Talviaika ja perusmeno

Yritimme jo aiemmin viikonloppuna kylpylään, mutta ei päästy. Odotettiin liian kauan varaamisen kanssa ja sitten paikat oli jo loppuunmyyty. Varattiin se seuraavaksi lauantaiksi. Haaveilen lämpimään veteen laskeutumisesta.

Myrskysäässä olisikin ehkä ollut vähän turhan levotonta mennä sinne. Koko yön losotti todella paljon sadetta; sadetutkassa ihan koko Hollanti oli sademassan alla niin että karttaa ei näkynyt sinisen alta ollenkaan. Yöllä tuli joku kovempikin rummuttava rankkasadekuuro yli. Lopulta sen kuuli, että tuuli rauhoittui ja tuli hiljaista; jatkuva ja vaihteleva humina lakkasi. 

Pelkkä sadealue.

Nyt on sitten se talviaika ja pimeys. Avasin talvisesongin kaakaolla ja marsipaaneilla. Kissat ainakin osaavat näyttää mallia, miten vaan jatketaan rauhallisesti hyvillä nokosilla pitkin iltaa.

Marsipaanisushit ja vaahtokarkkikaakao.

Jip osaa rentoutua sohvalla.

Jip myös tuli palapelini päälle kerran auttamaan ja huiskaisi hännällä pari palaa laudalta.

Voi ei...

Janneke taas asettui silityslaudalle tärkeisiin pesuhommiin ja minun piti odottaa, että pääsen aloittamaan.

Ensin pestään häntä...

Kaduilla on lehtipuhaltajia siivoamassa. Keskustassakin he tekivät minulle tietä, etteivät ihan puhalla naamaan kulman takaa.

Kävin vähän pihakaupan joulumaailmassa. Katselin pieniä kulmikkaita "diskopalloja". Siellä oli myös mahtavia värikkäitä ja kimaltavia soikeita kuusenpalloja, joissa on sellainen omituinen keskieurooppalainen koristesyvennys kyljessä. Jollaisia ei koskaan myydä Suomessa. Joita näkyy vain keskieurooppalaisessa kuvastossa, kuvituksissa, piirroksissa, ja meidän 70-luvun muistipelissämme (Ravensburger, Saksa) oli myös joku sipulinmuotoinen pallo.

Siitä saakka onkin sitten soinut päässäni Käärijän (melko älykäs) biisi "I got big, big disco balls, I've got very very very big disco balls".

Suomalaisittain omituiset kuusenpallot.

Visuaalisesti pystyn sulattamaan tarjonnan lokakuun lopussa; ei se mitään, että siellä on valtavat joulunallet ja joulukuusimetsät ja joulupukit. Mutta se äänimaailma, että siellä soi täysillä jingle bells lokakuussa, on kertakaikkiaan epätoivottava, karsea. Se ei ilahduta. Sitä en oikein pysty kestämään. Ja joulukylien ja automaattisten liikkuvien koristeiden alueella soi sellainen hirveä muovisen ontto kilkatus ja hohotus sekasortona, kun eri koristeista lähtee ohjelmoitua ääntä.

Tämänkin skenarion olisi asiakas saanut käynnistää painamalla nappia, mutten uskaltanut.

Minulla oli viikko lomaa ihan vaan kotioleilua ja lepoa varten. Päätin, että voin siinä olla pari kertaa hyödyksi ja laittaa jotain hitaampaa ruokaa ja leipoa kerran.

Jatkoin perinneruokien kokeilujani. Näin vanhasta naistenlehdestä vinkin, että TikTokin ja Youtuben Ylämummola-kanavalla mummot jakavat perinnetaitojaan ja reseptejään, ja siellä on hyvä kaalilaatikko kolmen minuutin videossa. Siihen tulee ekstrana paketti sulatejuustoa. Onhan noita reseptejä netti täynnä, mutta tuo vaikutti aika hyvältä, joten katsoin siitä mallia.

Hankin kaalilaatikon aineet ja ajoissa aloin keitellä kaalia kokoon. Hienosti ajoitin koko prosessin viideksi, mutta sitten mieheni viestitti, että ylitöiksi menee. Perhana. Oli pakko pysäyttää uuni ja myöhemmin jatkaa lämmitystä.

Siitä tuli tosi hyvää ja mehevää. Piti tulla muka kahdeksalle hengelle, mutta ei se riitä kuin neljään annokseen meille. Mies sanoi, että voin tehdä kaalilaatikkoa vaikka joka viikko. Toisaalta minua kovasti kiinnostaa kaalipiirakka seuraavaksi. Näin, että sen taikina on hyvin mahdollinen tehdä.

Kaali täyttää padan.

Kunnes kutistuu.

Aamupalaa tehdessä soi päässä voimallisesti Pet Shop Boysin Suburbia. Leivoin mokkapalat aamupalan jälkeen.

Kävin kaupoissa, kun meillä juhlitaan tällä kertaa taas miehen sukulaisten kanssa Sinterklaasia ja tarvitsen pari pikkulahjaa. Mutta maanantaisin ovatkin sitten pienet lahjatavaraliikkeet kokonaan kiinni Venrayssa. Olisin halunnut etsiä asioita jokaisesta niistä, mutta ei, kaikki suljettu. Vaikka maanantaisin on se toripäiväkin ja väkeä liikkuu paljon. Ovatkohan nuo kauppiaat ihan viisaita.

Kävin TAAS optikolla säätämässä rillejä, koska ei tämä käy, että nämä valuvat koko ajan nenällä alemmas sittenkin. No nyt se sitten painaa korvan takaa, helkkari, ja varmaan pakko mennä TAAS sinne pian.

Mokkapalaa reilusti.

Jumalialauta, auttakaa nyt joku, päässä soi "Tonttu Torvinen on salainen, pukin tärkein alainen"! Kun teen palapeliä, aivot tuottavat muutenkin sitä alitajunnan yllättävää sontaa.

Se tuli siitä, kun tarkkailin taas Jannekea ja mietin, että sitä harmittaa aina, jos raput naksuvat ja paljastavat muille sen, missä se kulkee. Se haluaa olla salainen hiipivä kissa.

Tästä jouduin tonttuun.

Janneke varastossa.

Käväisin kerran jopa naapurikylässä saakka, koska halusin katsoa siellä vielä yhden erikoiskaupan. Taas oli se tarina, että ajan vain vartin johonkin, mutta jo heti sillä sekunnilla kun saavun määränpäähän, minulla on ihan hirveä pissahätä eikä missään ole vessaa johon saisi mennä. Oli aika vaikeaa käydä se kauppa, kun pissahätä vain yltyi. Nyt vasta jälkikäteen muistan, että onhan sielläkin yksi ketjukauppa, jossa saattaisi olla yleisövessa kuten Venrayssakin nykyään on; mutta ei se kyllä ole varmaa, onko.

Päästin Janneken yläkaappiin vaihteeksi.

Kissoille mieheni toi voimakkaita kissanminttu-"sardiini"leluja, ja ennen kaikkea Janneke oli niiden kimpussa ja pyöri lattialla selällään. Laitoin siitä videon instaan ja taustalle musiikiksi "Can I play with madness" (Iron Maiden) ja sitten "Älä syö liisteriä" Hassisen koneelta. Mielestäni hauska vitsi.

Sardiinin pyydystys.

Päätin myös kerran kävellä keskustaan. Halusin pari kuvaa puiston keltaisista puista ja sitten sain bistrossa lounaan. Olikin kyllä upeita puita auringon loisteessa.

Loaded fries.

Menyyn sesonkitarjous saksalaismakkaran tyyliin.

Olihan se ihana kylpylä. Kuumat saunat. Allasbaarissa ostin Tiramisu Martinin. Ja söin ravintolassa liikaa. Suola-altaassa minulla aina soi päässä kaikkein banaalein kappale, tällä kertaa se oli edelleen viikon kappale, Käärijän Disco balls.