sunnuntai 16. elokuuta 2020

Raivoa kuminauhakujalla

Ennen pahimpia helteitä tuli aika heittää raadot pois ja hankkia pari uutta kukkivaa kukkaa pihan ruukkuihin.

Kun ajoin autolla puutarhakauppaan, vastaan tuli 2 pyöräilijää sieltä rautakauppojen suunnasta. Kummallakin oli pitkä lankku pitkittäin pyörän päällä kuljetuksessa. Että remonttitarpeet ja 4 metrin laudatkin haetaan pyörällä. Aika homma. Ehkä minunkin olisi sitten pitänyt hakea 5 ruukkukukkaani polkupyörällä...

Siitä voin olla iloinen, että ahkeraliisa toimii ja olen ystävystynyt niiden kanssa eli ymmärrän, miten pitää ne hengissä ja kukkimassa. Ne pitää laittaa varjoon ja niiden pitää saada aika paljon vettä. Sitten ne kukkivat todellakin ahkerasti. Uskalsin ostaa toisenkin ahkeraliisan.

Toinen hyvä ostos oli pieni roikkuvavarsinen viherkasvi. Kodinonnimainen, mutta isot pyöreät lehdet.

Jouduin seuraavana päivänä uudestaan pihakauppaan, koska metallinen roikkaruukku olikin tosiaan ruostunut puhki, siitä alkoivat mennä sormet kyljestä läpi. Joskus esine sanoo irti itsensä, vaikka säästäväisenä jatkaisin vieläkin käyttämistä ja tyytyisin vanhaan.

Olisin ostanut uuden ruukun ja siihen värinokkosta toisella kerralla. Olivat nimittäin tosi hauskan näköisiä nuo ”Freaky leaves” -nokkoset. Mutta en ollut tajunnut, kuinka valtavassa ruukussa ne ovat myynnissä. Ei ollutkaan kapea yrtti. Niin laaja vati, ettei sitä saa roikkaruukkuun oven viereen. En sitten ostanut vaikka oli kiva. En tiedä, mihin laittaisin.

Korjausompeluhelvetti repesi. Yhdet housut, toiset housut, kolmannet housut, hameen lyhentäminen, huomaaminen, että hameen saumakin on repeämässä, sen korjaaminen, villasukkien varren parsiminen käsin...

Ostin kuminauhoja ompelukaupasta. Housuissa oli korjattavana lähinnä se, että vyötärönaha oli menettänyt elastisuutensa, mutta housut muuten niin lemppareita, priimakuntoisia ja/tai uudehkoja, että halusin ne pitää käytössä.


Piti käydä toisenkin kerran ompelukaupassa kun huomasin, että tarvitsen seriously paljon lankaa näissä oikeissa väreissä. Hain 3 sävyä Gütermannia. Jos jotain olen oppinut koneompelusta niin sen, että lanka on Gütermann, piste. Se on kalliimpaa, mutta se kestää. Halpikset katkeilevat kesken ompelun.

Ilokseni huomaan, että osaan kyllä ommella vieläkin. Suoriudun noista hommista enemmän tai vähemmän luovilla ratkaisuilla. Suurin kynnys on vain se aloittamisen vaiva, kun asentaa koneet ja puolaa alalangat jne.

Vaikka mitä ne vetävät joissain vaatteissa sen vyötärönauhan ihan kiinni kankaaseen tuhannella ompeleella ja vielä saumurin reunalla perkele, pitää pitkälti tuhota koko rääsy ennen kuin kuminauhan saa irroitettua. Ei varsinaisesti motivoi korjaamaan suit sait, koska se on tehty hyvin mahdottomaksi.

Ei ole tehty kestämään tällainen: kangas on arvokasta ja hyvää pellavaa, mutta kuminauha on sellainen surkea, joka alkaa löystyä ja ritistä ajan myötä ja on heikoin kohta. Selvästi tehty niin, että kun kuminauha löystyy niin tarkoitus on heittää koko rätti menemään. Mutta en siihen suostu, housut ovat vähän käyteyt ja kivat.

Kuminauhakujalla oli myöskin kyllä aika vaikeaa edetä perinteisen hakaneulan kanssa päätä vetäen. Siellä oli jotain ahtautumia, joihin se eteneminen jumittui täysin ja vittu. Ei ollut hauska kuja se. Jos se on optio, niin mieluummin ompelen kankaan kuminauhan ympärille.


Martta Wendelinin kalenterikuvassa poika kai maalaa vesiväreillä... mutta harmaa piirustuslehtiön neliö näyttää tasan siltä, että siinä on uusi iPad kokeilussa. Kuva saattaa olla vaikka 50-luvulta tai sitäkin ennen. Aika varhainen prototyyppi siis kyseessä; ehkä poika on betatestaaja ja tekee tässä User Experience -raporttia.


Elokuussa on kylällä ollut aina suuri tivoli, suurmarkkinat, hulina; saksaksi Kirmes, hollanniksi kermis. Tungoksellinen yleisötapahtuma tietysti peruttiin tänä vuonna; sitten siitä kaavailtiin pientä tilaisuutta, jonne muutama huvipuistolaite pystytettäisiin urheilukentälle aidatulle alueelle, jossa kävijämäärää voidaan sisäänkäyntiportilla ja ennakkolipuilla säädellä. Ei tullut mitään. Saatiin vain yhdelle aukiolle pieni lasten tivoli.

Ompelukauppa ilmoitti lapulla olevansa lomalla kermisviikon puolikkaan. Onneksi vielä ehdin ennen. Ei edes järjestetä kermistä niin silti kaupat ovat vapaalla ne päivät. Perinne on tiukassa. Tai no, kinderkermis on, kourallinen lasten juttuja, käytiin katsomassa. Verrattuna tavalliseen kermisiin se on aika onneton.

Lisäksi on pari ruokakojua tyhjällä paahteisella teatteriaukiolla. Churroskoju on myös olemassa. Ja sain vihdoin yhdet churrokset sieltä minikermis-huudeilta, oli hyvää kyllä. Kermis pelastettu.

Yhtenä päivänä ostin myös ämpärin hattaraa kotiin. Sitten seisoin peilin edessä ja lauloin: ”Katson maalaismahaa ja kauhistun...” Variaationa siitä, että ”katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...”

Kiva vetää noita hattaroita, mutta mahani vain suurenee jatkuvasti enemmän. Niin, mitä tehdä, lisää liikuntaa ja pienemmät ruoka-annokset ja vähemmän makeita herkkuja.

Mutta sitten menen erikoisempaan markettiin ja mukaan tarttuu väkisin... kun pitää pelastaa marsipaanileivos-raukat, jotka menisivät huonoksi huomenna, ja on alennus.

Etätyö johtaa tällaisiin kahvihetkiin.

Suomen kansan mestariteoksena pidän muuten sitä lauluvääntelyä, jonka pohjana on Kymmenen virran maa eli Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu. Tämä: ”Maa ponteva Pohjolan äärillä on, se on entistaistojen tanner.” Siitä tehty, jo 80-luvulla kuulemani parodia on ihan paras: ”Maha ponteva Pohjolan ämmillä on, se on kirppujen taistelutanner.”

torstai 13. elokuuta 2020

33 astetta toimistolla

 

Aika uskomatonta. Olutta juodaan keskellä työpäivää. Ja sitten tulee vielä ruokaa. Läksiäiset siis, nuorimies lähtee jatko-opiskelemaan. No jos sitä paikallisolutta maistaa 2 cl klo 12 niin voi ajaa autoa viiden jälkeen.

Meillä on myös partymusiikkilista Summer Hits ja BBQ Hits soimassa ja se on kiva. Perjantai.

Ilmastointi meidän rakennuksessa on hajalla ja pysyy. Todella kallis ja vaikea korjaus kuulemma. Ja sää on 34 astetta. Sisällä alkaa muodostua sauna. Heikoimmat lähtivät jo etätöihin. Mutta me odotetaan saksalaista tarjoilua.

Perus toimistopäivä.


Kylmä lihapulla sinapilla virkistää.


Viikkoa myöhemmin:

Töissä oli nyt sitten ATK-henkilön tuoma jääpalakone. Hän juhli synttäreitä ja toi helteeseen sopivan menyyn. Oli tehnyt boolia, jossa ui hedelmää ja marjaa; ”alkoholitonta tällä kertaa”. Keltainen ananaspala, joka oli imenyt violettia mehua, oli aika jännän värinen.
- Spacy ananas.
- Freaky.

Muita juomapulloja oli myös, ja jääpalakoneesta sai kauhoa. Sinne kipattiin vettä ja se kuulosti ensin kuin jääkaapilta, surinaa, ja sitten kuin käynnistelevältä tulostimelta, kun kalautti valmiit palat säiliöön.
- Tää on oikeestaan 3D-tulostin tää jääpalakone...
- Et huomannu muovin makua...?

Ja kylmäkallejen päällä varastoituna oli kesäisiä suklaita ja kookoskarkkeja. ”Sanoks joku suklaa?” ilmestyin pöydän viereen.

Tästä kaikesta en saanut dokumenttia, sillä puhelin jäi lataukseen aamulla. Ähh, ällö fiilis unohtaa puhelin kotiin.

Ja sitten ilmestyi tyhjästä myös joku kärry rullilla, kuulin korvassani. Kanttiinin pomo veti perässään kärryä, jossa oli suuri muovilaatikko täynnä jäämurskaa, ja siinä pulloja jääteetä ja mineraalivettä. Jakoi ilmaiseksi. Mainosti: ”Roseeviiniä, valkoviiniä, olutta.”


Se vaan ei ole kiva, että meidän hallissa on oikeasti 30 astetta tai yli ja iltapäivällä lämpötila nousee todella tukalaksi. Siellä on jatkuva hikoilu ja sydämentykytys. Ja saan siitä illaksi migreenin näköjään, vaikka juon ihan koko ajan. (Siis paljon muutakin kuin sitä kaljaa!) Se menee oikeasti terveydelle eli se saa olla vika kerta, että ollaan siellä vielä yksi aamupäivä. En suostu enää. Tällä viikolla on loppuun saakka 36 astetta ja en mene sinne silloin. Sovin siis, että tämä on nyt etätyö tällä viikolla.

Oltiin arvailtu, kuinka lämmin siellä on ja harmi ettei ole olemassa kännykkäsovellusta, joka mittaisi lämpötilan... ja sitten päätin ottaa mekaanisen lämpömittarin mukaan. Siitä olivat kollegat kiinnostuneita.

Aamulla lähdettiin 29,5 asteesta ja sitten se nousi tunneittain. Keskipäivällä oli selvästi yli 30, ja kun lähdin alkuiltapäivästä, oli 33,5. Iltapäivän ajan aurinko paahtaa meidän puoleisiin ikkunoihin.

- No, mikä on tilanne?
- 33 ja puol.
- Oho. 33 ja yks kolmasosaa, Mies ja alaston ase.
- Niin, se leffa, hah.
- Se on nyt saavutettu.
- Tuokaa näyttämölle Leslie Nielsen!

Toisaalta ne tekevät sen itse. Jokainen siellä avaa lähimmät ikkunansa juuri silloin kun ulkona paahtaa 36 astetta. Ne itse päästävät sen lämmön sisälle. Jos laittaisi klo 11 kaikki ikkunat kiinni niin se voisi pysyä 30:ssä.

Mä en aina tajua ihmiskuntaa. Aina on niitä, jotka sanovat, että kun ilma ei kulje ja ei saa happea, niin mun on pakko pitää ikkunat auki, vaikka ulkona on 45 ja sisällä 25; oi kumma miksiköhän sisällä tulee nyt aina vaan kuumempi?

En ala yrittää uudelleenkasvattaa koko joukkoa pitämään ikkunakurin ja logiikan, vaan äänestän jaloillani. Paahtakoot itsensä ihan rauhassa.


Nyt siellä ilmestyi kulman takaa kanttiinin pomo ja korillinen mehujäitä. Ilmaiseksi.
- Mun pitää kävellä nopeemmin, muuten nää sulaa ennen kuin saan ne jaettua eri huoneisiin!

Mutta on se laiha lohtu siitä, jos saan migreenin joka päivä istuttuani siellä.

Onneksi autossa on ilmastointi!

Nyt tuli sitten lopulta se ukkonen meillekin. Rankkasade ennen kaikkea. Tuulenpuuskat kaatoivat jokusen puun, kaduilla seisoi vesi syvissä lätäköissä ja palokunta sai lähteä pumppaamaan vettä eri paikoista.

Meillä vessanpönttö pulputti, katuviemäri ei vetänyt, ja keittiön tasakatolle kertyi vesiallas, sillä sen rännin suulle oli uinut lehtiä ja sammalta tukkeeksi. Kipaisin tikkailla avaamaan aukon ja johan lähti Niagara liikkeelle.

Oli hauskaa kahlata nilkkoja myöten vedessä kadulla. Ja sitten repesimme nauramaan, kun näimme, että sademaiseman poikki kulkee yhtäkkiä kolme poikaa pelkissä uimahousuissa, määrätietoisena, menossa jonnekin missä voi uida keskellä katua tai muuta kivaa.

Etuovella. Hyvä ettei se noussut kynnyksen yli.


Harvemmin on katu tämän näköinen.

Viemäri ei nyt tee oikein mitään.
 
Tuolla marssivat pojat uimahousuissa.
Pihakasvitkin sai lorauksen.

keskiviikko 12. elokuuta 2020

36 asteen helle

Nukutaan kaikki ikkunat auki koko yö. Kuu paistaa silmään aina parin tunnin ajan, vaikka se ei enää ole täysi. Sitten joskus aamuyöllä joku naapuri sauhuttelee ja sieltä tulee kauhea tupakansavu suoraan meidän makuuhuoneeseen, saan heti astman ja silmät alkavat vuotaa ja kurkkua pistää. Kiva.

Aloitettiin tuulettaminen illalla, kun yläkerrassa oli 31 astetta lähtötasona. Lähtötaso nousee päivä päivältä. Ennen se oli 27, sitten 29, sitten 30 ja nyt 31. Yön aikana saadaan läpivedolla lämpötila laskemaan noin 3 asteen verran. Aamuyöllä tuntuu jo melko normaalilta, kun on enää 27,8.

Olohuoneessa on 28 jatkuvasti. Tärkeää on pitää verhot ja kaihtimet hyvin kiinni koko kuuman päivän ajan, ei päästää aurinkoa sisään. Illalla pimeässä voi vasta alkaa tuulettaa.


Koko viikon on ulkona 36 astetta päivisin, ehkä jopa 38 just täällä, me ollaan taas Hollannin kuumin piste. Sen jälkeen pari viikkoa noin 29, ei se kylmene vieläkään.

Helle tekee tällaista: mun puhelin ei tunnista mun sormenjälkeä. Sanoo joko, että ”älä liikuta sitä sormeas” tai ”katso, että sormesi on kuiva”. Hikikäsi.

Minulla on makuuhuoneen penkillä puolikäytettyjä oloasuja ja tuijotin epäuskoisena: mikä tossa vielä on esillä, sehän on... pitkähihainen pusero! Miltä esihistorialliselta ajalta sekin on! Ajalta, jota en enää muista, josta on niin kauan. Ajalta ennen helteitä, jolloin halusi käyttää jotain pitkähihaista. Ajatuskin hikoiluttaa.

Hollannin rannikot ja hiekkarannat ja saaret ovat ihan täynnä. Ruuhkat seisovat joka päivä ja käsketään jättää tulematta. On vielä vilkkain lomasesonki, kouluista lomaa, joten kaikki perheet ovat liikkeellä nyt, ja pitkälti kotimaassa. Helle ajaa veden ääreen ihan kaikki.

Mutta +35 asteessa en kyllä itse menisi hiekkarannalle, jossa ei ole mitään varjoa. Ei tämä tukala paahde ole minulle ihana sää. Ihme kun medioissa kehutaan yli 30 astetta, että on tulossa "upea sää" ja kaikki haluavat terasseille ja grillaamaan ja uimaan. Ei se musta kyllä ole upea, vaan tukahduttava ja kauhea.

Köh köh, hellevaroituksen myötä annettiin smogivaroitus. Vähän on ollutkin astmaa.

Halusin alkaa mennä pyöräilemään ja lenkeille iltaisin usein, mutta ei 34 asteessa voi harrastaa ulkona mitään. Nimittäin iltakymmmeneltä siellä on edelleen se 34, kuvitelkaa.


Illalla voisi kyllä uida. Kävin pyörällä ostamassa meille uuden uimamakkaran. Makkara of the Seas tarvitsi kaverin, koska me aina jaetaan onnettomana sitä yhtä, että kumpi saa sitä käyttää. Nyt kun tulee helteitä ja mennään ehkä vielä lammikolle, niin oli aika varustautua paremmin.

Makkara oli ihan menestys, marssin lelukauppaan ja pötköt olivat heti tarjolla siinä ja alennuksessakin vielä. Valitsin keltaisen ja se on aika muhkea, varmaan vielä paksumpi kuin meidän alkuperäinen.

Kiva kuljettaa sitä pyörällä sitten... laitoin sen pitkittäin jotenkin kainalon alle, ei paljon voinut ohjata oikealla kädellä, sillä pidin lähinnä makkarasta kiinni.

Onneksi lähellä on leirintäalueen pikku uimaranta, jonne pääsee pääsymaksulla. Maauimala Witte Vennen oli oikein kiva, 3 kertaa mentiin uimaan. Mieheni syöksyi veteen samantien, miten se voi. Minä seisoin vinkumassa vyötärön kohdalla vaikka kuinka kauan.

Kiva että on tämä uimapaikka sentään tuossa lähellä, se on ihan priimaa. Muutoin ne ovat harvassa tässä läänissä.

Nyt lomaviikkoina on ollut niinkin surkeaa, että jotkut rannat tässä lähikunnissa ovat sulkeneet kokonaan, koska ruuhkaa tulee muuten liikaa. Eivät pysty rajaamaan väenpaljoutta ja ratkaisuna on, että klo 16 pystytetään työmaa-aidat koko lammen ympärille eikä kukaan ihminen pääse veden äärelle. Onnetonta.

Ja se on jo vuosikymmeniä pitkä kehitys, että monessa kunnassa on Hollannissa suljettu ulkouimalat, myös meillä, koska niiden ylläpito oli liian kallista. Siis siihen ei budjetoitu tarpeeksi prioriteettia kunnan varoista. On purettu ja kuopattu. Täällä kuivassa läänissä ne olivat muutenkin jo arvokkaita helmiä, ja nyt niistä on 90% poistettu. Täällä saa tosissaan etsiä uimapaikkoja, eikä löydy.

Kuvituskuva viileämmältä ajalta. Nyt en todellakaan laittaisi tuikkukynttilöitä päälle, nostavat vain lämpötilaa!


Sitten uhkasi vielä kraanavesi loppua. Käskettiin hillitsemään veden kulutusta ainakin isoihin ja turhiin kohteisiin kuten auton pesu, uima-altaiden täyttäminen ja puutarhan kastelu, tai alkaisi paine vähetä putkissa vesimäärän laskiessa.

Niin, ironisesti aina silloin kun on pitkä kuiva jakso, on myös se helle, jolloin ihmiset haluavat täyttää sen kahluualtaansa ja mennä uimaan, tietysti. Jos sitä allasta joskus käytetään ja täytetään niin juuri silloin, kun vedenpuhdistamot alkavat valittaa vedenkulutuksesta.

Puutarhalla ehkä eniten tarkoitettiin, ettei nurmikkoa tarvitse sadettaa joka päivä runsain mitoin vaan kuulemma kerta viikossa riittäisi. Puutarhan kastelu muutoin taas on mielestäni kaukana turhasta, vaikka itse jätän sen pitkälti oman onnensa nojaan. Ihmisiähän juuri kannustetaan nykyään pitämään vehreää pihaa ja istuttamaan kasveja, eikä vetämään sitä betonilaattaa koko pihan ylle, mikä johtaa kaupunki-ilmaston lämpenemiseen ja siihen, ettei vesi imeydy maaperään rankkasateissa, jotka myös ovat yhä yleisempiä ilmastonmuutoksen takia.

Eli hyvin ristiriitaista sanoa, että ”antakaa niiden kasvienne ja pihojenne vaan kuolla kuivuuteen”, kun niihin ovat ihmiset investoineet ja ovat samalla hyvällä asialla. On se aika ikävä menettää ne monivuotiset pensaansa ja ihan kaikki kukkansa 2 viikon +36 asteeseen ja kuivuuteen, ja sitten aloittaa taas tasan nollasta, kun pihasta on Sahara jäljellä. Se kannustaa siihen ratkaisuun, että laittaa vaan sitten ne betonilaatat lopulta ja sanoo, että helppohoitoinen piha eikä kuluta kasteluvettä.

Minun ainoa iloni syksylle olivat oranssit lyhtykoisot, mutta ne kuolevat nyt pystyyn paahteeseen.


Eilenkin meidän piti mennä uimaan illalla, mutta just silloin alkoi ukkonen jyristä. Peruttiin uiminen ja sitten piti muka ukkosen tulla, mutta eihän se perkele tullutkaan. Meni ohi joka puolelta. Kyttäsin sadetutkaa ja aina se oli lähestymässä ja ihan vyörymässä päälle, tulee tulee, puolen tunnin päästä on päällä.... mutta sitten se vaihtoikin suuntaa ja viisti ohi. Mitä toi rintama kulkee nyt yhtäkkiä länteen??

Täällä satoi 1 paksu tippa kaikkien tuntien aikana. Olisin tarvinnut sitä vettä myös pihalleni, jossa kaikki kuivuu ja käpristyy, jopa rikkaruohot. Turhauttaa. Sinne meni se uiminenkin sitten ja aina vaan on kuivaa.

Meinasin lähteä pyöräilemään kunnes löydän jostain vettä meidän kuivasta kunnasta, mutta taitavat olla keskustan suihkulähteetkin kiinni iltaisin. Ei täällä ole merta, ei järveä, ei kanavaa, ei puroa, ei lampea, ei mitään. Paitsi... joki. Mieheni keksi Maasin rannan, voisi ajaa autolla.

Kävin uimassa Lottumin lauttarannassa. Vesi oli lämmintä ja Maas niin tyyni ettei uskoisi, että se on virtaava joki.



Mukava ratkaisu sille hetkelle, mutta ne sateet tekisivät todella hyvää luonnolle. Kahden päivän päästä tämä 36 asteen taso sentään loppuu, luvataan.

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Miniatur Wunderland, maailman suurin pienoisrautatie

 

Tämä oli jo vuosia toivelistallamme: maailman suurin pienoisrautatie Hampurissa! Olin lukenut tästä paljon juttuja ja tiesimme, että tänne on aina monen tunnin jono, jos ei varaa lippuja etukäteen. Joten varasimme.

Pari viikkoa etukäteen oli lomaviikollemme jäljellä enää myöhäisen illan aikoja. Onneksi Wunderland on auki klo 1 saakka yöllä! Pääsisimme iltakahdeksalta sisään ja sitten voisimme viettää siellä rauhassa puoli yötä.

Koronasta taisi olla se hyöty, että vierailijamäärää on rajoitettu ja siten mahduimme aika hyvin kaiteiden ääreen katsomaan.

Kaupan ja kanttiinin ja säilytyslokeron ja vessan kautta näyttelyyn, yläkerroksissa. Voi jösses. Halleittain erilaisia maisemia, kaupunkeja ja skenarioita.

Las Vegas. Ja tivoli Saksassa.



Skandinaviassa oli Kiirunan malmikaivos. Norjassa satamia ja vuonoissa oikeaa vettä, jossa ajoi laivoja automaattiohjauksella.



Hampuri ja tutut rantapromenadit, satamaterminaalit ja ponttonilaiturit. Tässä skenariossa rantabulevardilla kulkee takavuosina järjestetty teknoparaati. Yhteensä täällä on vajaa 300 000 ihmishahmoa sijoitettuna maisemiin.



Saksaa, puutarhanäyttely ja fiktiivinen Knuffingen, jossa aina pimeän tullen alkaa tulipalo jossain rakennuksessa. Sitten paloautot ajavat kaduilla, hälytysvalot välkkyvät ja paloa sammutetaan.





Aina vartin välein tulee yö muutamaksi minuutiksi. Kylien valot välkkyvät ja tapahtuu erikoistapahtumia.

Ohjauskeskus, tietokonejärjestelmä ja nörtit.

Aivan täynnä skenarioita. Rannalla chillaillaan, autot ovat törmänneet, eläintarhassa mylvii, leikkipaikan keinut keinuvat, kattoa remontoidaan, ritarifestareilla miekkaillaan... loputon maailma. Monessa kohdassa saattoi painaa nappia ja saada jonkun yksityiskohdan liikkumaan.



Lentoasemalla koneet nousevat ja laskevat kiitoradalla, erityisellä tekniikalla. Jo Hampurin lentokentän mallin mukaan rakennettu pysäköintihalli on vaikuttava. Iso Antonov rullaa ja vieressä on vanhojen lentokoneiden museo.




Pieniä vitsejä on rakennettu yksityiskohtiin, kuten tämä Smart, josta purkautuu kokonainen suurperhe.

Vettä sisältävät ympäristöt näyttivät minusta erityisen hienoilta kuten tämä uimahalli ja erilaiset rannat.



Sveitsin vuoristo on valtava, sen takaa johtavat raput alempaan kerrokseen, jossa hallit jatkuvat.

Junat ajavat silloilla ja tunneleissa, pysähtyvät asemille. Mutta täällä on niin paljon muuta katsottavaa ja muitakin liikkuvia osia, ettei täällä tarvitse olla edes pienoisrautatiefani, koska junien ohessa löytyy vaikka mitä. Tuijottelin itsekin paljon enemmälti kaikkea muuta kuin ajavia junia.





Ainoa miinus kokonaisuudessa on valaistus. Päiväsaikaan vallitsee melko kelmeä valo, josta on vaikeaa saada luonnollisen näköistä valokuvissa jälkikäsittelylläkään.

Konsertti pauhaa, DJ Bobo, ja kymmenentuhatta pikku-ukkoa hurraavat. Vieressä on leirintäalue täynnään konserttivieraita, ja koko rivi bajamajoja. Vessajonossa riehutaan ja vessapaperia makailee ruohikossa.




Itävallassa ukkonen jyrähtelee, Italiassa Vesuvius purkautuu yöllä.




Italiassa on hienoja kyliä kalliorannoilla. Luksuspalatsissa jet set seurustelee.



Venetsia aivan täynnä väkeä ja tapahtumaa ja gondoleita ja aukioita. Roomakin on.





Oltiin siellä kai 3 ja puoli tuntia ja alkoi tuntua väsymys kyllä. Alkoivat vähän aivot sumeta siitä, jatkuvista virikkeistä ja valtavasta yksityiskohtien tulvasta. Jotenkin pääni sanoi myös, että alkaa olla myöhä; ja olikin keskiyö, kun tultiin ulos.

Siellä oli loman kovin maskirupeama, koko ne tunnit piti olla suusuojus päällä. Alkoi tulla sellainen harvinainen aktiivinen jano, että nyt on pakko vetää joku sprite tai delaan kuumuuteen. Käytiin kanttiinissa ostamassa juomat välissä ja istuttiin junantuoleilla; siellä oli valtavat rivit pelkkiä eri ikäisiä junan istuimia kahvilana, hauska.

Monacoa oltiin rakentamassa seuraavaksi, ja he aikovat jatkaa laajentamista.

Tässä taulukossa näkyy vierailijoiden alkuperämaita. Aika joukko.


Mentiin U-Bahnilla 2 asemaa kotiinpäin Baumwallilta noin 0.30. Nähtiin, että metro alkaa vähitellen sulkea ja mennä yötauolle. Ei hitto, en ollut tajunnut, että yhden aikaan jo loppuu liikenne suurkaupungissa.

Jalkoihini sattui tosissaan. Liikarasitus. Kaikki lihakset jäykkinä ja jalkapohjat muussina. Oikeaan jalkaan sattui epäsymmetrisesti niin paljon enemmän kuin vasempaan, että huomasin nilkuttavani. Kävelyä tuli siis tällä lomalla jo enemmänkin kuin tarpeeksi.


Matkan aiemmat osat:

Lyypekki: marsipaania ja söpöjä taloja

Reeperbahnin Hese ja Elben laiturit - seikkailuja Hampurissa

Vanha Elben tunneli ja autohissit

Sukellusveneessä ahdistumassa ja rannalla chillaamassa - Hampurin kierros jatkuu

Sähköpotkulaudoilla pitkin Hampuria