keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Jalo peura ja huono porvari

Ruokakaupassa oli uusi kassatyttö opettelemassa hitaasti. Ei se mitään, minulla on kärsivällisyyttä. Vihanneksia piti näpytellä koodeina ja irtosämpylöitä tunnistaa kuvavihkosta. Kun sitä touhua katselin, minulle oli heti päivänselvää, ettei minusta olisi siihen työhön. Ei sellaiseen, että kiire painaa ja pitää osata NOPEASTI toimia ja vielä yleisön silmien alla. Selata jotain sämpylävihkoa ja samalla aistia, että asiakkaat olettavat, että se pitäisi olla näpytelty jo. Muistaa kysyä bonusmerkit ja kassakuitit. Minun silmissäni se on vaativa työ!

Katselin kaupan aulassa upeita purppuranvärisiä leikkokukkakimppuja ja harkitsin tosissaan sellaisen ostamista. Enhän minä koskaan osta kukkia huvikseni. Sitten näin sen hinnan: 15 euroa. Uhhuh, onpa kallis. Toisaalta ajattelin, että ei minulla ole niin rahasta pulaa ettenkö voisi joskus ostaa kukkia, ja se on luksusasema, sen tiedostan. Koskaan en kuitenkaan osta kukkia, olen ihan tylsä siinä. Että sittenkin kallistun säästämisen puolelle ja jätän kauneudet kauppaan. Lopulta petyin itseeni, etten voi yhtä kertaa 10 vuodessa edes hullutella ostamalla yhdet leikkokukat, vaan mietin niitä euroja. Luuseri. Rullasin kärryä ja totesin: ”Mä oon huono porvari.” Kun en osaa edes kukkia ostaa ilokseni.



Äh, minun pitää uusia oleskelulupa-henkilökorttini ja käydä passikuvassa. Tai ei ole pakko, koska Suomen passini on juridinen todiste siitä, että saan olla ja työskennellä maassa vapaasti. Mutta minulla ei muutoin ole henkilökorttia lompakossa, koska en ole pitänyt yllä / anonut Suomen henkilökorttia kaukaisessa lähetystössä. Ja passia en pidä mukana päivittäin. Jos joku kysyy ja vaatii, niin minulla olisi vain ajokortti, joka ei ole virallinen henkilöllisyystodistus. Joten kai jatkan tuota, joka on virallinen, ja joka on sentään 10 vuotta voimassa.


Perään lähetetään valokuva, kävin passikuvassa, kivuton ja nopea. Hakemus lähetetään muutoin online nykyään. Henkilötunnistus-ohjelma jumittui kännykässä kun yritin lukea viraston kirjettä, ja väitti että näppäilemäni koodi olisi väärä vaikka ihan oikea oli. Sain sen onneksi taas toimimaan ennen kuin ne olisivat blokanneet tilini seuraavan väärän yrityksen jälkeen.


Hyvä asia on se, että passin hakemiset tulevat takaisin Haagin suurlähetystöön eikä tarvitse lähteä Brysseliin sitä varten. Joku pressa syynäsi tilannetta ja joku onneksi totesi, ettei näin voi jatkua, ettei koko Hollannista saa passia. 


Syyssädekukka. Parempi rikkaruoho.


Perhosia. Kaikkialla perhosia. Ensin kaaliperhosia piha täynnä viikon ajan, nyt amiraaliperhosia viikon ajan.


Otin tarkan kuvan kimalaisesta, missä sekä kimalainen että kukka on karvainen. Leijonankita on karvainen, kun katsoo läheltä.




Nauroin kun olin ostanut marketista Edelhert-oluen. Ensinnäkin juuri silloin kun olin  kääntynyt pakasteilta sittenkin oluthyllylle katselemaan rauhassa kerrankin jotain yhtä erikoisolutta ja seisoin siinä Edelhert kädessä, kuului joku kommentti sivulta. Naapurin mies. Esittelin: ”Kato Edelhert, taas jotain uutta jostain pienpanimosta.” Miekkonen suositteli belgialaisia kirsikkaoluita. Ne ovatkin tosi hyviä. Sarjassa oli myös Villisika, mutta se oli vaalea olut ja jätin sen hyllyyn, tämä tumma kuulosti paljon paremmalta. Ja mietin suomalaista häpeää; jos suomalaisen olisi naapuri yhyttänyt hyllyltä kalja kädessä niin eikö sitä olisi kuulunut hävetä ja nolostella? Otan mieluummin keskieurooppalaisen linjan ja esittelen reippaasti, että ”kato tällanen, mitäs sanot”.


Jalo peura.


Kun kerroin äidille, tajusin, että edelhert suoraan käännettynä olisi ”jalopeura” ja sehän onkin leijona suomeksi, omituisesti. Nauroin sitä jalopeuraa äidille, että ei siis leijona vaan joku kauris tai saksanhirvi. 


Saksanhirvi, on siinäkin sana taas, mikä hirvi, ei ole hirveä nähnytkään. Kerroin saksalaiselle eli pomolleni, että Rothirsch on suomeksi ”saksanhirvi”, ”deutscher Elch”. Ei näyttänyt hirveltä hänenkään mielestä.


Tässä kuvassa ketuttaa migreeni.


Töissä ostin junnaavan migreenin takia pikkupullon coca-colaa. Kerran 7 vuodessa ostan kokiksen ja heti se oli muuttunut panttipulloksi, joka pitää tajuta säilyttää eikä heittää muoviroskikseen. 1.7. alkoi Hollannissa 0,5 litran pikkupullojen panttius (15 senttiä). Tähän mennessä vain litran muovipullot ovat olleet pantillisia (25 senttiä).



Ostin Nescafe-pikamurukahvia lisää töihin. Meiän automaattikahvimme on meinaan niin ihanaa, että on oltava omat vaihtoehdot mukana. Automaatit toimittaa meille yhtiö Maas Coffee. Puhuimme niistä jonkin aikaa sitten kavereiden kanssa. Yksi heistä on tuurannut sellaista kahvimiestä, joka putsaa automaatit kerran päivässä, ja lisäksi käynyt siivouskohteissa ympäri läänin ja maistellut kaikkien firmojen automaattikahvit työpäivinä. Toinenkin kaveri tunsi useita yleisiä työkahveja. Mitä näitä on, Douwe Egberts, Pelican, joku ja joku... - ”Meillä on Maas Coffee!” - ”Hyi yök, se on pahin kaikista. Ihan kuraa. Hyh hitto.” - ”Joo kato, siks se on Maas nimeltään, se on Maas-joen kuravettä!” Nauroin vaan kun tuli tällainen vahvistus, että se todellakaan ei maistu.



Poistin etupihasta rikkaruohoa, siellä oli pihatatareita, joista olin ajatellut, että ”eihän ne haittaa, otan joskus myöhemmin pois.” Mutta ne kasvavatkin aika isoiksi, jos niiden antaa olla. Tartuin varteen ja nyhdin sen irti ja se puska haaroittui metrin joka suuntaan. Naapurin rouva tuli juuri uniformussaan lähdössä töihin vanhainkotiin ja seisoin siinä valtava kasvi kädessäni ihmettelemässä. Sanoin ironisesti: ”Kitkin yhden rikkaruohon.”


Takapihassa oli uskomattoman iso rikkaruoho ja vihdoin asensin sovelluksen, joka vertailee valokuvaa yhteisön valokuviin ja ehdottaa, mikä se voisi olla. En tiedä mitä appia suomalaiset käyttävät, kun kaikki sanovat, että niillä on puhelimessa joku kasvintunnistus-appi. Niitä on useita erilaisia. 


Sovellus antoi oikein pätevän arvauksen, vaikka tuntuu uskomattomalta, koska se on Aasiassa kasvava kasvi, jota käytetään Koreassa ruuanlaitossa aromina. Kunnes huomasin netistä, että sitä siementä myydään linnunsiemenenä, eli se on voinut tulla talven linnunsiemenseoksesta. Veripeippi, perilla frutescens, green shiso. 


Veripeippi. Kuva on hieman harhaanjohtava, koska lehdet ovat kiiltävät sateesta. Oikeasti mattapintaiset.

Toinen sovelluksen ehdotus oli, että tämä olisi hortensia. No, sen lehti näyttää tosi paljon joiltain hortensialajikkeilta, totta. Mutta muut ominaisuudet eivät päde. Tämä on kasvanut parissa viikossa metrin mittaiseksi, varsi on ihan erilainen kuin hortensialla (karvainen eikä puuvartinen), lehtien alapuolella on punaista väriä, ja kun lehteä hieroo sormin ja haistaa, se tuoksuu oikein hyviltä aromeilta. Kuten siitä korealaisesta keittiökasvista sanotaan.


Sitten otti päähän, kun sovelluksen kasviyhteisö vahvisteli sitä hortensiaksi ja vaikka kirjoitin kommentin, että tämä kasvaa sata kertaa nopeammin kuin hortensia ja haisee korealaiselta peipiltä, niin eihän sitä kukaan usko tai lue, vaan valokuvani on siellä databasessa hortensiana. Ketuttaa, etten saa itse perusteltua ja määriteltyä sitä oikean faktan mukaan. Poistin koko kuvan.


Kai sitä appia voi käyttää siihen, että antaa sen tehdä valokuvavertailun ja ehdottaa lajeja, ja voin vahvistaa tiedot ja katsoa lisää kuvia netistä sen perusteella. Mutta sitten en lähetä sitä kuvaa sinne yhteisön tarkastettavaksi. Fuckin yhteisö ei taas sovi minulle.


Löysin sen avulla kuitenkin kätevästi tunnistuksen myös toiselle pihan rikkaruoholle: valjukoiransilmä.


Valjukoiransilmä.


Mitäs muuta. Piirtelin tietokoneella.



Töistä tuli muistutus kaikille, että koittakaahan käyttää tämän vuoden lomapäivänne pitkälti pois maailmantilanteesta huolimatta. Työtä käskettyä. Ripoteltiin miehen kanssa pieniä pitkiä viikonloppuja pari kappaletta loppusyksylle.




2 kommenttia:

  1. Joskus tulee ostettua juoma ihan vaan kauniin tai erikoisen etiketin takia. Olen huomannut, että alle 40-vuotiaat eivät tunne sanaa jalopeura ja jos ovatkin sen kuulleet, luulevat joksikin peuralajiksi. Saksanhirvenkin nimi on muutettu isokauriiksi, vaikka minusta saksanhirvi on ollut osuva nimi alkujaan keskieurooppalaiselle hirvieläimelle - Saksaahan sitä useimmiten ajattelee, kun puhutaan Keski-Euroopasta. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti erikoinen etiketti vetää puoleensa ja tarkistamaan, olisiko juoma hyvääkin. Harmi kun vanhat sanat unohtuvat, hö, absurdi jalopeurakin. Jep, tervapääskykin on oikeasti sirppisiipi nykyään... en opi. Ja liikenneympyrä on kiertoliittymä... Ja ala-aste on alakoulu. Mutta sitä en muuta puhuessani omista koulukokemuksistani, koska minä kävin ylä- ja ala-astetta silloin.

      Poista