perjantai 2. lokakuuta 2020

Arkea ja ihan vähän juhlaa


Meinattiin että haetaan kaverille pari erikoisolutta synttäriksi, jos olutkauppa on auki. Nykyään ne myyvät lähinnä online ja lähettävät paketteja, tai saa hakea tekemänsä tilaukset ovelta. Mutta nyt se on sentään taas perjantai-iltaisin auki ihan oikeasti asiakkaille.

Ja siitä se idea sitten lähti. Että voi hakea pari kivaa olutta itsellekin.




Meillä oli hääpäivä ja mies toi kukkia. Muuten oli niin epäromanttista kuin vain voi olla. Syötiin pakastimesta spaghetti bolognesea ja minä en löytänytkään varastoistani sopivaa korttia annettavaksi. Mitä sitä tekee kun on työpäivä ja tiistai, ja lisäksi on juuri saatu kuulla, että ravintolat joutuvat sulkemaan jo 22, jos sinne lähiaikoina olisi halunnut mennä. Töistä nyysin mukaani 2 suklaakarkkia kultakääreessä, joita oli sattumalta tarjolla, ja siinä se.




Uhataan kohta myös jo ulkonaliikkumiskiellolla, jos tilanne vain pahenee, sekä sillä, että suljettaisiin taas kuntosalien pukuhuoneet ja suihkut. Voisiko joku kertoa, kuinka monta taudin tarttumista sieltä kuntosalin pukuhuoneesta on raportoitu, jos se on valtion ainoa keino dramaattisesti pysäyttää epidemia? Ihan kuin sillä olisi mitään vaikutusta ja väliä. Nämä toimenpiteet ovat aika randomeita eivätkä minusta ollenkaan osu siihen, mistä ne tartunnat oikeasti tulevat.

Nyt alkoi suusuojusten aikakausi meilläkin Hollannissa, niitä pitää käyttää esim. kaupoissa. Vahva suositus, niin joo. Ei pakkoa, joten saa nähdä.


Se ei ole kiva fiilis kun haava aukeaa. Rits. Jalastani poistettiin tikit ja ihan hyvältä näytti. Kunnes nukkumaan mennessä unohdin hetkeksi varoa ja menin sängylle jalat koukussa, jalkojeni päälle istuen. Reiden täysi paino pohkeen päällä, ja sitä painetta se haava pohkeen alaosassa ei kestänyt. Tunsin, että se repesi.

Sitten siinä oli ammottava punainen aukko, josta nousi esiin iso tummanpunainen veritippa. Leikkausviiva oli laajennut keskiosastaan erilleen. Ja pelkäsin, kuinka pitkälle se aikoo vielä aueta viivaa jatkaen. Tuijotin sitä ja kiroilin ja valmistauduin henkisesti ajamaan päivystysvastaanottoon, jos se on tosi iso aukko ja jatkaa veren vuotamista. Kello on 23, siinä menee puoli yötä ennen kuin on jossain yölääkärissä käynyt, ja seitsemältä nousu töihin, kiva jee.

Päätettiin paikata se vain itse laastarilla ihoa yhteen vetämällä ja yön odottamalla. Jos pääsisin huomenna lääkäriin tavallisesti tsekkaamaan, pitääkö se tikata uudestaan.

Selvisi, ettei tikkausta voi tehdä, jos aukeamisesta on kulunut tunteja. Mutta sen voi ehkä teipillä vetää yhteen. Olin väliaikaisella lisälääkärillä ja sillä oli kivat ruskeat silmät. Muutahan ei lääkäreistä näe nykyään, koska suusuojus.

Aukon pitää nyt vain kasvaa umpeen. Pitää huolehtia, ettei se tulehdu. Tueksi laitettiin ihoteipin pätkä.

Jälkiviisaus on aina parasta. Olisikin kannattanut pitää tikit 14 päivää. Leikkuusuuntakaan ei ollut optimaalinen, koska se saattaa ihon venymään erityisesti tuossa kohdassa.

Onneksi siihen ei satu. Tuntuu, muttei satu.

Kyllä tällä kävellä voi, ja kävin korttelikävelyllä ihmettelemässä ulkomaailmaa. Vielä ei ole meillä ruska-aika. Vain aivan varhaisimmat puulajit ovat keltaisia ja muutama ensimmäinen lehti on pudonnut. Yleiskuva on edelleen täysin vihreä.






Yksi päivä tuli vastaan iso kissa taas. Tukkani oli juuri räjähtänyt kuntosalin jäljiltä eri suuntiin.




Mieheni skannaa vanhoja musiikkilehtiä ja mennään vuodessa 1976. Fredi Euroviisuissa.


Löytyi myös vuoden 2004 esitteitä Suomesta, ja ne eivät ole ollenkaan minun ansiotani. Ne ovat tulleet kokoelmiin jo ennen minun ilmestymistäni kuvioihin. Joku tunsi jonkun hollantilaisen, joka oli Free Record Shopin talouspuolella töissä ja matkusti välillä Suomeenkin liikematkalle, ja oli tuonut nämä mukanaan.






Nyt hiljennymme viikonlopuksi bunkkeriimme, koska on sateista ja virus jyllää.

Ulkona näkyy kyllä viihdykkeeksi ihan omituisia olioita. Joka päivä pihassa on joku lintulaji, jota en ole koskaan ennen nähnyt, yksittäiskappaleena. Oletan, että on syysmuuton aika ja tässä käväisee läpikulkumatkalla Pohjosmaista Afrikkaan kaikenlaista erikoista. Ensin siellä oli ilmeisesti sirittäjä, tai mahdollisesti se oli kultarinta, ja nyt mustapääkerttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti