Toinen kirjani on julkaistu. Pokkarin voi jo tilata Books on Demandin kirjakaupasta, linkki tässä. Tulevina päivinä ja viikkoina se saapuu yhä useamman nettikirjakaupan valikoimiin. E-kirjan konvertointi on työn alla ja parin viikon sisään e-kirjaakin alkaa saada.
Aikajanalla tämä omakohtainen kirja jatkuu siitä, mihin jäi esikoisromaanini ”Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia”. Fokus kuitenkin vaihtuu. Kun Hollanti-kirja oli yleistä läppää ja henkilökohtaisia havaintoja, se rajasi ulkopuolelle parisuhteen salat. ”Niin vahva kuin olen” sen sijaan sukeltaa täysillä ihmissuhdekiemuroihin ja avioeron ytimeen.
Takakansiteksti - kirjan esittely:
Eroa puiva romaani suoraan dramaattisen tunnemyrskyn silmästä kuvattuna.
Suomalainen nainen Hollannissa naimisissa saksalaisen kanssa. Aviomiehen päihteidenkäyttö riistäytyy käsistä. Ystävät ja arjen huumori pitävät toivoa yllä, kunnes kotiolojen synkkyys uhkaa sammuttaa viimeisetkin tähdet. ”Keski-Eurooppa, mitä sinä annat minulle? Jonas, mitä sinä annat minulle?” On kohdattava kipeä ratkaisu silmästä silmään.
Kehityksen katalysaattorina toimii ystävä Osman ja samalla ihmissuhteiden pakka sekoittuu moneen kertaan. Kuka auttaa, kuka hylkää, kuka lohduttaa? Missä moraali?
”Tämä kriisijakso on erityisen väkivaltainen tai siis opetusrikas tai siis priorisoiva ja kaiken turhan karsiva ja syvälle käyvä ja tajuntaan iskevä. On pidettävä kiinni siitä viimeisestä elämän liekistä ja huudettava apua. Tämän enempää ei oikein pohjalle pääse.”
On olemassa globaaleja tarinoita. Ja kaikkiin tilanteisiin on kohtalotovereita.
”Tulevaisuudelle. Malja tulevaisuudelle.”
Tässä romaanissa soitetaan Doorsia ilmasyntikoilla, kuunnellaan Eurythmicsin Love is a Stranger ja sanotaan ”ugh” sen mieslaulajan kanssa ja nauretaan biljardikepit kädessä kaiken räjäyttävän erikoisen ystävyyssuhteen alkaessa. On paljon viittauksia popmusiikkiin, joka toimii kriisin soundtrackinä.
Suurena osiona tässä tarinassa ovat myös lämpimät työyhteisöt, sisäpiirin vitsit erilaisten tyyppien kanssa, bosnialaisten ja italialaisten.
Mutta olot kotona alkavat olla rujot, kun mies ryhtyy paneutuneeksi sekakäyttäjäksi ja unohtaa vaimonsa olemassaolon täysin.
Kun kaikki syy olla Hollannissa on pohjautunut saksalaiseen mieheen ja sitten liitto hajoaa, sitä on aika eksyksissä. Ja kun yhtaikaa kaikki uudet ystävät hylkäävät ja jää täysin yksin, sekin vie pohjalle.
Tässä teoksessa käydään pimeimmässä laaksossa kohtaamassa kaikki pelot ja noustaan sieltä, palasina, mutta kumminkin.
Kirjan mallikappale saapui minulle postissa. Tarkistin ja hyväksyin sen, ja nyt kirja pääsee markkinoille.
Eli, gulp, nyt se on oikeasti julki. Tietysti reflektoin, mitä on tullut tehtyä. Kuitenkin minulle on jo monen vuoden ajan ollut itsestään selvää, että julkaisen tämän. Juuri tässä on kaikista käsikirjoituksistani ehkä eniten arvoa, syvyyttä, sanomaa ja tunnetta. Draaman ja tunteen palon ystäville: sitä on nyt runsaasti.
Olen kirjassa muuttanut ihmisten nimet, jottei turhaan löydy konkreettisia yhteyksiä. Lisäksi koen kirjan päähenkilöiden olevan aika hyvin yksityisyyden suojassa jo sillä, että lukijat ovat suomalaisia ja nämä hahmot elävät ulkomailla, joten paljonpa siitä kaivelet jotain esiin 3000 km päästä, piirit ovat niin eri. Ei tämä ole mikään ruma ”paljastuskirja”, joka osoittaa sormella ketään, vaan oma tarinani omasta näkökulmastani.
Tosiasia on, että kirjassa paljastan kaikkein eniten omasta itsestäni. Miksi haluan julkaista tämän kaiken? Tajuan, että siinäkään asiassa en jaksa välittää normeista. Minua ei jaksa kiinnostaa, onko se jonkun mielestä noloa. Tällä kirjalla on minusta suurempi arvo lukijalle yleisinhimillisenä kokemuksena kuin se, mitä minä siinä menetän, jos paljastan ajatukseni ja elämänvaiheeni. En jaksa hävetä, en kykene häpeämään.
Ylipäätäänhän minulle kirjoittaminen on asioiden käsittelyn tapa ja siksi olenkin tuoreeltaan kirjannut ajatukseni myös niinä kaikkien pahimpina aikoina, joita tämä kirja edustaa. Se on niin, että vaikkapa tuollaisista suurimmista kriiseistä syntyy minulla kelpo kirjallista materiaalia, poeettinen teos. Se välittää syviä tunteita. Elämästä on tullut taidetta ja taideteoksena haluan sen esitellä. Saanpahan ahdistuksen omaan käyttööni sillä, että jalostan siitä kirjan. Sehän on hienoa. Ja jos se tekee minut onnelliseksi ja tuntuu olevan suurin elämäntehtäväni, niin minun on toteutettava se.
Kirja vie, huumorin ja vapauden riemun ohessa, myös synkkiin hetkiin. Itse kuitenkin rakastan palavasti lukea ihmisten vaikeuksista ja kipuiluista ja siitä, miten muut selviävät rankoista kriiseistään. Rakastan sellaista psykologista realismia ja ehkä olen sen verran erilaisia vaiheita kokenut itse, etten välttele sellaisia aiheita lukijanakaan, vaan oikein janoan niitä. Sehän yhdistää ihmiskuntaa, lähentää meitä toisiinsa: että tunnustetaan, ettei kenelläkään mene aina pelkästään hyvin, ja voidaan jakaa toisten kanssa niitä keinoja, jotka itsellä auttoivat pääsemään taas pinnalle.
Eikä tästä nyt enää kannata alkaa huolestua, että voi voi kun oli vaikeaa ja mitense mielenterveys. No niin, siitä on nyt 15 vuotta, joten se kriisi on takanapäin. Ne tunteet ovat nyt poissa ja katson hyvän välimatkan päästä takaisin. Siitä on tarpeeksi aikaa, jotta sen saatoin hioa kohdalleen tekstinä ja teoksena.
Mitä sitten, jos maailmankuvani on tavallista avoimempi ja luottavaisempi. En tiedä, voiko sanoa, että olen naiivi siinä, että uskon, ettei mitään pahaa voi minulle tapahtua vaikka julkaisen näin avoimen kirjan. Olen minä aika paljon kokenut elämää ja vaikeuksia, niin etten minä nyt ihan naiivikaan ole. Olen jotenkin... sen yläpuolella. Ylempi päämäärä on tärkeämpi. Olkoon se sitten uhkarohkeutta tai mitä vain, haluan kertoa, koska sanoissani on arvoa. Haluan jakaa kokemukseni kaikille, jotka kuuntelevat.
Uuden kirjan esittelyt (joita tässä jo siteerasinkin) ja kaikenlaisia päivittyviä uutisia kirjoistani löytyy nettisivultani: www.liisarauhakoski.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti