Bambulautta, apinatemppeli, kauppahalli ja norsut – Khao Sokin retki

 
Matkan viimeiseksi retkeksi valitsimme TUI:n järjestämän koko päivän retken Khao Sokin viidakon suuntaan. Me olimme täällä undercover-hollantilaisina salaa saksalaisten joukossa, koska hollantilainen toimisto oli tehnyt hotellivarauksemme Saksan TUI:n kautta.

Pikkubussi tuli hakemaan aamuvarhain. Retki alkoi käynnillä Takuapan kauppahallissa, paikallistorilla.

En tunne vihanneksia, hedelmiä ja salaatteja. On galangal ja jakkihedelmä, sitruunaruoho ja thai-korianteri, jossa on sileät isot lehdet. On ihme jättipavunpalkoja ja jotain mustaa juttua. Ja haisuhedelmä durio, onneksi vain kokonaisena eli ilman löyhkää.

Nämä on todella isoja, puolimetrisiä!

Durio. Haisee, jos sen halkaisee.

Nämäkin ovat vähän piikikkäitä.

Sitten on lihaosasto, ajalta ennen teollistunutta maataloustuotantoa. Kanat pitkine kopineen makaavat nyljettyinä, sentään ilman päätä. Jonkun eläimen maksa ja keuhkot terästiskillä. Kaloja jääkuutioissa. Kuivattuja kalanpuolikkaita. Simpukoita. Kyljyksiä.

Kananmunia muovipusseissa ja punertavia Tuhatvuotisia munia, yök yök. Nämä ovat siis jossain liemessä uitettuja ja sisältä mädäntyneitä, ja muka herkullisia. Eeii.

Tuhatvuotisia munia.

Kätevä koneellinen kookospähkinäsorvi. Raspipallo pyörii keskellä ja kovertaa, kun puolikaan pähkinän painaa sitä vasten.

Kookossorvi.

Pitkänmatkan bussi Takuapa-Phuket, amerikkalaisen oloinen greyhoundmallinen, hopea kiiltää oranssinpunaisen välissä.

Bussiasema.

Sinisiä vanhoja 80-lukulaisia avolavatakseja Takuapassa solkenaan. Mikä merkki? Kyljessä lukee Datsun! Valtavaa.

Jos jossain lukee vuosiluku 2528, niin se on kai 34 vuotta sitten eli... 1985. Datsunit ovat kai tältä vuodelta, ja samoin oli se viidakkosilta Lampi-vesiputouksella, joka oli nyt suljettu.

Sitten kumipuufarmin kautta jokeen bambulautalle Khao Sokin kansallispuistossa.

Hieno vuorimaisema välissä taukopaikalla. Tie nousee kukkulaa ylös ja alas ja mutkittelee. Isot Isuzu-kuormurit puskevat ylämäkeen kamalalla metelillä.

Kumipuusta tulee pihkaa valkoisena nesteenä keräyskuppiin ja on heti vanuvaa kumimaista. Siitä kertyy iso valkea pallo, joita kuormurit vievät sitten keräyspaikoille. Kuulemma Japani ostaa sitä paljon ja tekee kumituotteita kuten autonrenkaita, jotka sitten myy takaisin Thaimaahan.

Kumipuun kaarnaa viilletään käyrällä veitsellä.

Lateksia juoksee kippoon.

Bambulautta tehty käsivarren paksuisista varsista. Jalat kastuvat, pohja ui puoliksi vedessä. Alas virtaa, mukava joki. Lautturi seisoo takana ja ohjaa pitkällä kepillä pohjaan tönimällä. Matala vesi, hiekkasärkkiä tai kiviä välissä. Edessä puutuolit turisteille peräkkäin. Joki mutkittelee nätisti, kukkulamaisemaa takana.

Jalat ui.

Viidakon puut roikkuvat veden yllä ja lautturit osoittavat kepeillään ylös puun oksiin: katsokaa, käärme. Kerällä oksan latvoissa, nukkumassa. ”Python”. Vaaleaa kuviointia, harmaata.

Parit koskikohdat, joissa vesi vähän aaltoilee ja loiskii jaloille enemmän. ”Volgan lautturit.”

Tai ”On bambulautalla pienoinen kahvila”: seuraavaksi kahvitauko metsässä. Noustaan maihin joen viereen, rinnettä ylös majalle. Vettä on reidenpaksuisissa bambuputkissa, jotka ovat nojallaan nuotiolla. Kuivaa bambua hakataan viidakkoveitsellä kunnes pala taittuu irti polttopuuksi. Nuotio käryää. Kahvivesi kiehuu.

Parkkipaikka.

Polttopuuta eli bambua hakataan viidakkoveitsellä.

Kahvivesi kiehuu.

Kahvi tiputellaan käsimetodilla suodattimen läpi. Jokainen retkeläinen saa tuoreesta vihreästä bambusta hakatun ja siistiksi kaiverretun kahvimukin ja siihen kuuluvan bambulusikan. Hyvä kahvi.

Vielä pätkä jokea lautalla, rantaan ja lounaalle, joka tarjoillaan halkaistuissa bambunvarsissa.

Katsotaan ensin, kuinka kanasoppa tehdään, tulinen tom yam. Vesi kiehuu savitulisijan päällä hiilillä rautakattilassa. Kalakastiketta, korianteria, sipulia, limettimehua, sokeria, chiliä tahnana ja tuoreena, galangalia, tomaattia, sitruunaruohoa, kananpalat.

Apinatemppeli. Ajetaan sisään parin muun pakettiauto-minibussin kanssa. Apinoita istuksii nurmialueella. Saavat päivittäin hedelmäruokaa siellä. Hakevat itse isoja hedelmänpaloja kuormurin edestä tai nurmikolle asetetusta varastosta ja istuvat niitä järsimään.

On paljon apinalapsia ja vauvoja, jotka roikkuvat äidin mahan alla. Apinoita kivellä, puussa, maassa, tiellä autojen välissä. Ovat villieläimiä, mutta tottuneet ihmisiin ja rauhallisia, paitsi jos alkavat vaatia evästä.

Mennään luolaan, jossa istuu buddhalaismunkki. Annetaan rahalahja ja jokainen saa valita oman värisensä punotun rannenauhan, jonka munkki laittaa ranteeseen siunaukseksi. Munkki naureskelee ylipäätään hyväntuulisena.

Luolassa on buddhapatsas-asetelma ja luolan edessä moniaita eri hahmojen patsaita.

Itse temppeli on kullalla ja punaisella koristeltu, lohikäärmeen suomuin, valtavan koristeellinen ja yksityiskohtainen. Otetaan kuvia rapuilla.

Sisällä on melko vaatimaton alttari buddhapatsain ja valokuvin pyhistä miehistä ja kuninkaasta.

Norsupuisto. Mentiin nyt sitten kuitenkin, koska se kuului tähän retkeen. Osa eläintensuojelijoista sanoo, ettei sekään ole eettistä, että norsujen pitää tehdä jotain matkailijoiden kanssa eli olla ruokittavana ja kylvetettävänä. Toisaalta nämä eläimet on jo kesytetty ja sitten otettu pois raskaasta työnteosta, ja niistä pitää huolehtia vielä montakymmentä vuotta. Puistot tarvitsevat rahaa ruokintaan ja keräävät sitä kohtuullisella turismiaktiviteetilla.

On siis monimutkainen ja kaksipiippuinen juttu tietää, mikä on oikein. Jos haluaa olla satavarma, ettei aiheuta harmia, ei pidä mennä edes kylvettämään norsuja. Pääasiana paremman kohtelun tiellä pidetään kuitenkin sitä, ettei norsuilla ratsastettaisi enää. Ja toisaalta taas joku norsutuntija sano, että ratsastuksenkin voivat hyvät ohjaajat järjestää hyväksyttävällä tavalla ja ilman väkivaltaa.

Tässä puistossa oli 9 norsua, joista 2 oli meidän kanssamme hommissa. Kun toinen turistiryhmä tuli sisään, toiset norsut haettiin paikalle, eli nämä olivat työnsä tehneet tältä päivältä.

Menimme vessakoppeihin pukeutumaan uimapukuihin ja vesikenkiin. Tehtiin ruokapalleroita norsuille sekoittamalla saavissa banaanipaloja, pellettejä ja ruskeaa jauhetta. Isoja palloja sai ojentaa norsulle kärsään. Kärsä oli herkkä ja otti pallon kuin peukalo-otteella. Välissä norsu veti saavista vettä kärsäänsä imurina monta litraa kerralla ja losotti sen suuhunsa.

Namipallero kelpaa.

Vettä imuriin.

Sitten mutakylpypaikalle. Norsut astelivat ruskeaan liejuveteen ja me perässä. Saatiin kookoskupillisia täynnä savea ja sitä piti hieroa norsun kylkeen joka paikkaan. Norsut seisoivat paikoillaan ja heiluttelivat korviaan. Välillä roiskuttivat vähän vettä.

Lopulta marssittiin parinkymmenen metrin päähän virtaavaan jokeen norsujen kanssa. Saatiin harja ja kookoskippo. Piti harjata ihoa ja heittää vettä, pestä muta pois. Norsu makasi vedessä. Aika kauan näitä jynssättiinkin, alaa riitti.

Lopulta norsut ruiskuttivat vettä kärsällään kaikkien päälle ja otettiin kuvia.

Käytiin puskasuihkussa pesemässä pahimmat mudat pois pihan laidassa ja kuivaamassa itse mukana tuodulla pyyhkeellä. Punaisesta mudasta jäi paitaan sen näköisiä läikkiä, että nämä eivät lähde enää koskaan ja hyvästi t-paita.

Kehystetyn valokuvan ostamalla tuki myös norsujen ylläpitoa, ja lisää tukirahaa sai jättää keräyslaatikkoon.

Ajettiin takaisin Big Buddhan kautta, se oli aika valtava mäen päälle rakennettu patsas. Buddhan jalustassa oli alttarisyvennys, jossa oli pienempi kultainen istuva buddha. Rappuset oli reunustettu monikymmenmetrisillä lohikäärmeillä, yksi kultainen ja yksi hopeinen. Kaiteet täynnä kärrynpyöräsymbolia ja eri hahmoja ja paljon kultamaalia.

Tämän monipuolisen retken jälkeen tuntui, että nyt olemme nähneet vähitellen kaiken tarpeellisen. Ja loma alkoikin olla lopuillaan.