Pitää vähän tuulettaa päätä metsässä

Tällä hetkellä odotan, että Hollannin hallitus ensi viikolla päättäisi, pitääkö minun ruveta leikkaamaan tukkaani itse. Eli kuuluisi, milloin kampaajat voivat avata vai eivätkö voi vielä pitkään aikaan. Jos kestää vielä viikkoja, niin omat sakset käyvät just tasan sillä hetkellä tähän kuontaloon kiinni.

Myös rillini valuvat nenältä ja istuvat vähän huonosti, mutta en voi mennä optikolle korjauttamaan niitä.

Alkaa tympiä, kun yhteiskunnan sulku jatkuu loputtomiin ja arviot koko kriisistä pitenevät vain. Että koko vuodeksi varmaan kaikki peruttu. Koko kesänä ei voi matkustaa mihinkään. Vai koko vuonna? Vai kahtena vuonna? Espanja ei halua turisteja ja haluaa oman kansan pysyvän kotimaassa. Ja niin varmaan monet muutkin maat. Hollannin rannoille ei oikeasti pääse varmaan koko kesänä eikä maauimalaankaan. Ylipäätään uimaan mihinkään. Tai terassille. Saksassa suunnittelevat jo stadionkonserttien ja jalkapallopelien kieltämistä puoleksitoista vuodeksi. Kaikki festarit ovat varmaan mennyttä kaikkialla täksi kesäksi.

Niin että saako olla pikkaisen epätoivoinen siitä, ettei elämä näköjään koskaan palaudu ennalleen? Saaks ihan vähän ottaa aivoon välillä? Varmasti jokainen kokee surua ja turhautumista tähän.

Ihmettelen: kuinka kauan voi pitää optikot, hierojat, kampaajat ja fysioterapiat kiinni? Hammaslääkäritkin ovat kiinni paitsi hätätapauksille. Huolto ei toimi ja yritykset menevät nurin. Ihmiset tarvitsevat niitä palveluita. Kuinka kauan voi pitää ravintolat ja kahvilat lukossa, ja kuntosalit, uimalat ilman että ne ovat kaikki mennyttä? Kun ne kaatuvat, niin ne ovat lopullisesti poissa. Myös kirjakaupat ja kukkakaupat, konserttisalit, teatterit. Ei niitä tosta vaan perusteta uudelleen. Eläintarhat, en kestä jos eläimiä jätetään heitteille tai ei pystytä ruokkimaan kun rahat loppuvat.

Kuinka kauan voi estää lapsia tapaamasta mummoa ja vaaria? Kuinka kauan voi kieltää perheitä ja ihmisiä tapaamasta toisiaan, aikuisia käymästä vanhojen vanhempiensa luona? Ulkosuomalaisia näkemästä lähisukulaisiaan Suomessa? Kuinka kauan ei voi pitää hääjuhlia eikä mennä kouluun eikä opiskella? Onhan tää ny saatanasta.

Noudatan itse sääntöjä. Tiedän kyllä, miksi nämä toimenpiteet ovat. Hollannissa ovat tehohoitopaikat aika reippaasti käytössä ja kapasiteetin maksimi näkyvissä. Ihmisiä kuolee ja itsekään ei siihen tilanteeseen haluaisi joutua. Tiedän myös, kuinka terveydenhuollon sankarit raatavat tämän kaiken keskellä sairaaloissa ympäri maailman ja kunnioitan sitä valtavaa panosta. Kunhan eivät hajoaisi kuorman alle.

Mutta kun kaikki kestää vielä paljon kauemmin kuin kukaan arveli, niin täytyyyhän sitä jossain vaiheessa miettiä, pitäisikö sittenkin taas käynnistää yhteiskunta edes osin, valtavien psyykkisten, sosiaalisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten vahinkojen pienentämiseksi. Etteivät ihan kaikki rakenteet romahda, jotka meillä oli.

Omassa kuplassaan sitä vaan ihmettelee, kuinka kauan voivat valtiot pitää sen stop-nappulan painettuna ja tukahduttaa normaalin elämän ja yhdessäolon. Ei meillä ole kuin epävarmoja skenarioita, mitä tapahtuu ja missä tahdissa, jos mitäkin höllennetään, ja ymmärrän vaarat. Mutta silti, ilmaisen ihan simppelisti, että kaipaan tavallista entistä elämää.

Ruoka ja parsa on vieläkin ilo.

Tuuletetaan sitten päätä pyöräretkellä. Sääntöjä noudattaen. Tyhjiä alueita etsien ja suosien.

Löydettiin iso loputon metsä, josta ei des tiedetty. Tai siis ei olla koskaan sinne poikkitielle menty, hiekkatielle, siitä kohdasta. Siellä on hiekkaisia dyyniaukioita ja mäntymetsää ja nummimaista ja siellä voisi istua piknikillä ihan rauhassa jollain kukkulalla. OIihan sielläkin kävelijöitä muutama, mutta huomattavan rauhallista kuitenkin.

Se metsä oli jopa niin loputon, että alkoi epäilyttää, tuleeko sivilisaatio vastaan missään kohdassa. Taikametsä. Mutta tuli pelto ja sitten tultiin takaisin radan yli eläinnurkalle, sinne missä olivat minulle tutut vuohet ja lemmikkisika ja kanat.

Uusimmalla pyöräilyllä taas nähtiin lampaita. Kiva kun liikutaan. Venrayn ympäriajo. Linnut laulavat. Puut alkavat vihertää! Se oli yllätys oikein. Että on lehviä. Näin sen lammaspaikalla. Tuoksui ruoholta, kasveilta, ja olin kiitollinen, että saan hengittää kevättä kaikesta huolimatta. Että vielä saan haistella ulkona vapaasti.

Pihalla näin, että mun akileijasta on syöty lähes kaikki nuput ja kukat. Tässä 4 viikkoa seurannut ja odottanut, että kukat aukeavat ja näen edes, minkä värisiä ne ovatkaan, niin nyt ne onkin joku jyrsinyt irti. Varresta naps poikki aina kukan alta.

Kuka syö mun kukat! Kissa? Doris? Voi olla. Joku kissa taannoin järsi saniaisestani kaikki kasvavat lehdet niin, että se kasvi kuoli. Vai sittenkin ne sepelkyyhkyt tai turkinkyyhkyt, jotka marssivat tässä kohdassa useinkin? Sepelkyyhkythän näkyvästi syövät keväisin silmuja puista ja myös kukannuppuja hedelmäpuista. Kissa tai kyyhky, arvioin.

Vaikeroin. Mun kukat, mun kukka raukat, joiden haluan kukkivan! Visioin siihen heti häkin päälle. Koska en aio katsella, kuinka ne tuhotaan kokonaan. Mun omaisuus! Jättäkää se rauhaan! Hain peippojen varapikkuhäkin samantien ja ankkuroin sen paikalleen metallilenkeillä maaperään. Se peittää nyt 2 akileijapuskaa kerralla. Saa nähdä, saavatko nyt loput mininuput kehittyä rauhassa.

Mustarastasrouva kylpi meidän vesikulhossa, joka on pihassa lintujen juomana ja kylpynä, kun moneen viikkoon ei sada. Lisäksi se tonkii ja heittelee multapaakkuja käytävälle. Se ja sen mies ovat esiintyneet mato nokassaan menossa pesälle. Niillä on poikaset jossain, varmaan isossa kuusessa, ellei sitten jopa meidän sypressissä.

Sitten ne huusivat hulluina, siksi että kissa Doris oli tullut auringonläikkään torkuille. Koko aikana kissa vähät välitti yhdestäkään huutavasta linnusta, putsasi vain turkkiaan. Olen jo nähnyt, että se on tällainen metsästäjä: kyyhky laskeutuu ihan lähelle, ja mitä tekee Doris? Haukottelee leveästi ja jatkaa torkkujaan. Mutta muista kissoista en sitten voi taata.

Toisella kerran rastaat alkoivat taas vinkua hengenhädässä. Harakka oli tullut syreeniin ja tuijotti päin sypressiä. Jos se pesä onkin siinä ja harakka tiesi jo, että voi syödä poikaset sieltä. Se mutsi vihelsi niin korkealta huolissaan. Draama. Menin pelastamaan ne. Eli menin pihaovesta ulos, jotta harakka pelästyy pois, ainakin sillä hetkellä.

Oli kiva olla hetken sankari ja vakuuttaa mustarastaalle, että ”minä suojelen sinua kaikelta”, mutta enhän minä tässä jatkuvasti ole. Pian taas päivän toimistolla, enkä aina istu pihaikkunan ääressä valvomassa, mikä peto sinne tulee.

Voi epävarma elämä.

Kielometsä etupihalla.

Valokuvahupia

Minua kovasti ilahduttivat lehtien esimerkit taideprojekteista, joissa ihmiset asettuvat vanhan maalauksen näköisesti valokuvaan ja tekevät oman versionsa. Joko mahdollisimman esikuvan näköisen tai vaihtaen siihen hulvattomia nykyajan elementtejä vitsiksi.

Symppiksiä poseerauksia löytyy. Venäläisillä on oma sivunsa, suomalaisia tunnuksia löytyy, ja yksi ensimmäisiä on hollantilainen ”Tussen kunst en quarantaine”, Taiteen ja karanteenin välissä. Viittauksena tietysti tv-ohjelmaan ”Tussen kunst en kitsch” eli ”Taiteen ja kitschin välissä”. Siinä arvioidaan ihmisten ullakko- ja kirpparilöytöjä, että onko tämä kymppitonnin arvoinen alkuperäismaalaus vai jonkun dreijaama merkityksetön markan vaasi. Suomen telkkarissa vastaava ohjelma on vissiin ”Antiikkia, antiikkia!”

Näissä lehtijutuissa on muutamia hienoja esimerkkikuvia: Yle ja Iltsu.

Tähän en sitten ruvennut osallistumaan vielä. On meinaan töitäkin tehtävänä. Mutta löysin toisen, sopivan haasteen.

Erilaiset kotimatkaajan filmit ja kuvat ovat myös in. Miten päästä reissutunnelmiin, kun ei saa matkustaa? Paljon levinneitä ovat videot, joissa muka lennetään lentokoneella (linkki). Pilvet ja siipi näkyvät ikkunan takana ja viiniä siemaillaan. Sitten selviää, että siellä vain pyörii filmi tabletin ruudulla, pesukoneen pyöreän ikkunan takana, ja ”matkustaja” istuu pyykkituvassa.

Ja sitten on tämä tehtävä: Valitse kuvakokoelmastasi joku eksoottinen valokuva lomareissulta ja yritä tuottaa samanlainen maisema ja kompositio kotona yksinkertaisin kotivälinein. Sitten skenariot vierekkäin verrattaviksi.

Huumoria on sellaiset, joissa ihastellaan jotain tulivuoren syvää kraatteria sen reunalla vaelluskamppeissa, ja kotikuvassa ollaan riemastuneena vessanpöntön yllä, että ”suuri kurimus”. Tai vesiputouksen sijaan suihku juoksee vieressä lorotellen. Tässä linkissä esimerkkejä.

Keksin itselleni kaksi Thaimaa-kuvaa, jotka on mahdollista uudelleenluoda. Oli kivaa tehdä tällaisia teatterin lavastushommia.

Tein ”bambulautan Sok-joella”. Vihreät pyyhkeet korvaavat metsän, eteisen lattia ja pari kiemurtelevaa nauhaa saavat esittää vettä ja joen aaltoviivoja, ja samat vaatteet päälle ja turistikamera syliin.

Uima-allaskuvassa on kukka korvan takana, sen askartelin tietysti vessapaperista. Kokosin hellan päälle sinisen ”uima-altaan” vadista ja turkoosista kulhosta; altaassa oli alun perin vihreä saari, jonka keskellä kasvoi puu, joten laitoin vesikulhoon kellumaan muovilehden (mukin kansi) ja sen päälle puisen miniatyyripuun. Ikean muovisaniainen esitti palmua.

Lisäys myöhemmin: tässä linkissä on vielä muutamia oikein hienoja "maalauksia".

Pääsiäisen oloja - ruokakauppoja ja pihasäätä

Aika myöhään pääsin vapaapäivänä pihaan chillaamaan, koska ensin tein ruokaostoksia yli 3 tuntia.

On tosi lämmintä. Melko vaihtelevat päivät. Edellisenä päivänä olin toimistolla, menin hupparissa kävelylle ja auringosta huolimatta oli inhottavan viileää.

Iltapäivän kävelyllä siellä oli ihan törkeä temppu. Koko ajan paistoi aurinko ja menin sinne ottamaan vähän suulista, mutta juuri kun aloitin kierroksen, auringon eteen parkkeerasi pieni pilvi. Just tasan siihen. Olin että hahhah, no se nyt menee minuutissa ohi johonkin suuntaan tuulen mukana.

No eikä mennyt, yhä oli varjoista. Häh. Tarkkailin sitä. Pilvi peitti edelleen auringon kokonaan. Jäin tuijottamaan, että pakkohan ton on johonkin liikkua, edes hitaasti. Eikä mitä, se vaan puhisi paikallaan ja näytti vain laajenevan joka suuntaan.

Mikä ihmeen myrskyn silmä tässä on, jossa ilmavirtaa ei ole ja jossa pilvi syntyy livenä ja juuri mun auringon edessä? Ei voi olla tottakaan tällainen ilmiö.

Otin siitä kuvan, aurinko paistaa pilven reunojen ohi ja se on tosi ufon näköinen valojen ja varjojen ja säteiden peli. Aivan outo scifijuttu. Ja kohtalon ivaa. Oli sitten varjoista koko mun kävelyn ajan.

Puhisee, puhisee... eikä liiku.

Yritetään käydä mahdollisimman harvoin kaupassa, ja nyt haluttiin myös olla ajoissa ennen oletettavia pääsiäisruuhkia. Ostoslista oli suuri. Ja järjestetty tehokkuuden nimissä Plus-lähikaupan hyllyjen ja reitin mukaan. Niinpä esim. kohdassa ”pakasteet” lukikin yllättäen ”olut”, koska ne ovat juuri ennen pakasteita.

Suunnitteluvaiheita ulkona. Mikä tuore asia pitää syödä ensin pois?

Ja kyllähän sen kaiken hakee, mutta tavaran mahtuminen kärryihin on ongelma näillä annoksilla, sen tiesin viime kerrasta: Meillä on kaksi muovikoria, jotka ovat aina mukana ja täytetään kärryssä, lisäksi minulla oli erittäin iso kassi roikkumassa kärryjen koukussa ulkopuolella ja tungin sen täyteen tilavia ja kevyitä leipätuotteita, ja kahvassa roikkui toinen kassi, johon pujotin painavia mehupulloja.

Nyt minun oli muutenkin tarkoitus mennä poikkeuksellisesti myös Albert Heijn -markettiin (viralliselta lempinimeltään Appie Heijn tai pelkkä Appie) toiselle puolelle keskustaa parin erikoistuotteen takia. Joten otin strategiaksi jakaa ostokset kahteen. Käyn ensin Appiessa ja katson, mitä kaikkea sieltä tarttuu mukaan, yritän saada osan painavista tarvikkeista jo sieltä, ja vaikka vihannekset, ja loput sitten Plusista.

Löysin kaikki herkut pääsiäiseksi. Jos ei muuta tehdä, niin ruokaa ainakin riittää, ja kaikenlaisia snäkkejä, joita ei edes ehdi syödä siihen tahtiin.

Oli ihan kesä, kun lähdin kauppoihin. ”Tätejä kesämekoissa pyörällä” -ilmiö kaduilla. Appie Heijnissä, jossa käy tyypilllisesti vähän vauraampi väki tai hienostona itseään pitävät, kesävaate näyttäytyi muotitietoisessa muodossa ”tätejä Desigualin t-paidassa”.

Aika tasan puoliksi meni määrässä ja rahassa. Appiessa oli melko miellyttävää, täytyy sanoa. Aika tyhjää. Kärryt otettiin ulkoa ja myymälätyttö desinfioi kahvoja. Niillä on niin hyvä vihannesosasto, jossa näkyvä kosteuspilvi puhisee tuoretavaran ylle suuttimista. Ihmiset olivat jotenkin erityisen sivistyneitä, pitivät kohteliaasti etäisyyttä ja odottivat vuoroaan eivätkä tunkeilleet viereen. Löysin erikoiskahvini ja vaikka mitä ja salaa macaronseja.

Niillä soi koko ajan karnevaalimusiikki! Rupesin kuuntelemaan, että mitä murrehumppaa, tämä on tosiaan karnevaalilaulu. Ja se linja jatkui koko ajan. Nauratti. Miks... nyt karnevaalia? Oli niissä ainakin positiivinen sanoma, joku kertosäekin oli jotain, että ”kyllä kaikki vielä päättyy hyvin”. Melko absurdi kulissi kuitenkin.

Toin ostokset kotiin, tungin jääkaappiin ja kaappeihin ja vedin listalta yli, mitä löysin jo. Tähän keikkaan meni puolitoista tuntia. Käsien pesu ja Plusiin.

Siellä väki käyttäytyy ihan selvästi huonommin. Useimmat kävelevät kohti välittämättä etäisyyksistä. Monesti seison paikallani ja etsin jotain, ja eri suunnista tulevat ihmiset kohti ja viereen eikä kukaan välitä. Siellä on sellainen jako, että jos haluan pitää etäisyyttä, niin minun pitää aktiivisesti hyppiä pois tieltä ja paeta. Minun on annettava tietä, kukaan ei minulle anna tietä. Sellainen. Vähä kävi ärsyttämään.

Kotona vielä hirveä lajittelu, miten saa kaiken jääkaappiin.

Kyllä kannattaa olla Appien kanta-asiakaskortti, nytkin sain yli 12 euroa bonusalennuksia! Kun sen kuitin näkee, että ei maksanut yli 7 kymppiä, vaan vain 6, niin tarjoushaukka olisi innoissaan, että lääh mikä säästö. Muista asiakaskorteista en niin välitä, niitä on ihan liikaa tarjolla joka jumalan kauppaketjuun, mutta tällä säästää joka kerta erittäin selvää rahaa samantien kassalla.

Bonuskortilla alennusta. Tulee mieleen Aku Ankasta dollarinkuvat silmissä "BONU$$$"

Plussaan jätin yli 8 kymppiä, mut siinä olikin aika luksusta mukana. Ja 3 euron viini. Onks Suomessa 3 euron eteläafrikkalaista roséta? Ei kai.

Nyt olisi tehtävänä syödä kuin hullu. Suosittelisin itselleni jumppaa siihen väliin.

Vai uskaltaako vielä lenkille? Viime kerralla oli melko tyhjää.

Yhä enemmän on kuitenkin vaikeaa löytää ulkoa teitä, joilla voi kävellä tai pyöräillä rauhassa. Yhä useampi puisto ja ulkoilualue suljetaan ruuhkien estämiseksi. Yhä enemmän kuuluu pyyntöjä ja ohjeita, ettei olisi hyvä mennä ulos ollenkaan jos ei ole ihan pakko. Tuleeko tästä nyt huhti-touko-kesäkuu pelkästään omassa pihassa? Onneksi on se piha edes!

Akileija nuppuilee jo! Häh!

Mikä pitkäperjantai. Aurinko paistaa ja on 20 astetta. Olisin pihalla muttaku on työpäivä. En lakkaa ihmettelemästä, miksi sen pitää olla arkipäivä Hollannissa, kun kaikissa muissa kristillisissä maissa se on pyhä. Päivystän tunnollisesti työkoneen ääressä ja se on sisällä piuhoissa. Kahvi- ja lounastauoille menen pihalle tarkkailemaan lintuja.

