sunnuntai 19. lokakuuta 2025

Väärät marketit

 


Yksi ilta Janneke oli sopivasti lattialla puuhaamassa niin että pääsin ihan viereen. Keksin ottaa yhteisselfieitä, menin siihen taakse ja räpsin kuvia. Ne näyttivät sellaisilta vähän tärähtäneiltä humputtelukuvilta, joita kaverukset voivat ottaa baari-illan jälkeen aseman passikuva-automaatissa tehden hassuja ilmeitä. 


Automaatistahan tulee sellainen neljän kuvan sarja aina, mustavalkoinen. Yhdistelin neljä parasta otosta ja käänsin sen tietokoneella mustavalkoiseksi, ja niin oli tyttöjen baari-iltasarja valmis.



Keskustassa näin kauniita punertavia ja keltaisia puita. Mietin, että pitäisi käydä valokuvaamassa niitä kierros, mutta mieluiten sitten kun on vähän aurinkoistakin eikä näin täysharmaata kuin nämä päivät.


Lähdin yhtenä päivänä erikseen autolla ottamaan syyskuvia keskustasta, mutta sitten siellä ei perkele paistanutkaan aurinko, vaan iso pilviverho oli tullut eteen. Puut olivat varjossa, vaikka sinitaivasta näkyi. 






Vasta kotikadulle palatessa pilvi poistui. Jollain on ihan valtava villiviinipöheikkö tuossa kulman takana. Se kyllä muuttaa kaiken noissa syyspuissa, että paistaako vai ei.





Etupihan sienitunnelmaa.


Viime viikon olikin kokonaisuudessaan paljolti harmaa sää, mutta tänään paistoi aurinko ja menin kävellen kuvaamaan puita. Ruska on meneillään, mutta moni puu edelleen vihreässä lehvässä.









Siellä täällä kukkivat myös erilaiset istutetut kukat edelleen täysillä. Kappelin takana jotain isoja keltaisia torvitöttöröitä. Jonkun aidalla mustasilmäsusannat tai vastaavat. Violetteja astereita keskustan puistikossa.





Mieheni teki itselleen hollantilaiseen syksyyn kuuluvaa viherkaali-perunamuhennosta ja makkaraa, mutta minä en halunnut sitä perinneruokaa nyt, joten sovittiin, että minä teen omat spaghetti gorgonzolat. Mieheni taas ei pidä homejuustoista, joten sellaiset reseptit saan nauttia ihan keskenäni. Se kiehuva viherkaali haisikin niin pahalta, että en tod. olisi halunnut. Tiedän, että se on terveellistä. Mutta olin sentään jo syönyt lounaalla töissä ruusukaalia.



Gorgonzolan perusohje, vanha lehtileike, oli ihan hyvä, tuli juustoinen kastike. Siinä luki, että laita salviaa. Mietin, että kaapissa minulla ei ole salviaa, mutta etupihassahan se kasvaa. Kävin oikein ammattikokkina vähän jalkakäytävällä poimimassa omia yrttejä.


Laitoin lehdet tiskipöydälle odottamaan kastikkeeseen lisäämisen vaihetta, ja kun olin hetken poissa, mieheni alkoi nyppiä niitä biojätekulhoon kahvinporojen päälle. Että ties mitä roskia. Aloin huutaa, että älä tuhoa mun ruoka-aineksia. Sain poimia ne sieltä kahvista ja pestä. 




Kävin lähikaupassa kävellen. Siellä luki pyöröovessa, että se menee pian kiinni kolmeksi viikoksi remontin takia! Kääks! Pitää käydä jossain kaukana ostoksilla. Missä ei tunne järjestystä ja kuluu enemmän aikaa. Ja remontin jälkeen oma kauppa on varmana ihan toisessa järjestyksessä ja pitää opetella sekin uudestaan. 


Jouduin ensin yksinäni vaihtoehtoiseen kauppaan. On se hankalaa, kun ei tunne hyllyjä. Seisoo ja ihmettelee. Löysin lopulta kyllä kaiken. Luulin, että ostoksia olisi vähän, mutta mukaan tarttui pari spontaania ekstraa ja korista tulikin tosi painava. Olisi pitänyt ottaa kärryt sittenkin. Mutta inhoan sitä, että muilla marketeilla on pelkkiä valtavia liian syviä tankkeja kärryinä eikä matalampaa versiota kuten omassa kaupassa.


Mutta sieltä sai kelvollista markettisushia, mitä ei aina ole omassa kaupassa. Otin heti lounaan mukaan.


Kissaakin kiinnosteli sushi.


Ostosten purku haukotuttaa.


Seuraavat ostokset tehtiin yhdessä, ja taas eri kaupassa ison listan kanssa. Aina siellä on pettymyksiäkin siitä, ettei vieraalla marketilla esim. ole minun spelttileipääni, jota aina ostan. Mutta täältä taas saa erinomaisia kasvisruoka-eineslounaita, Chili sin carnea ja Tikka masalaa, joita olen nyt koesyönyt. Niitä piti ottaa lisää varastoon.


Laitoin vähän kreikkalaista jugurttia kasvischilin päälle.


Kiertely vieraassa marketissa kesti kyllä taas luvattoman kauan. Sahaa käytäviä ees taas ja etsii moneen kertaan. Ikuisuuden päästä selvittiin ulos ja auringonlaskuun.



Ja Jip taas keittiöhommissa.


Yhtenä yönä olin uneton ja mietin pelejä, joita jotkut suosittelevat, jotta aivoille tulee tylsää ja voi nukahtaa. Esim. että keksi kaikki e:llä alkavat asiat jostain aiheesta. Päätin, että menen virtuaalisesti siihen tuttuun lähikauppaan ja saan ostaa sieltä ravinnokseni vain s-kirjaimella alkavia asioita. Ja nimenomaan hollanniksi. Saankohan niistä menyyn?


Löytyi sieltä minun vakio speltbrood, spelttileipäni, ja spagetti. Hedelmäosastolta sinaasappel, appelsiini, ja sla, salaatti ja siihen slasaus, salaattikastike, mutta ei oikein muuta vihannesta tai hedelmää. Spinazie kyllä, pinaatti. Juotavaksi spa, mineraalivesi, sap, mehu tai sinaasappelsap, appelsiinimehu. Lihapuolelta joku sucadelapje tai schouder-joku eli erilaisia naudanlihapihvejä. Sushi ja surimi. Aha, schimmelkaas eli homejuusto. Sepä hyvä. Mutta ei oikeaa kalaa eikä oikein maitotuotteita löytynyt ässällä alkavana. Ei mitään voita tai margariinia leivälle. Sandwichspread korkeintaan, mutta se on aika pahaa. Sesamolie, seesamiöljy, jolla voisi paistaa jotain paremman puutteessa. Riiseistä snelkookrijst, pikariisi. Ei mitään tonnikalasäilykkeitä eikä vihannessäilykkeitä löytynyt, eikä kahvia eikä teetä. Snoepmix, karkkisekoitus ja Snickers ja salamipizza. Ei pähkinöitä, sipsejä eikä alkoholijuomia tullut mieleen. Suomeksi saisin sipsiä, hollanniksi en chipsiä. Vähän on huono ruokavalio ehkä näillä eväillä.


Jip haaveilee juustonpalasta.

Mutta Janneke tarttuu toimeen.




perjantai 10. lokakuuta 2025

Maustetta ja väritystä elämään


Janneke on vitriinikaapissa. Lautaspinot kolisevat.

Janneke on vaatekaapissa. Muovilaatikko, jossa on henkareita, kaatuu.


Vaihdetaan vuodevaatteet ja levitetään liinavaatekaapista puhdas joustolakana. Siinä on suuri reikä. ”Janneke!” Se on ilmeisesti kynsinyt sitä tyytyvväisenä lepopaikkaa leipoessaan enemmän kuin aluksi huomasimme.


Ei näin söpölle voi olla vihainen.


Pusu veljeltä.


Ostoskadulla tuli mummoihminen vastaan ja oikein nauroi ja pysäytti minut. Hän sanoi, että onpas hienoa kun sulla on housut ihan saman väriset kuin tukka. Minulla on siis nyt uusi violetinpinkki tukka. Ja olin toisaan valinnut purppuraiset sammarit vähän sen mukaan. Eli tottahan se oli. Vastasin että joo, laitoin tällai sinistä ja pinkkiä.



Paistoin pinaattilettuja. Tein isoja paistinpannun kokoisia. Se on suomalainen asia, niitä ei Hollannissa tunneta, vaikka täällä syödään isoja paksuja lettuja erilaisilla päällysteillä ja on olemassa paljon letturavintoloita ”pannenkoekenrestaurant”, joiden menyy koostuu pelkästään monesta kymmenestä eri lettuvariaatiosta, suolaisesta ja makeasta. Varsinkin lapset rakastavat letturavintoloita. 


Paistaminen oli hauskaa hommaa ja lettujen käännökset onnistuivat. Ihan kauniita tuli.


Puolukkahilloa ei saa kuin Ikeasta, mutta kuningatarhillo korvasi. Laitoin myös raejuustoa oheen. Tätä ruokaa ei ole kouluruokailu minulta pilannut. Pidin pinaattiletuista jo peruskoulussa.





Lounaaksi söimme pakastimesta pois paketin karjalanpiirakoita viime lomalta. Tein munavoita. Onnistun aina sössimään sen sillä, että sulattelen voita mikrossa, jotta se sekoittuu paremmin kuin jääkaappikylmänä, ja sitten se sulaa liialti nesteeksi ja munavoi on soppa, kun se ei jäähdy ja kiinteydy enää takaisin ajoissa.


Paahdoin ja jauhoin myös uuden satsin garam masala -maustetta keittokirjan ohjeella. Se oli kivaa käsityötä. Katson ohjeen vanhasta saksalaisesta intialaisen keittiön keittokirjasta. Siihen tulee kuutta eri maustetta kokonaisessa muodossaan: kanelitanko, kardemummaa kapseleina, neilikkaa kukintoina, korianterin siemeniä, juustokuminan siemeniä ja mustapippureita. Niitä saa täällä onneksi rohdoskaupasta.








Mietin välillä, onkohan minulla oikein virallisesti yliliikkuvat nivelet eli hypermobiliteetti. Koska: a) yletyn helposti käsillä lattiaan kun kumarrun suorin jaloin b) pääsen aina helposti täyskyykkyyn c) saan helposti kädet yhteen selän takana eri tavoilla d) polvet ja kyynärpäät ylitaipuvat vähän suoran yli e) sormet ylitaipuvat kaarelle f) istun sohvalla aina risti-istunnassa g) istun penkillä ja tuolilla kotona aina yksi jalka koukussa vieressäni tai muutoin vinosti ja omituisesti h) nukun suuren osan yöstä kyljelläni niin että yksi polvi on rinnan korkeudella leukani alla ja toinen jalka suorana.


Mutta siihen on ihan tarkat kriteerit. Niistä saan yhteensä juuri 5 pistettä kokoon, mikä on yliliikkuvuuden alaraja. Aika monta kriteeriä ei täyty; ei pikkurillini taivu yli 90 astetta ylös eikä peukaloni taivu rannetta vääntämällä koskemaan rannetta. Hypermobiliteetti diagnosoidaan vain, jos nivelistä on haittaa ja kipuja. No, niitä ei ole.


Sidekudoksia on erilaisia ja jotkut ovat notkeampia. Olen selvästi siellä notkean puolella, mutta ei tästä diagnoosia saa.



Tutustuin netissä lisää siihen ajatukseen, että olisiko hauskaa värittää sellaista aikuisten värityskirjaa, jossa on tahallaan söpöjä skenarioita. Se on suurikin trendi maailmalla nyt, että teinit ja aikuiset tosissaan värittävät ja jakavat somessa vinkkejä, miten tehdä erilaisia pintoja ja varjostuksia, veden laineita, saippuakuplia ym ym. Jotkut ovat oikein kunnianhimoisiakin siinä koristelussa. 


Aikuisille on tarjolla vakavia värityskirjoja, joissa on yksityiskohtaisia ja realistisia kauniita yrttejä, kukkia, eläimiä ja hahmoja tai kuuluisia taideteoksia, joita täydentää. Mutta myös tällaista yksinkertaista aasialaistyylistä söpöilyä eli pyöreämuotoisia eläinhahmoja tekemässä kivoja pikku asioita kotikolossaan tai kukkaniityllä. Jotenkin tällainen täysi kitschisyys sarjakuvatyylillä puhutteli minua.




Katsoin vinkit, millaisilla tusseilla on paras värittää. Kuulemma alkoholitusseilla, joilla pinnat saa tasaisesti peitettyä eikä näy raitoja kuten tavallisista (vesiliukoisista) tusseista.

Niillä saa myös tehtyä liukuvasti muuttuvia väripintoja, kun tekniikat harjottelee. Ja jos haluaa päälle valkoisia aksentteja, kannattaa olla valkoinen akryylimaali- tai geelikynä.


Päätin, että haluan kokeilla yhtä värityskirjaa ja hankkia siihen ne oikean lajiset tussit. 


Minulle tuli mieleen lapsuuden tosi innokas haaveeni, joka ilmestyi päähäni, kun olin moneen kertaan lukenut sellaista kuvakirjaa, jossa talossa asuvat eläimet siivoavat kaikki huoneensa ahkerasti. Minulle syntyi sellanen haave, että äiti piirtäisi minulle kuvia sen kirjan mallin mukaan selkeillä ääriviivoilla, ja saisin värittää ne. Se tuntui pitkään joltain aivan yli-ihanalta visiolta enkä vieläkään tajua, miksi. Jos minulla olisi se söpöjen eläinten värityskirja niin sehän olisi melkein se visio livenä.



Lisäsin itse donitsin.


Kokeilin alkoholitusseja. Ne on tärkeää säilyttää vaakatasossa, sanotaan. Onneksi näin sen ohjeen heti. Nämä ovat hienossa telineessä poikittain ja ne on pakko pitää siinä. Tein ensin värikartan, josta näkee, millainen kukin sävy on oikeasti paperilla.


Varsinkin tussien paksumpi sivellinmäinen pää on mainio. Niillä saa todellakin aivan pehmeän, tasaisen alueen samaa värisävyä. Ilman raitoja ja tummuuseroja. Upeaa.


80 alkoholitussin setti.


Alkoholitussit tahraavat paperin takapuolelle ja läpi pahemmin kuin perinteiset tussit. Siksi painotetaankin, että muista aina laittaa suttupaperi sivun alle. Ja että värityskirjassa on parasta olla kunnon paksut sivut. 


Lopulta uskalsin värittää ensimmäisen alkusivun kokeeksi. Se oli hauskaa. Ja olin tyytyväinen jälkeen.




Näin reippaasti takapuoli imee väriä.


Jo 1980 totesin, että tusseilla värittäessä on hankaluutensa. Se, että aina näkyvät ne viivat toistensa vieressä, vaikka kuinka tasaisesti yrittää täyttää. Viimeksi vielä viisi vuotta sitten ihmettelin aktiivisesti, millä saisi oikein kunnollisesti ja tukevasti väritettyä aloja omissakin piirustuksisssa: Puuvärit ovat usein liian haaleita, ja tussin jälki liian usein rumaa.


No, kiva että 2025 saan vihdoin vastauksen tähän kysymykseen, joka alkoi jo vuodesta 1980. Ei mennyt kuin 45 vuotta että joku osasi neuvoa, että on olemassa alkoholitusseja, jotka värittävät tasaisemmin kuin vesitussit. Okei, kiitos. En kyllä tiedä, oliko 1980 jo alkoholitusseja olemassa.



Tässä hiljaisten harrastusten etsinnässä on kyse syvemmistäkin asioista. Tunnen hermostoni yhä paremmin ja tajuan, kuinka usein pääni ja koko kroppani on ylimääräisillä stressikierroksilla. Se kerta kaikkiaan tarvitsee ja vaatii hidastamista ja rauhoittumista.


Viisaat neuvovat myös, että kun maailman myllerrys ja suoranainen hyvän ja pahan taistelu vain tässä kiihtyy ja uutiset näyttävät epätoivoiselta, on erittäin tärkeää pysyä omassa ytimessään, rauhoittua, pitää valoisuutta ja uskoa hyvään yllä ja keskittyä. Kaoottisten uutisten vastakohdan harjoittaminen eli kaikenlainen mindfullness, hiljentyminen, omiin sisäisiin prosesseihinsa tutustuminen, mietiskely, rauhoittuminen ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on todella tärkeää. 


Sekä minun tuoksurituaalini hilaisessa puutarhassa hämärässä että palapelini että värityskirjat ovat sen ydintä. Tämä on oikein. Mukavat hiljaiset harrastukset ovat globaalissa mittakaavassa hyvän puolella ja vahvana pysymistä. Protesti kaaokselle.