjaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo let it go vaan... ja sitten sain viettää laatuaikaa lomaketta täytellen. Kirjalle täytyy sit vielä keksiä vetävä nimi. Ja sitten olisi asiallista päästä pitämään kirjan esittelytilaisuus Hyvinkään kirjastoon, kun kerta on erittäin Hyvinkääkeskeinen pläjäys. Mutta se on vasta joskus kesällä tai syksyllä ajankohtaista.

      Poista
    2. Pakko kehua, että näiden kahden aikaisemman kirjan nimet ovat olleet mun mielestäni tosi hyviä!

      Itse en ole hyvä keksimään nimiä tai otsikoita. Kun työskentelin pari vuotta Aamupostin toimittajana, otsikoiden keksiminen oli aina työn ja tuskan takana.

      Poista
    3. Aargh, joo ymmärrän tuskan otsikoiden keksimisestä. Ei o helppoo.

      Poista
  2. Voi, noita rajoituksia. Tiedän tunteen, meillä oli sama meno joskus vuosi sitten vai oisko ollut aikaisemmin? Ajantaju on mennyt, sorry. Siihen vielä päälle liikkumisrajoitus 2 km. Otti lujille... Nyt ravintolat yms menee kiinni 20.00. Poikani vaihtoi konetta siellä teillä ja kun aikaa oli 6 h päätti lähteä käymään Amsterdamin keskustassa. Auki oli ollut yksi kitunen Spar. Oli sitten ostanut Take away kahvin ja leivän, kierrellyt vähän kaupungilla ja palannut tyrmistyneenä lentokentälle. Itse olen niin kypsä nähin rajoituksiin, että en yhtään ihmettele, jos ihmiset osoittavat mieltään. Valitettavasti muut sairaudet jäävät hoitamatta, mielenterveysongelmat kasvavat ja yritykset menevät konkurssiin... Ei mitään järkeä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei tosiaan voi tehdä yhtään mitään nyt. Kökitään olohuoneessa ja käydään töissä, ne joilla työt on ennallaan. Hollannin kaupat laitettiin odottamatta kiinni viikkoa ennen joulua, kesken kuumimman joulumyynnin, se oli julmaa. Rajaseudun hollantilaiset kantavat rahansa Saksan ja Belgian kauppoihin. Rajakaupunki Kleven yrittäjät Saksassa sanoivat, että hollantilaiset asiakkaat pelastivat heidän joululiikevaihtonsa hyviin lukemiin. Samalla kun hollantilainen kauppias ei saa tienata penniäkään. Loput rahat menevät suuriin nettikaupoihin eli eniten varmasti kärsivät pienet paikalliset yritykset.

      Poista