lauantai 11. huhtikuuta 2020

Pääsiäisen oloja - ruokakauppoja ja pihasäätä



Aika myöhään pääsin vapaapäivänä pihaan chillaamaan, koska ensin tein ruokaostoksia yli 3 tuntia.

On tosi lämmintä. Melko vaihtelevat päivät. Edellisenä päivänä olin toimistolla, menin hupparissa kävelylle ja auringosta huolimatta oli inhottavan viileää.

Iltapäivän kävelyllä siellä oli ihan törkeä temppu. Koko ajan paistoi aurinko ja menin sinne ottamaan vähän suulista, mutta juuri kun aloitin kierroksen, auringon eteen parkkeerasi pieni pilvi. Just tasan siihen. Olin että hahhah, no se nyt menee minuutissa ohi johonkin suuntaan tuulen mukana.

No eikä mennyt, yhä oli varjoista. Häh. Tarkkailin sitä. Pilvi peitti edelleen auringon kokonaan. Jäin tuijottamaan, että pakkohan ton on johonkin liikkua, edes hitaasti. Eikä mitä, se vaan puhisi paikallaan ja näytti vain laajenevan joka suuntaan.

Mikä ihmeen myrskyn silmä tässä on, jossa ilmavirtaa ei ole ja jossa pilvi syntyy livenä ja juuri mun auringon edessä? Ei voi olla tottakaan tällainen ilmiö.

Otin siitä kuvan, aurinko paistaa pilven reunojen ohi ja se on tosi ufon näköinen valojen ja varjojen ja säteiden peli. Aivan outo scifijuttu. Ja kohtalon ivaa. Oli sitten varjoista koko mun kävelyn ajan.

Puhisee, puhisee... eikä liiku.


Yritetään käydä mahdollisimman harvoin kaupassa, ja nyt haluttiin myös olla ajoissa ennen oletettavia pääsiäisruuhkia. Ostoslista oli suuri. Ja järjestetty tehokkuuden nimissä Plus-lähikaupan hyllyjen ja reitin mukaan. Niinpä esim. kohdassa ”pakasteet” lukikin yllättäen ”olut”, koska ne ovat juuri ennen pakasteita.


Suunnitteluvaiheita ulkona. Mikä tuore asia pitää syödä ensin pois?

Ja kyllähän sen kaiken hakee, mutta tavaran mahtuminen kärryihin on ongelma näillä annoksilla, sen tiesin viime kerrasta: Meillä on kaksi muovikoria, jotka ovat aina mukana ja täytetään kärryssä, lisäksi minulla oli erittäin iso kassi roikkumassa kärryjen koukussa ulkopuolella ja tungin sen täyteen tilavia ja kevyitä leipätuotteita, ja kahvassa roikkui toinen kassi, johon pujotin painavia mehupulloja.

Nyt minun oli muutenkin tarkoitus mennä poikkeuksellisesti myös Albert Heijn -markettiin (viralliselta lempinimeltään Appie Heijn tai pelkkä Appie) toiselle puolelle keskustaa parin erikoistuotteen takia. Joten otin strategiaksi jakaa ostokset kahteen. Käyn ensin Appiessa ja katson, mitä kaikkea sieltä tarttuu mukaan, yritän saada osan painavista tarvikkeista jo sieltä, ja vaikka vihannekset, ja loput sitten Plusista.

Löysin kaikki herkut pääsiäiseksi. Jos ei muuta tehdä, niin ruokaa ainakin riittää, ja kaikenlaisia snäkkejä, joita ei edes ehdi syödä siihen tahtiin.

Oli ihan kesä, kun lähdin kauppoihin. ”Tätejä kesämekoissa pyörällä” -ilmiö kaduilla. Appie Heijnissä, jossa käy tyypilllisesti vähän vauraampi väki tai hienostona itseään pitävät, kesävaate näyttäytyi muotitietoisessa muodossa ”tätejä Desigualin t-paidassa”.

Aika tasan puoliksi meni määrässä ja rahassa. Appiessa oli melko miellyttävää, täytyy sanoa. Aika tyhjää. Kärryt otettiin ulkoa ja myymälätyttö desinfioi kahvoja. Niillä on niin hyvä vihannesosasto, jossa näkyvä kosteuspilvi puhisee tuoretavaran ylle suuttimista. Ihmiset olivat jotenkin erityisen sivistyneitä, pitivät kohteliaasti etäisyyttä ja odottivat vuoroaan eivätkä tunkeilleet viereen. Löysin erikoiskahvini ja vaikka mitä ja salaa macaronseja.

Niillä soi koko ajan karnevaalimusiikki! Rupesin kuuntelemaan, että mitä murrehumppaa, tämä on tosiaan karnevaalilaulu. Ja se linja jatkui koko ajan. Nauratti. Miks... nyt karnevaalia? Oli niissä ainakin positiivinen sanoma, joku kertosäekin oli jotain, että ”kyllä kaikki vielä päättyy hyvin”. Melko absurdi kulissi kuitenkin.



Toin ostokset kotiin, tungin jääkaappiin ja kaappeihin ja vedin listalta yli, mitä löysin jo. Tähän keikkaan meni puolitoista tuntia. Käsien pesu ja Plusiin.

Siellä väki käyttäytyy ihan selvästi huonommin. Useimmat kävelevät kohti välittämättä etäisyyksistä. Monesti seison paikallani ja etsin jotain, ja eri suunnista tulevat ihmiset kohti ja viereen eikä kukaan välitä. Siellä on sellainen jako, että jos haluan pitää etäisyyttä, niin minun pitää aktiivisesti hyppiä pois tieltä ja paeta. Minun on annettava tietä, kukaan ei minulle anna tietä. Sellainen. Vähä kävi ärsyttämään.

Kotona vielä hirveä lajittelu, miten saa kaiken jääkaappiin.

Kyllä kannattaa olla Appien kanta-asiakaskortti, nytkin sain yli 12 euroa bonusalennuksia! Kun sen kuitin näkee, että ei maksanut yli 7 kymppiä, vaan vain 6, niin tarjoushaukka olisi innoissaan, että lääh mikä säästö. Muista asiakaskorteista en niin välitä, niitä on ihan liikaa tarjolla joka jumalan kauppaketjuun, mutta tällä säästää joka kerta erittäin selvää rahaa samantien kassalla.

Bonuskortilla alennusta. Tulee mieleen Aku Ankasta dollarinkuvat silmissä "BONU$$$"

Plussaan jätin yli 8 kymppiä, mut siinä olikin aika luksusta mukana. Ja 3 euron viini. Onks Suomessa 3 euron eteläafrikkalaista roséta? Ei kai.

Nyt olisi tehtävänä syödä kuin hullu. Suosittelisin itselleni jumppaa siihen väliin.

Vai uskaltaako vielä lenkille? Viime kerralla oli melko tyhjää.



Yhä enemmän on kuitenkin vaikeaa löytää ulkoa teitä, joilla voi kävellä tai pyöräillä rauhassa. Yhä useampi puisto ja ulkoilualue suljetaan ruuhkien estämiseksi. Yhä enemmän kuuluu pyyntöjä ja ohjeita, ettei olisi hyvä mennä ulos ollenkaan jos ei ole ihan pakko. Tuleeko tästä nyt huhti-touko-kesäkuu pelkästään omassa pihassa? Onneksi on se piha edes!


Akileija nuppuilee jo! Häh!

Mikä pitkäperjantai. Aurinko paistaa ja on 20 astetta. Olisin pihalla muttaku on työpäivä. En lakkaa ihmettelemästä, miksi sen pitää olla arkipäivä Hollannissa, kun kaikissa muissa kristillisissä maissa se on pyhä. Päivystän tunnollisesti työkoneen ääressä ja se on sisällä piuhoissa. Kahvi- ja lounastauoille menen pihalle tarkkailemaan lintuja.

Nyt ne macaronsit peliin!

Krakeloitu taivas.

Vadelmatkin lasketaan luksukseksi hintansa puolesta.


Mustarastas kiitää, rautiainen hyppelee, sinitiainen yrittää pitää pesueensa salassa. Sillä taitaa olla jo poikanen. Joku räpsytteli siipiään katolla ja kerjäsi. Talitiaiset ainakin menevät pönttöä kohti usein. Ne ovat niin nopeita, ehkä kaikki on jo valmista ja poikaset isoja.

Jaa nyt siellä on peukaloinenkin. Voi pallero. Pyrstö pystyssä.

Kiva kun täällä on 3 sellaista lajia nimenomaisesti näyttäytymässä, joiden laulut muistuttavat niin kovasti toisiaan, etten opi erottamaan niitä. Punarinta, rautiainen ja peukaloinen.

Diskotiput sisällä.

Sisällä seeprapeipot ovat kivaa seuraa, piipittävät mulle. Vastaan ja ne huutavat takaisin. Aina kun ulkona laulaa rautiainen, me kuullaan se ja ne vinkuvat takaisin.

Suloinen on haukotteleva seeprapeippo. Pikkuinen nokka avautuu ja simmut menee kiinni.



Tein pashan. Minua aina turhauttaa ajatusvirhe reseptissä. Rahkaa tarvitaan ”1 tölkki”. Niin. Eli siis millainen tölkki. Saisko vaikka grammoja tai desejä?

En minä tiedä, mikä on standarditölkkikoko. Täällä meillä rahka on usein 500 gramman isopurtiloissa. Sitä tuskin tarkoitetaan. Mitä se on Suomessa, ehkä jotain 200 g? Ei voi kuin arvata. Ja vaikka sitä tekisi Suomessa asuva tällä ohjeella, niin mistä tietää vuonna 2020, mikä oli rahkan standarditölkkikoko vuonna 1980, jolloin kirja kirjoitettiin? Sehän voi muuttua ja niitähän voi olla hyvin erilaisia nykyään.

Vähän järkeä kiitos. En olisi uskonut Ruutukokilta tällaista tyhmyyttä.

Mutta ehkä tästäkin ensimmäisen maailman ongelmasta pääsee yli, kun maailmassa on isompiakin juuri nyt.

Huomaan aina pashareseptin äärellä, ettei minulla vieläkään ole sitä ”märkää sideharsoa”, jolla vuorata muotti. (Muotti on kukkaruukku.) Ja tuskin menen näinä ruton aikoinakaan erikseen apteekkiin kysymään sideharsoa ja selittämään, että koska pasha ja suomalainen perinne.

Sitten otan esiin huokoisen Muumimamma-astiapyyhkeen. Se saa kelvata.



Tiedän, ettei lauantaina vielä ole oikea pääsiäisen juhla, vaan välipäivä, mutta otettiin varaslähtö.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti