Kumivasara viuhui neurologilla. En tiennytkään, kuinka moneen paikkaan ja raajaan sen voi iskeä. No, refleksit olivat kunnossa. Erityisesti jalka heilui vilkkaasti ylös polveen lyötäessä. Sain myös kävellä kantapäillä, kulkea jalkaterät peräkkäin fiktiivistä viivaa pitkin, yrittää viedä sormen nenänpäähän silmät kiinni, painaa vastaan käsin, hartioin ja jaloin eri asennoissa, seurata silmillä sormea ym.
Pahin oli se, että puulastaa vedettiin jalkapohjaa pitkin ja kutitettiin.
- Iiik! kiljuin. - Oho, siitä tuli ääni.
Kaikki nauroivat, assistentti, lääkäri ja minä.
- Toivottavasti noi odotushuoneessa ei kuullu...
- Eivät uskalla tulla tänne enää.
- Ihmettelevät mitä täällä tapahtuu.
No monenkohan satasen lasku tulee siitä, että ne vähän kutittelivat. Ei vaan, varsinkin assistentin haastattelu oli oikein pitkä ja yksityiskohtainen. Asiat käytiin kyllä monipuolisesti läpi, mutta tulos oli silti jotensakin pyöreä nolla:
Se, että niskan kulumat ja ahtumat ovat melko normaaleja ikäilmiöitä jotka eivät testien perusteella haittaa hermoratojani ja jotka eivät varmastikaan aiheuta migreenejä. Niskaa ei tarvitse sen enempää kuvata eikä sille tarvitse eikä voi tehdä mitään. Jos ahtaumat pahenevat itsestään myöhemmin, huomaan efektin käsivarsissa enkä päässä.
Se, että jumppaliikkeiden triggeröimä migreeni arvatenkin tulee lihaksista eikä nikamista ja että sitten vaan vältän niitä jumppia ja liikkeitä, kuten olinkin jo päätellyt ja päättänyt. (Minulla on siis neurologin puhuma kielto mennä ryhmäliikuntatunneille ja joogaan enää, ellen sitten kokonaan kieltäydy siellä osasta liikkeitä.)
Se, että lääkitykseni on ihan okei eikä haluta muuttaa sitä. Estolääkkeen annostusta voisi kokeilla nostaa. Täsmälääkkeitä saan vetää tämän määrän ihan rauhassa.
Vähän epätodellinen tuntu niistä testeistä. Niin simppeliä. ”Työnnä kieli ulos ja nosta kulmakarvat”. Akuankkamaista.
Ihan kiva kai, ettei tämä johda mihinkään. Ei tarvitse mennä toiste eikä tuhlata rahojaan eikä olla huolissaan jostain magneettikuvauksista. Niska on tarpeeksi normaali. Röntgenkuva muuten maksoi minulle 46 euroa omasta pussista. (Tästä linkistä osteopaatille, josta kaikki alkoi.)
Oli ihan nätti sairaala taas, tosi kauniita tekokukkia odotushuoneessa, oikein isoja ja muhkeita unikkoja keltaisia, punaisia ja oransseja isona ryhmänä. Olisin ottanut kuvan jos olisin kehdannut tai ollut hetkenkin yksin tilassa. Kauniit sohvat ja tuolit, ilmavat designlamput katossa, tyylikkäästi sisustettu. Siis Venlo.
Minulle soitettiin 1 päivä etukäteen, että vastaanotto onkin Venlossa eikä Venrayssa. Se on aika iso sairaala, josta osa vanhoista rakennuksista on remontoitu näin nätiksi äskettäin.
On se aulakin ihan komea ja avara, ja sitten mennään lahjakaupan vierestä käytävälle, ja siinä hallissa seisoo flyygeli. Ja siinä istui juuri mies takana ja soitti jotain rauhallista jatsahtavaa, kuuluvasti. Oli kiva tulla sellaiseen tunnelmaan.
Ainoa huonompi asia Venlossa on se, että pysäköinnistä maksetaan tiketillä automaattiin. Venrayssa on ilmainen parkkipaikka.
Kun kävelin ulos, vierestäni kulki nainen, jolla oli pitkä hippimäinen mustankirjava kukkahame. Hän tarkasteli oransseja kenkiäni ja sanoi ”Kivat kengät!” Kiitin ja ilahduin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti