keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Hotellikokemus Moracea by Khao Lak Resort – upea viidakkopaikka


Thaimaan-matkamme jatkuu vaihtamalla maisemaa. Blogin marras- ja joulukuun 2019 arkistosta löytyy paljon juttuja loman ensimmäiseltä puolikkaalta, Ao Nangista ja Krabin seudun retkistä.

Otettiin taksi Ao Nangista Khao Lakiin. Matkaa on kaksi ja puoli tuntia ja hinta sovittiin etukäteen. Ei se nyt ilmaista ollut, noin 80 euroa. Mutta mukava yksityiskyyti ja niin pitkä matka, taksi oli neuvottu kätevimmäksi keinoksi siirtyä ja olihan se. Varattiin auto ja sovittiin hakuaika edellisenä päivänä. Omalla hotellillakin olisi ollut taksipalvelu, mutta sen hinta oli tätä kalliimpi.

Taksimatka esitteli parhaat thaimusiikin hitit. Oli tunnelmallista balladia naisen laulamana ja oli reippaampaa menoa, jopa kantria miehen laulamana. Kuski ajoi hyvin (vuoristoteiden mutkat suoraksi) ja piti huolta ostamalla marketista itselleen virvoketta ja meille vesipullot, pussin banaanilastuja ja pussin cashewpähkinää.


Tämä on ihan eri ympäristö ku Ao Nang. Me ollaan ihan viidakossa.

Ei vitsi mikä resortti. Kai tämä on viiden tähden. Taloja on pitkin rinnettä ja joka välissä kiemurteleva kivipolku ja paljon rappuja ylös ja alas. Viidakkotaloja palmujen, banaanin ja muiden kasvien välissä. Todella vehreää ja viidakon eläimet soivat ympärillä.

Tuolla olen parvekkeella.

Banaani.

On kaikki mukavuudet eli ilmastoinnit, tuulettimet, isot telkkarit, modernit suihkut, säilytyslokerot. Sisustus kuitenkin eleganttiin perinnetyyliin, tummanruskeaa, melkein mustaa puuta.

Iso huone, liukuovin puoliksi avoin kylppäri, parveke. Violettia tyynyä ja lampunvarjostinta. Sängyllä pyyhkeet norsun muotoon taiteltuna. Violetteja kukkia koristeena joka esineistön päällä, tervetulokortti. Tunnelmalamppuja nurkissa. Rottinkisohva.







Näkymä parvekkeelta alamäkeen. Meri ja mikäs tuolla välissä vilkkuu... uima-allas sinisenä!

Alhaalla siintävät turkoosit uima-altaat, puiden varjossa, pitkinä ja kaarevina, mutkittelevan muotoisina. Aivan unelma-uima-altaat. Nitä on monta ja ne ovat moniosasia ja yli menee jyrkkä kivisilta kaarena ja niistä lirisee vesi putouksena ylemmästä alempaan altaaseen. Niissä on aivan parhaat kaakelit mun makuun, vaihdellen lempeän sinistä ja tummahkon vihreää, hieno värimaailma.







Alempien altaiden edessä näkyy ranta ja meri.

Syötiin lounasta allasbaarin rantapöydässä. Rannalla käveli iso eläin. Katsoin, että erikoinen kävelytyyli. No se oli varaani, joka lyllersi hiekan yli. Se käveli kohti maata ja meni kasvien sekaan hotellin alueella.

Meidän ranta.

Hyvä lounas.

Elukka.
Tässä voisi romanttisesti illastaa.

Keinu.

Aamiaissali.

Ovien edessä on saviruukku täynnä vettä ja siinä kelluu perinteinen kookoskauha, pähkinänpuolikas kupuna ja puinen linjakkaasti veistetty kahva. Sillä voi esim. huuhdella hiekkaiset rantajalkansa ja varvastossunsa ennen kuin astuu huoneeseen hiekkojen kanssa.

Ihanan aasialaisia yksityiskohtia, kauneutta, tällaiset saviruukut ja kookoskauhat vehreän puskan vieressä. Ja niissä lillii vielä tuore kukka ja lehti.


Huoneessa oli heti tullessa tuoksulyhty päällä, siis tuoreita yrttejä nesteessä ja alla tuikkukynttilä, hyvä tuoksu. Joka päivä siivouksen yhteydessä siihen laitetaan taas tuoreet yrtit ja tuikku.



Hotellin aula.


Kah, suomea.

Mentiin auringon laskiessa altaaseen ja katsottiin reunalta käsin merelle, jossa aurinko muuttui yhä oranssimmaksi ja laski erittäin nopeasti horisonttiin veden taakse.



Kun alkoi pimetä, lepakot tulivat esiin ja alkoivat viuhua altaan yllä. Kaikenlaiset sirkat, kaskaat ja hepokatit alkoivat vinkua ja soittaa valtavana konserttina, eri frekvenssejä. Ja täällä on myös se kaskas, joka kuulostaa sirkkelisahalta, jonka kuulin myös Krabin viidakossa. Se on todellakin hyönteinen korkealla puussa ja sirisee korviahuumaavasti. Sirinä yltyy kimeäksi vinkunaksi. Viidakon ääniä.




Aamulla kaiteella tuli vastaan pörröinen orava ja toinenkin. Aika paksu turkki, tiiviin samettinen, ja melko tumma väri. Ehkä vähän pidempi kuono kuin meikäläisillä oravilla.

Söpö viidakon eläin.
Tauko parvekkeella. Wifi toimii, mutta joka kerta pitää kirjautua ärsyttävästi uudelleen sisään koodilla.

Tämä hotellialue rappusineen ei todellakaan sovi heikkojalkaisille eikä heikkokuntoisille. Kun kulkee kivipolun kivirappuja viidakon keskellä, ne ovat vieläpä niin ihania, että askelmat ovat yhtäkkiä eri korkuisia. Vaikkapa kahdeksan suht identtistä porrasta niin että rytmiin tottuu, mutta yhtäkkiä yhdeksäs askelma onkin paljon alempana, ja kymmenes taas hyvin pian sen alla. Täydet mahdollisuudet kompurointiin tai nyrjähdyksiin.


Jos asuisi meidän talon alakerrassa, pitäisi kiivetä vielä enemmän rappuja.

On myös erittäin jyrkkiä ylämäkiä vaihtoehtona rapuille, ne asfalttitiet, joita ajoneuvot ajavat. Hotellin rakennusten välillä on paljon kuljetettavaa ja henkilökunta ajaa erilaisilla kärryillä. On tavara-tuktukeja, joilla kuskataan vaikkapa pyykki- ja rantapyyhesäkkejä. On sähköllä toimivia äänettömiä valkoisia golfkärryjä, joiden peräosassa on kaksoisovellinen takapakkilaatikko, jossa ruoka-annokset tuodaan rantabaareihin lounasaikaan keittiöstä. Takaovet avataan ja poika taikoo esiin täydellisesti asetellut lounasruuat ja kiidättää ne pöytään. Ja on lava-autoja, joilla kuskataan hotellivieraita, niiden matkalaukkuja, henkilökuntaa ja kaikkea tavaraa.


Ruoka-auto. Sateessa.

Tulikin kunnon kaatosade ja ukkonen tunniksi yhtenä iltapäivänä. Juotiin kahvit katoksen alla ja odotettiin.

Paras eläinhetki oli se, kun metrinen varaani käveli uima-altaalle turistien ihmetellessä vierestä. Se keksi alkaa kiivetä lepotuolille ja alkoi kavuta pitkäkyntisillä koivillaan selkänojaa ylös. Mutta pyyhe, jota pitkin se kiipesi, alkoi valua varaanin painosta alas ja lopulta varaani putosi pyyhemytyn kanssa tuolin laidalta maahan.

Se puski sokkona pyyhkeen sisällä, raukka. Lähellä seisonut turisti uskalsi auttaa ja nostaa pyyhettä ja vapauttaa varaanin. Se tokeni pian ja loiskahti sitten uimaan altaan poikki. Me seisoimme vedessä sen vieressä.

Lopulta varaani kapusi altaasta pois ja asettautui jalat levällään kuivattelemaan itseään auringossa, sirosti kuin joku bikinityttö ikään. Se oli ihan  rauhassa eikä häiriintynyt ihmisihailijoista.



Tämä ei pääty hyvin... muksis.

Uintireissulla virkistyy.



Koko ajan joku lakaisee hiekkamaita viuhkamaisella heinäharjalla. Siitä jää sellaiset raidat hiekkaan ihan kuin joku olisi haravoinut siinä zenpuutarhaa kuntoon. Se oli myös Ao Nangissa arkipäivää. Tonteista huolehditaan tarkkaan, myös kauppiaat lakaisivat siellä jalkakäytävältä kauppansa edustalta joka aamu pudonneet lehdet pois.

Täällä viidakkoa pidetään kurissa päivittäin. Joitakin kasveja kastellaan letkulla tai sadettajalla, puista pudonneet lehdet ja kuivat oksat kerätään poluilta säkkeihin. Maalari maalaa vastaanoton terassin lankkuja uudestaan ruskeiksi tai rappujen huomioreunoja valkeiksi.

Kasvit ovat valtavia. Tuttuja puutarhakaupasta ruukkukasvina, mutta kymmenmetrisiä.

Miten voi olla näin iso lehti?

Tämäkin on tuttu kukkakaupasta pienenä ruukkukasvina.

Joku kasvi oli pudotellut kirkkaanpunaisia lehtiä.

Toinenkin iso uima-allas testattiin, yläallas. Ruskeat kaakelidesignit, kulmikasta ja matalia lillumaosia. Rappuja talojen alakertojen huoneista verannalta suoraan veteen, ”pool access”. Vesiputous alemman tason altaaseen.

Poseerausta matalassa vedessä makaillen. Aina keskustelu siitä, onko tämän kuvan nimi ”merenneito” vai ”I am the walrus”.



Jonkun rapuilla.

Kokeilitiin kolmaskin allas. Ihan kiva sekin. Pieni mutta syvempi.

Yhteensä altaita on 4, mutta kaksi suurinta koostuvat useasta osasta. Jos osat laskee omiksi altaikseen, täällä on 7 eri allasta, joihin voi pulahtaa.



Mopoliikennettä rantabaarilla. Muuten täällä ei autot hurise.

Tämä on siis oikein hieno hotellialue sademetsän rinteessä, ja hotellialue on kuin siistiksi hoidettu viidakkopuisto. Ja villieläimet ovat ihan aitoja.

Tämä on kai tyypillistä Khao Lakia: rannalla on vieri vieressä hienoja resortteja. Meillä oli vain aamiainen varattuna pakettiin, mutta hotellissa voi yhtä hyvin syödä sekä lounaat että illalliset. Eivät ne erikseen ostettuinakaan maksa kovin paljon enempää kuin ulkona maantien varrella olevissa ravintoloissa.

Aamiaisella.

Illallinen hotellissa romanttisten valojen keskellä rannassa.

Rantabaarin lounas. Tässä on katettu yhdelle thai-ateria (lusikka ja haarukka) ja toiselle länsimainen ateria (veitsi ja haarukka).


Lähellä ei ole varsinaista keskustaa eikä kävelyetäisyydellä kovinkaan paljon palveluita, joten täällä hotelli on tyypillisesti enemmänkin kaiken elämän ja ruuan keskus, josta voi lähteä päiväretkille.



Minulle tämä oli kaunein hotelli, jossa olen koskaan ollut. Muistan, että monta vuotta sitten selasin jotain matkaesitettä ja mietin, että jos joskus päädyn ja pääsen kaukomatkalle Thaimaan suuntaan, haluasin asua sellaisessa vehreässä viidakkohotellissa, jossa on pitkiä uima-altaita metsän siimeksessä, se olisi aivan upeaa tunnelmaltaan. Täällä se satunnaisissa kuvissa näkemäni haavekuva toteutui.

2 kommenttia:

  1. Tämäpä sattui, juuri äsken kotiuduttiin Moracea by Khao Lakista! Ihanat 2vkoa takana ja voin yhtyä ihan täysin sun kehuihin!♡ Meillä oli puolihoito ja se oli tosi kätevä (Tuin matkassa oltiin, n. 700e lisää 4 hengen perheelle 2 vkossa). Yleensä toinen ateria syötiin siinä reilu kilsan päässä keskustassa (ekat liikennevalot) tai sitten n. 5km päässä (tokat liikennevalot, jossa myös Tsunami muistomerkki ja isot markkinat ma-ke-la) olevassa seuraavassa keskustassa. Tuktuktaksit olivat käteviä, ja niitä päivysti aina siinä hotellin risteyksessä, ja kaarsivat siitä hakemaan. (100-200 bht/suunta). Eka kerta Khao Lakissa ja hyvin voisin kuvitella meneväni uudelleen, jopa samaan hotelliin :D

    VastaaPoista
  2. Kiva että teilläkin oli kivaa! Käytiin myös siellä tsunami-veneellä ja markkinoilla, niistä aion vielä kirjoittaa. Kyllä osui hyvin hotellivalinta tähän, selattiin tarkkaan useita neljän tähden ja huomattiin, että tämä tosi upealta vaikuttava viiden tähden on jopa halvempi kuin jokin neljän tähden paikoista, sillä hetkellä ainakin sattumalta. Hollannin TUI varasi tämän Saksan TUIn kautta meille.

    VastaaPoista