lauantai 10. elokuuta 2019

Hauskoja paikkoja Tallinnassa


Perus-Tallinna, kaksi yötä. Tai ei se meille ole niin perus kuin Suomessa asuville, jotka saattavat ravata siellä yhtenään. Tuttu kumminkin. Minulle näkyy kyllä, mikä siellä kehittyy ja mitä uutta rakennetaan käyntien välillä.



Mennessä Megastar-laiva oli ihan täynnä ja pitkä jono seisoi kauan baaritiskillä, jotta sai minkä tahansa juotavan. Tullessa oli mukavan väljää.

Kiva, että uusimmat laivat kulkevat nestemäisellä maakaasulla. Hmm, tai no fossiilinen polttoaine sekin, mutta tuutista tulee puhtaampaa pakokaasua kuin raskaalla polttoöljyllä, ja vähän vähemmän hiilidioksidia. Välivaiheen ratkaisuna hieman parempi, mutta ei lopullisen ympäristöystävällinen sekään.

Olipa värikäs Pietariin menevä laiva.

Tämä oli joku cold brew -juttu, makeutettu moottoriöljyltä maistuva kylmä kahvi. Huom. trendikkäässä purnukassa.

Raatihuoneentori ja nätit talot. Löysinpä taas sen tutun parhaan käsityökaupan, Estonian Housen, josta saa hyvälaatuisia virolaisia tuotteita. Sen ikkunasta näkyi salaiselle takapihalle.


Lokki, sut on nähty.

Salainen sisäpiha. Kivat kultaiset kissat.




Suklaakahvila Pierre

Yksi ehdoton paikka on Pierre Chocolaterie, jos tarvitsee suklaaähkyn. Saa hyvät kahvit, teet ja kaakaot, vitriinistä täyttäviä konvehteja ja runsaita kakunpaloja ja leivonnaisia. Ahdasta siellä on aina sisällä, jo ihan mööpeleiden tungeksivan sijoittelun takia, mutta erikoinen vanhan ajan plyysituunelma. Hyvällä säällä mahtuu myös ulos terassipöydille. Pierre sijaitsee piilossa sisäpihalla, osoitteessa Vene 6.


Jaa mitäs täältä vitriinistä löytyykään?





Rotermannin kortteli

Tämä ei ollut ennen tällainen tässä. Täällä on siis kunnostettu vanhaa rähjäistä aluetta trendikkääksi ja moderniksi kauppojen ja ravintoloiden tyyssijaksi. Ihan Viru-keskuksen lähellä, sataman suuntaan, vanhan kaupungin itäpuolella.

Tällaista arkkitehtonista kontrastia.







Taquerian mustikkajuoma.

Lähistöllä kököttävä seinän raunio muistutti Bee Geesin Staying Alive -videota, jossa veljekset ilmestyvät autiotalojen oviaukkoihin lauleskelemaan falsetissa kertosäettä. Poseerasimme mieheni kanssa samaan tapaan. Näin:



Kalamaja / Telliskivi: Boheem kohvik, Balti Jaama Turg, F-Hoone


Telliskiven ratikkapysäkin vieressä on Boheem kohvik, josta sai oikein innovatiivisia juomia. Smoothieta ja pirtelöä, ja kivan hedelmillä ja marjoilla maustetun vesikannun. Oli muuten kuuma päivä, joten nestettä tarvitsimme.

Kahvila Boheem.


Toisella puolella katua on Balti Jaama Turg eli uudehko, katettu kauppahalli ja torialue. On ulkotoria, sisähallia, ruokakauppaa, vihannesmyyjiä, karkkikauppoja, rullajäätelöä, usbekistanilaista ruokaa; runsaudensarvi kaikenlaista.

Balti Jaama Turgin kauppahalli.




Kauppahallin yläkerrassa on käsitöö-osasto, jossa on kuitenkin ennen kaikkea tavallista rättikauppaa eli vaatemyyjää sekä antiikkia eli neuvostokrääsää. Jos omituinen vintage kiinnostaa, niin täältä löytyy Neuvostoliiton aikaisia leluja, postikortteja ja sisustustuotteita vaikka mitä. Moskovan olympialaisten Mishka-karhuja eri muodoissaan tai Juri Gagarinin sankarijuliste.


Nurkan takaa alkaa Kalamajan alueen katutaidepläjäys.


Keskellä Kalamajan makasiinien kauppakäytäviä ja putiikkeja sijaitseva ravintola F-Hoone on aina makoisa. Myös pitkälti varattu täyteen etukäteen, joten voi tarvita onnea saadakseen spontaanisti pöydän. Lounaalle mahtui juuri ja juuri.

”Mitäköhän tää on? Tilasin lohi-tatakin.” Japanilaiselta kuulosti ja sitä se olikin, raakaa lohta maustettuina pikkupaloina hassujen rapeiden riisinuudeleiden ja suolaisenmakean merileväsalaatin kanssa. Maistui minulle oikein hyvin.

F-Hoone ja tataki.

Kostoksi siitä, että Hollannissa on niin vaikeaa saada käsiinsä raparperia ollenkaan, tartun aina tilaisuuteen, jos jossain on raparperia sisältävää juomaa.

Hamsteri on F-Hooneen kulmalla.

Muutoinhan täällä Kalamajassa on nyt ihka uusi Fotografiska eli Tukholman valokuvamuseon sivukonttori, ja runsaasti ulkoseinämaalauksia ja luovaa tilataidetta.








Hotelli ja paluu

Tallink City Hotel antoi näkymän vanhaan Viru-hotelliin.


Aikamoisen laaja on tämäkin Tallink City -hotelli ja se näkyi erityisesti katastrofaalisen täydellä aamupalalla. Kaikkien näiden kerrosten hotellihuoneiden ruokkimiseen tarvittaisiin vähintään tuplan kokoinen aamiaissali ja -tarjoilu. Oli vaikeaa löytää yhtään vapaata istumapaikkaa, ja se on aika ikävä aamun aloitus, jos joutuu miettimään, että ei ehkä sitten saa ollenkaan syötyä aamiaista puljussa, koska edes puolikasta pöytää ei ole vapaana. Toisena aamuna näin perheiden syövän aamiaistaan salin ulkopuolella aulabaarin istuinryhmissä hätäratkaisuna.

Jonot buffettiin olivat pitkät ja tarvikkeiden sijoittelu monen mielestä hankalan sekava, niin että sai jonottaa vaikka kuinka pitkään tietämättä ja näkemättä edes, mitä siltä linjastolta saa ja mitä ei. Seistyään tarpeeksi kauan jonossa sai toki lopulta kelvollista aamaista, mutta usein oli myös kahvi loppu tankeista kokonaan ja muuta kaaosta, jonka takia jätti esim. sikseen yrityksen saada mehua onnettoman kauan lirittävästä yhdestä hanasta, johon koko hotelli jonotti.

Juu, olisi voinut herätä seitsemältä tämän välttääkseen. Hissin aamiaisbarometri todellakin oli pahaenteisen oikeassa. ”The entire hotel is up & hungry” alkaen 9.30. Punainen aste voisi yhtä lailla olla nimeltään ”Hell breaks loose”.


Sitten seilattiin takaisin tyynellä merellä.



Suomen herkkuihin kuuluu runsas katkarapuleipä.

E?


Helsingin Pihlajasaari oli täynnä auringonottajia, uimareita ja piknikliinoja kallioilla.
Seuraavassa postauksessa kerron vielä erikseen Viru-hotellin kattokerroksessa sijaitsevasta KGB-museosta.

2 kommenttia:

  1. Eiköhän se tuolta Balti Jaamilta lähde seitsemän vuoden päästä se Rail Baltican yöjuna Varsovan kautta Berliiniin asti. Tuntuu huimalta ajatukselta, että kun illalla lähtee junalla Helsingistä, niin on seuraavana aamupäivänä Berliinissä. Varsovasta pääsee myös edelleen suoraan Rotterdamiin. Monet suomalaiset eivät tajua, kuinka kaukana idässä Suomi on, ja että Itämeren itäpuolitse on suora yhteys vaikka Varsovan ja Wienin kautta Balkanille.Viinan ostosta ei nyt puhuta. Saattaa olla, että rakentavat Tallinnaan Rail Balticalle uuden rautatieasemankin.
    Olin kerran paluumatkalla Helsingistä Tallinnan kautta Tukholmaan ja haahuilin yksin 1 ½ päivää vanhassa kaupungissa. Tuo Tallink hotelli on hyvällä paikalla, kun sinne saa jättää auton ilmaiseksi parkkiin. Toisella kerralla ajoin ystävättäreni kanssa Itämeren ympäri toisin päin Travemünde, Riga, Saarenmaa, Hiiunmaa, Haapsalu, Helsinki ja Tukholman kautta kotiin. Katseltiin kaikki pääkaupungit ajan kanssa, 4 viikossa.
    Tallinnassa rakennetaan aina ja se on hiukan hankala kaupunki auton kanssa. Balti Jaamin hallia ei vielä käydessäni ollut, mutta aseman taakaa Kopli kadulta löytyi ilmainen parkkipaikka Toompean läheltä. Hiukan vahingossa löysin tuon Estonia Housen käsityökaupankin, ja toisella kerralla piti etsiä sokkeloisilta kaduilta.
    Ostin tietenkin virolaisia ihania käsitöitä,mm. Haapsalun huivin, kansanomaisen villatakin ja söpöt kirjoneuleiset säärystimet. Odotan, että meille tulee joskus taas niin kovat pakkaset, että pääsen vaikka hiihtämään ja sinä luistelemaan teidän kanavillanne. Upeita neuleita oli myös Müürivahen katukaupoissa.
    Olen ihastunut Tallinnaan, kun se on hyvin säilynyt Hansakaupunki - toistaiseksi. En osaa päättää , kumpi on kauniimpi Hansakaupunki, Tallinna vai Visby.
    Minusta ovat nuo hollannin ja viron kielet niin hauskoja. Suomen kielen perusteella ymmärtää ainakin lukemalla monta asiaa, puhuvat kuin suomea, mutta "väärin" ja joku sana saksaa väärin kirjoitettuna "politsei".
    Hollantilaiset taas kirjoittavat kuin saksaa, mutta "väärin". Kermes on Kirmes. Edellisessä postauksessa luki selvästi, että on ankarasti kielletty kiipeämästä valopylvääseen, mutta oikeinkirjoitus ei olkein onnistunut.
    Riehaannuin tässä kehumaan Tallinnaa, mutta kyllä Pori on silti paras, ei kaunis vaan paras ostospaikka. Ei tartte helsinkiläisten lainkaan uhota!

    VastaaPoista
  2. Jaa, nykyajan Interrail sitten helpottuu vain uusien suunnitelmien myötä. Rakennustyömaita tosiaan riitti nytkin; Rotermannissa oli katu poikki ja koko sataman alue aivan kaivettu sekaisin. Suomi on todellakin idässä; täältä Hollannista pitää ajaa tuntikaudet päästäkseen Berliinin, suoraan kohti itää, ja sehän onkin vasta suunnilleen Suomen alla. Müürivahen mummojen sukat ovat klassikko, ja joulumarkkinoiltakin saa hyviä neuleita. Olen käyttänyt käsityöpuodin pehmeitä huopatohveleita monta vuotta.
    Kielestä löytyy aina jotain hauskaa, tällä kertaa naureskelimme leffajulisteita "Pulmakaos 2" ja "Kiired ja vihased", jotka sopivat pikku turhautumisen kriiseihin. Joo myönnän, että hollantilaiset kirjoittavat saksaa väärin... Ja ehkäpä täytyy sitten ottaa Pori suunnaksi jollain reissulla!

    VastaaPoista