sunnuntai 25. elokuuta 2019

Mitä tapahtuu – Sattumanvaraisia havaintoja


Summittaisia huomioita.

Harakat mölisevät ihan omituisia ääniä katoilla ja puissa. Vingahtelevat ja rutisevat.

Katson taivaalle ja siinä on syksy. Nyt se jotenkin lähestyy. Tulee tosin vielä 30-asteisia päiviä, mutta yöt ovat kylmiä ja aamuista on tullut sellaisia, että auton katolla ja ehkä ikkunoissakin on pisaroita. Sisällä yksinkertaisten ikkunalasien pinnassa on aamuisin huurua. Lämmitys kuuluu käynnistelevän itseään hetkittäin öisin.

Varjot pitenevät ja valo viistoutuu. Näen sen. On myöhäiskesää ja syksyä siinä, kun harakka lehahtaa katolle vaaleansinisen taivaan alla, jolla näkyy valkoinen lentokone etenemässä pienenä objektina, ilman raitaa.

Lyhtykoiso tuli taas pihalle spontaanisti.

Pihassa sirittää nyt usein heinäsirkka. Se viihtyy pihaoven lähellä. Sitten kuulin sisällä vierestäni kovaäänistä siritystä: sirkka oli pomppinut pyörävaraston lattialle. No älä täällä siritä, ei täällä sisällä mitään naaraita ole. Ohjasin pojan takaisin ulos. Hyp hyp, pihalle. Nyt täytyy aina varmistaa, ettei se jää oven väliin, kun sen sulkee; se on niin usein oven karmilla tai reunalla.



Kaupunkitivoli eli kermis purettiin kuuden päivänsä jälkeen. Sen tokavikana päivänä minua tuli vastaan kaksi pyöräilijää keskustan suunnasta: Naisella oli pyörän päällä kuljetettavana valtava teddykarhu, ilmeinen arvontakojun voitto, ja miehellä sylissään metrinen Toblerone-paketti, joita voi voittaa Tobleroneen erikoistuneesta onnenpyörästä. Nauroin, että no noilla oli silminnähden onni matkassa. Jos siis haluaa roinaa kotiinsa ja suklaaähkyn, joita en ehkä itse halua (nykyään enää).



Instagramiin jos laittaa lentokonebongaajan jumbojettikuvan, niin saa tykkäyksiä japanilaiselta, joka kuvaa Canonilla Nipponissa ANA:aa ja muita koneita sivuttain. Ja venäläiseltä Moskovan kentän turvallisuustyöntekijänaiselta. Ja joltain Georgyiltä, joka näyttää pilotilta. Viimeksi kun laitoin Flyben potkurikoneen sinne, siitä tykkäsi Flyben liilaa potkuria lentävä kapteeni.


Työkaveri näki pari Suomi-kuvaa ja oli vaikuttunut meidän vuonna 1926 rakennetusta puisesta näkötornista Kaukolanharjulla. (Sen voit nähdä tässä jutussa.) Kaikkia ulkomaalaisia tosin mietityttää puurakennusten kunto. Aina oletetaan, että puutalot romahtelevat tämän tästä, rappuset narisevat ja koko ajan pitää maalata uudestaan, jotta se kestää. Miehellänikin on harhaluulo, että puutaloa saa olla harva se vuosi sutimassa uuteen ulkomaaliin. Että nättihän se on, mutta hirveästi hommaa, muka. Kuullut Tikkurilasta vissiin koskaan, ja siitä kun ”kestää isältä pojalle”.

Siitä ei ole ulkomaalaisella käsitystä, kuinka kestäviä ja tukevia ja säänkestäviä ja eristettyjä puutalot oikeasti ovat. Yhdelle italialaisellekin oli täysin käsittämtöntä, että puusta voi tehdä oikean talon, ja että se vielä kestää talven pakkasissa lämpimänä sisältä ja voi olla hyvin eristetty. Eipä tuokaan näkötorni ollut yhtään vaarassa romahtaa, vaikka on 90-vuotias.

Hollannissa annettiin hauska varoitus hellepäivänä Pohjanmeren hiekkarannoilla: "Nyt tuulee maalta merelle. Älä mene ilmapatjalla mereen – tuuli puhaltaa sut hetkessä Englantiin!" Siinä vasta varsinainen kauhuskenario, Englantiin.

Marketissa tarjottiin surkeaa fenkoliraukkaa erikoishintaan selityslapun kera. Paikallinen maanviljelijä näitä yritti kasvattaa kuuman kesän helleaaltojen ja kuivuuden aikana, ja fenkoleista tuli hassun pitkulaisia. Mutta maku on ihan hyvä. Joten ota tästä 3 kpl eurolla. Pelastetaan epäonnistuneet vihannekset. Maatalousministeriö tätä oikein kampanjoi. Onkin harmi heittää pois mitään ravinnoksi kelpaavaa. Nyt katson aina, onko jotain b-luokan vihanneksia nurkissa tarjolla.


En nykyään enää osaa näköjään kirjoittaa kuin keskisormilla näppäimistöä. Voisikohan sille tehdä jotain? En osaa muuta! Käytän vain vasemman ja oikean käden keskisormea. Kyllähän minä ennen käytin paria muutakin. Ai, oikea peukalo on käytössä välilyöntiin lisäksi.

Töissä löysin paperiroskiksesta siistin kannellisen pahvilaatikon, joka oli kai tullut kirjanpitopuolelta. Se oli niin optimaalisen kokoinen, että otin sen kotiin postilähetyksiä varten. Siinä oli etiketti ”controledoos”, tarkistuslaatikko. En tiedä, mitä ihme tarkistuslaatikkoa he ovat siellä pitäneet. Mutta doos tarkoittaa myös ”typerää naikkosta” tai ”ärsyttävää ämmää” ja tuli mieleen, että jos se controledoos tarkoittaakin ”kontrolloivaa eukkoa”. Ihan kuin minä pahimpina aikoina. Joten lähetin siitä kuvan miehelleni, että olenko mäkin tällainen controledoos. No pian sieltä tuli vakuuttunut vastaus: ”Kyllä!”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti