keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Vaaleanpunaisia auringonnousuja, pikkuflunssaa ja teksti-tv:n paluu



Tämänhetkinen talven aamupalakonsepti sisältää: mustikkamehua, teetä, kakia paloina ja kaurapuuroa. Olin melko onnellinen, kun tajusin, ettei tarvitsekaan keittää kattilassa puuroa kymmentä minuuttia hellalla saadakseen puuroa aamulla, vaan on olemassa 2 minuutin mikrohiutaleita. Siitä aukenikin ovi minulle ja usein korvaan nyt leipäpalan kaurapuurolla. Päälle paljon kanelia, voisilmä, vähäsen sokeria ja loraus maitoa.

Jaa no mustikkamehu, tämä on sekoitus, jossa on vaikka mitä muuta, ja siitä jo kriittinen kuluttajansuojataho älähti, että ”mustikkamehuna” myydään sekoituksia, joissa on alle 2% mustikkaa. Ja Hollannissa mustikka on tietysti aina viljeltyä pensasmustikkaa eikä metsästä poimittua oikeasti voimakkaan makuista, jonka Suomesta tunnemme. Mutta silti tässä mehussa on tietty mustikan häivähdys maussa. ”Jos minä suomalaisena maistan tässä vivahteen oikeaa mustikkaa, niin mehu on ihan tarpeeksi hyvä, sanoivat instituutit sitten mitä tahansa”, puhisen.

Älä droppaa mun tunnelmaa, älä mollaa mun mustikkaa. Vaatisin tietysti parempaa, jos se olisi mitenkään realistista täällä. Mutta kun ei ole.

Hollantilainen sääsivusto keksi sanan sille ilmiölle, jota kiroilen pakkasaamuina: että auton raapimiseen menee todella kauan, niin kauan että se myöhästyttää töihin lähtemisen aikataulun. Pitäisi erikseen muka nousta aiemmin, jotta ehtii raapia autosta jäät. Sana kuului ”autoruitkrabvertragingstijd”. Eli ”autonikkunanraapimisviivästysaika”. Ennustivat, että useampi minuutti menee tämän viikon aamuina.

autonikkunanraapimisviivästysaika

On ollutkin pari kirkasta aamua ja niihin kuuluvaa vaaleanpunaista auringonnousua ja -laskua. Yksi aamu piti tankata auto ja oli puolikuu taivaalla ja pastellivärejä, kun seisoskelin tylsistymässä tankkipistooli kädessä kylmäasemalla (tällä säällä nimensä veroinen) ja odotin täyttymistä. Tankkaaminen on minusta niin pitkäveteistä hommaa, että vältän sitä viimeiseen asti ja käytän bensan hyvin loppuun ennen kuin menen.


Sen jälkeen tuli usean vuorokauden sumutila. Ihan yhtä kylmä, mutta harmaa pilvi peitti näkyvyyden ja maiseman tehokkaasti.


Minua vaivasi pikkuflunssa reilun viikon verran. Väsytti aika lailla ylimääräistä ja yöllä yskä häiritsi.

Käytiin illalla hakemassa helppo pikaruoka snäkkibaarista. En jaksanut vaihtaa pois olohousuja ja olin sitten markan teko-uggseissa ja lököttävissä haaremihousuissa siellä. Hetken mietin eteisessä, että et oot tosissas, menetkö oikeasti ihmisten ilmoille näyttäytymään tässä kerrosasussa, olohousuissa ja pörrövillatakki takin alta roikkuen. Menin. Laitoin sen flunssan piikkiin.

Markan uggsit.

Snäkkibaarin menyystä osanen.

Lupaavat pehmistä ympäri vuoden. En tiedä ostaako sitä talvella monikin, ei kai.

Pelattiin Scrabbleä vihdoin. Jouluna ei tullut aloitettua.

Siinä välissä join kaapista löytyneen minilikööripullon. Se oli hedelmäinen Sex on the Beach -cocktail Saksasta ja sen nimi oli ”Kleines Luder”, pikku lutka. Okei.



Sitten mieheni selasi kännykkäänsä ja näin, mikä sivu siinä on: teksti-tv! Hollanniksi Teletekst. Se on kuulemma oikein sovelluksena saatavissa. Ylipäätään saattaa olla yllätys, että teksti-tv on vieläkin olemassa. Toisaalta jos vain sitä kautta saa tekstityksiä ohjelmiin kuten Suomessa, niin ei se siitä mihinkään katoakaan. 

Mieheni käyttää teksti-tv:tä myös telkkariruudulla. Lukee uutisia. On sen nyt aika uskomatonta se 80-luvun teksti siinä muinaismuistona silmäin edessä. Netti on täynnään moderneja uutissivustoja, josta selviää kaikki; miksi lukea tuollaista laatikkotekstiä vapaaehtoisesti? Mieheni mielestä se on ”kätevä”. En ymmärrä.

Jotenkin järisyttävä kontrasti tämä mitä modernein tonnin puhelin ja siinä teksti-tv. Nauroin.

Teksti-tv!

Joskus aavistaa, mitä tapahtuu, vaikkei varsinaista tiedotusta asiasta ole tehty. Senkin tiesin ennalta, että mieheni oli taas vapaapäivänään tietotekniikan parissa. Aavistin, että hän puuhailee jotain tietokoneita ja laitteita, kun hänestä ei päivän aikana kuulunut pihaustakaan viestien muodossa.

Ja niin, kun tulin kotiin, oli uudet ulkoiset kovalevylaitteet suhisemassa pöydällä ja hän oli vienyt edellisen takaisin kauppaan kun oli hidas ja huono (”kivikauden tekniikkaa”) ja oli saanut ohjeet kaapeliyhtiöltä, miten asentaa vanha takaisin kunnolla.

Miten se oli, että kun lapsi on epäilyttävän pitkään hiljaa niin on varmasti pahanteossa...

Tekninen edistys ilahdutti minuakin lopulta. Nyt loppui sitten minulta kaikki tavoitteellinen tekeminen ja tuottoisa vapaa-aika. Mies asensi hankkimaansa kuuluisaan uuteen Apple-tv:hen Yle Areenan.

Nyt isosta telkkarista näkyy kaikki vanhat ja uudet ja live-ohjelmat, tietysti vain ne, jotka ovat rajoituksetta saatavissa ulkomailla. Esim. UMK-valinta. Mutta myös esim. euroviisu- ja interviisukarsinta vuodelta 1980, juontajana Mikko Alatalo.

Nyt voin katsoa kaikki SuomiLovet ja muut konsertit ja nykyartistit ja kaikki dokkarit ja luonto-ohjelmat jne jne...


2 kommenttia:

  1. Heippa! Hollanti on hauska kieli. Huvitti opetella lukemaan tuo yhdyssana. Kun osaa satakunnan- , karjalan- ja Pfalzin murretta,auttavasti ruotsia ja paljon suomea, niin selvisin siitä. Päätin silti, että en ota sitä akstiiviin sanavarastooni, kun sillä on niin harvoin käyttöä. Nuorilla suomalaisilla kuuluu olevan nykyään vaikeuksia jo simppeleitten yhdyssanojen kirjoittamisessa.
    Hammas lääkärissä on pelottavaa. Hui!

    VastaaPoista
  2. Jep, kielioppivirheitä näkee nykyään Ylen uutisartikkeleissakin... pelottavaa minustakin. Heh, sattumalta saksan Windschutzscheibe on paljon monimutkaisempi sana kuin hollannin "voorruit" eli "eturuutu", tuulilasi. Täälläkin sääntö muuten sanoo, että tällaiset yhdyssanat yhteen, mutta yhä useampi erottelee niitä englannin tyyliin eli virheellisesti.

    VastaaPoista