Outo arki

 

Täällä tapahtuu kaikkea omituista putkeen.

1. Jalkakäytävällä seisoo heti aamusta vessanpönttö. No sen tietää, mitä se meinaa: kylppäriremontti jollakin naapuritalossa. Pian siinä onkin tuttu arsenaali: pieni oranssi romulava, purkufirman auto ja putkifirman auto, ja meteli siitä kun vanhoja kaakeleita ja lattiaa piikataan irti. Putkimiehet tupakkatauolla istumassa jonkun kasan päällä.

Tästä linkistä voit lukea tunnelmia keskeltä meidän kylppäriremonttimme katastrofeja (mm. reikä seinässä) viime vuoden tammikuulta.

2. Sitten tulee iso rakennusmateriaali-lavakuormuri ja nostaa pienellä nosturilla paletteja alas. Jaha, uudet kaakelit ja lattiakivet tuodaan. Just kun avaan vähän sälekaihdinta katsoakseni kuormuria tarkemmin, ikkunan edestä astelee mies, jolla on kädessään kymmenen kananmunan paketti. Mikä ilmestys se oli? Hartaasti munapaketti kädessä ilman ostoskassia? Miksi vain munat paljaana? (Anteeksi ilmaisu...)

3. Sitten avaan juomajääkaapin. Löydän sieltä vanhentuneen kurkun. Miehen ei pitäisi laittaa vihanneksia ja hedelmiä varastohuoneen juomajääkaappiin, koska ne unohtuvat sinne. En koskaan katso sinne ja sitten on liian myöhäistä. En tiennyt tuon kurkun olemassaolosta, ja nyt se on homepilkkuinen lötkö, yök. Vien sen ulos roskikseen ja alan haravoida villiviinin lehtiä, joita on nyt suurkasa.

4. Kun teen yhden raapaisun pihan takaosan lehtiin, jokin pomppaa näkökentän sivussa. Jaaha, olisko taas sammakko. On. Kaunis rusehtavan ja kellertävän vaihtelevan sävyinen. Se pomppaa kerran aidan alaosaa vasten, se haluaa naapurin pihalle jossa on lammikko. Mutta naapuri onneton on sulkenut irtolaudoilla aidan alaosan. Näen vain yhden aukon, eri paikassa kuin sammakko. Katselen sammakkoa silmiin, sammakko katsoo takaisin. Puhun sille. Onnistuisiko sen ohjaaminen aukkoon. Saan sen hyppäämään oikeaan suuntaan, ohjaan käsivarsilla, suljen väärät tiet, ja se tajuaa mennä aukosta. Olipa se ystävällinen ja älykäs. Hops, sinne meni.

Seuraavana päivänä omituisuudet vaan jatkuvat.
5. Aamulla katson ulos ikkunasta ja näen: tuolla vastapäisen talon katolla istuu joku äijä. Harmaatakkinen jonkin alan työmies kykkii siinä loivalla katolla kakkoskerroksen ikkunan edessä. Hän vain istuu ja odottaa, en näe mitä työtä hän tekisi. Kerran hän kiipeää ikkunasta sisälle ja tulee takaisin katolle istumaan. Lopulta hän punnertaa vikan kerran ikkunasta sisään ja ripustaa ikkunaan kuuluvan hyttysverkkoraamin takaisin paikalleen.

Talvipörröt käyttöön vähitellen.

Talitiainen kylpi oikein pitkään meidän savilautasella. Spa wellness on siinä. Talvipeipot ovat tulleet! Ensin naaraat, nyt koiraskin. Mustarastaan nuorisoa oli, sinitiaiset roikkuivat pää alaspäin puussa, talitiainen ratsasti pihasian selässä, rautiainen hyppeli, varpuset tulivat kylpemään myös.

Vietin hissuksiin synttäriä ja sain siskoltani lahjaksi postissa parhaan t-paidan tekstillä ”What part of perkele don’t you understand?” Suomi sisu perkele -asennetta. Nyt vaan täytyy katsoa, missä tilaisuuksissa tätä kannattaa strategisesti käyttää.

Käytiin kuntosalilla, mutta pukuhuonetta ja suihkua ei saa käyttää, ellei ole varannut saunan tai uinnin. Kengät vaihdetaan aulassa sisäkenkiin ja jätetään siihen. Kohta kaikki vilustuvat, kun pitää mennä urheilun jälkeen hikisenä kylmään säähän ulos ja kylmään autoon märissä urheiluvaatteissa.

Ei tässä kyllä kohta auta mikään toimenpide, kun tartunnat vaan lisääntyvät, vaikka ravintolatkin on jo laitettu kiinni. Jos tulee joku totaalisulku niin ainoa hyvä on, että etätyöt ovat ihan kiva vaihtis toimistolle. Tykkään olla kotona.

Hyvä, että olen niin kybällä keski-ikäinen, että viihdyn kotona. Koska kotona tulee viihtyä näinä ja tulevina aikoina yhä enemmän. Aktiviteetit vähenevät minimaalisesta vieläkin minimaalisemmiksi.

Ennen vielä kyseltiin ja varmisteltiin: Tehäänks jotain viikonloppuna? Aioitko sä jotain? En, en mäkään, hyvä. Nykyään ei enää edes kysellä. On selvää, että minnekään ei mennä.

Mies kävi kaupat ja löysi minulle kakia! Kakisesonki alkoi! Joka päivä kaki! Ja vihanneskaupasta hän toi kastanjoita, myös hienoa. Hyviä olivat.

Kastanjan pullea kuori on sitkeä ja päälle pitää tehdä ristikkäisviillot hyvin tukevasti terävällä veitsellä, joten laitan puutarhahanskat käteen varmuuden vuoksi ennen kuin viiltelen sormilleni. Kuoriminen keittämisen jälkeenkin saa sormet helliksi, kun vähitellen kovettuvaa teräväreunaista kuorta riipii irti.

Kadulta olisi voinut poimia pari.

Mutta kaupasta saa siistejä, joiden yli ei ole kävelty.

Pikkuannoksesta luulisi, että hyvin vähänhän näitä on, mutta lopulta se oli isokin ateria yhdelle.