Nyt ne macaronsit peliin!

Krakeloitu taivas.

Vadelmatkin lasketaan luksukseksi hintansa puolesta.

Mustarastas kiitää, rautiainen hyppelee, sinitiainen yrittää pitää pesueensa salassa. Sillä taitaa olla jo poikanen. Joku räpsytteli siipiään katolla ja kerjäsi. Talitiaiset ainakin menevät pönttöä kohti usein. Ne ovat niin nopeita, ehkä kaikki on jo valmista ja poikaset isoja.

Jaa nyt siellä on peukaloinenkin. Voi pallero. Pyrstö pystyssä.

Kiva kun täällä on 3 sellaista lajia nimenomaisesti näyttäytymässä, joiden laulut muistuttavat niin kovasti toisiaan, etten opi erottamaan niitä. Punarinta, rautiainen ja peukaloinen.

Diskotiput sisällä.

Sisällä seeprapeipot ovat kivaa seuraa, piipittävät mulle. Vastaan ja ne huutavat takaisin. Aina kun ulkona laulaa rautiainen, me kuullaan se ja ne vinkuvat takaisin.

Suloinen on haukotteleva seeprapeippo. Pikkuinen nokka avautuu ja simmut menee kiinni.

Tein pashan. Minua aina turhauttaa ajatusvirhe reseptissä. Rahkaa tarvitaan ”1 tölkki”. Niin. Eli siis millainen tölkki. Saisko vaikka grammoja tai desejä?

En minä tiedä, mikä on standarditölkkikoko. Täällä meillä rahka on usein 500 gramman isopurtiloissa. Sitä tuskin tarkoitetaan. Mitä se on Suomessa, ehkä jotain 200 g? Ei voi kuin arvata. Ja vaikka sitä tekisi Suomessa asuva tällä ohjeella, niin mistä tietää vuonna 2020, mikä oli rahkan standarditölkkikoko vuonna 1980, jolloin kirja kirjoitettiin? Sehän voi muuttua ja niitähän voi olla hyvin erilaisia nykyään.

Vähän järkeä kiitos. En olisi uskonut Ruutukokilta tällaista tyhmyyttä.

Mutta ehkä tästäkin ensimmäisen maailman ongelmasta pääsee yli, kun maailmassa on isompiakin juuri nyt.

Huomaan aina pashareseptin äärellä, ettei minulla vieläkään ole sitä ”märkää sideharsoa”, jolla vuorata muotti. (Muotti on kukkaruukku.) Ja tuskin menen näinä ruton aikoinakaan erikseen apteekkiin kysymään sideharsoa ja selittämään, että koska pasha ja suomalainen perinne.

Sitten otan esiin huokoisen Muumimamma-astiapyyhkeen. Se saa kelvata.

Tiedän, ettei lauantaina vielä ole oikea pääsiäisen juhla, vaan välipäivä, mutta otettiin varaslähtö.

Kofeiinit ja energiajuomat testissä – allergia väsyttää

Haukottelee ku hullu. Katsoo syyttävästi kahvikuppiin. ”Miksei tää toimi?”

Allergia lisääntyy ikävänä olona ja yöllä on nenä tukossa. Ja väsymyksenä. Kyllä se on niin, että väsymyshäiriöitä minulla on lähinnä keväisin siitepölyaikaan. Silloin on sitä, että silmät painuvat kiinni klo 14 tai klo 19. Ei sitä muutoin ole.

Ylimääräisen väsymyksen takana voi olla allergian (turhien) prosessien keholta vaatima energia. Joitakin väsyttävät antihistamiinitabletit, mutta minua ensi sijassa itse allergia. Se on helppo testata; en läheskään aina käytä allergiatabletteja sesonkinakaan, ja silti väsyttää.

Eräänlainen ”kevätväsymys” siis, mutta ei se, mitä sillä käsitteellä yleensä tarkoitetaan. Tämä allergiaväsymys on pelkästään fyysinen vaiva. Kyllä psyyke jaksaisi, mutta silmät painuvat kiinni ja aivot unten maille kesken kaiken ja vääjäämättä. Joku painaa off-nappulaa ja moottori sammuu.

Kun viime keväänä iltapäiväväsymys iski päälle haittaavassa määrin, aloin kokeilla piristeitä töissä. Testasin kofeiinijuomaa, jota sain ilmaiseksi miehen töistä pari nappulaa. Ehkä energiajuoma on sittenkin se vastaus?

Viikolla teen, no sanotaanko nyt, lähes parhaani saadakseni riittävästi unta, eli yritän korjata asiaa sieltä perusrakenteista käsin. Periaatteessa minulla on 8 tuntia nukkuma-aikaa arkena eli noin 23 - 7. Mutta nukahtamiseen menee joskus kauankin pyöriessä, ja joskus vaan on huono ja pikälti uneton yö stressin, psyykkisen ylikuormittumisen, pikku vaivojen ja sairastelujen, flunssien, hormonien, planeettojen asennon, täysikuun tms. kriisien takia.

Ja viimeistään siinä vaiheessa alkaa väsyttää iltapäivisin toden teolla, kun takana on kaksi huonosti nukuttua yötä, joiden todellinen uniaika jää pariin tuntiin.

Syyn arvelu ei auta akuuttiin ongelmaan silloin, kun silmät meinaavat pudota kiinni siinä työpöydän ääressä ja hommia olisi tehtävävä vielä yli 3 tuntia. Kun miettii, voisikohan vessassa ottaa vaikka 5 minuutin nokoset salaa, koska ei kerta kaikkiaan pysy hereillä. Nyt etätöissä en kuitenkaan ole ruvennut nokosille kotisohvalle kesken työpäivän, vaikka ehkä voisin.

Tehtävä on ihan yksinkertainen: haluan aineen, joka poistaa väsymyksen joksikin aikaa. Eli piristää hetkeksi. Piste. Onks se niin vaikeeta?

Kokeilemani juoma oli sitruunanmakuinen, sokeriton poretabletti ja silti kohtuullisen makea eli täynnään makeutusaineita. Mutta sellainen jööti kofeiinia siinä oli, että siitä herää.

Söinhän minä kofeiinitabletteja opiskelijana ja ne toimivat. Kun tiesi, että nukkumatunteja oli ollut liian vähän ja piti kestää silti hereillä luento. Tai tentti. Tai tenttiin luku. Kuulin työkaverilta, että traditio elää! Hänen tyttärensä käytti kofeiinitabletteja lukiessaan loppukokeisiin.

Työkaverikin oli viime keväänä valittanut väsymystä vähintään yhtä paljon kuin minä. Menin hänen luokseen poretablettien kanssa.
- Psst. Mulla on dopingia. Nämä herättää.
- Speediä?
- Joo.
- Vitsi, näitä olisin tarvinnut eilen iltapäivällä. Sillon olin kliinisesti kuollut.
- Hahahaa, tiedän tunteen.
- Hyvä, kokeillaan näitä. Poretabletti?
- Joo, liuotettava lasilliseen vettä kuulemma.
- Ans haistaa. Hmm, raikas.
- Jaaha, valkoinen aine näemmä.
- Ehkä tän vois myös murentaa ja vetää nenäänsä...
- Ole hyvä vaan... omalla vastuulla.

Ehkä ihan vähän turhan levottomaksi siitä tuli, mutta muuten oli melko luonnollisen oloisesti hereillä ja valpas, eikä enää väsynyt, ihan simppelisti. Kiva. Vaikutus myös kesti pitkään, ainakin nyt sellaiset 4 tuntia. Olin luullut, että jos vetää energiajuomia, niin sitten on tunnin hyperaktiivinen ja sen jälkeen jo nukahtaa taas täysin.

Ei minua kahvi koskaan ollut auttanut noin selvästi heräämään kuin tämä satsi. Enkä edes uskaltanut juoda siitä mukista kuin puolet. Ja se riitti kyllä loppupäiväksi. Mietimmekin, että ehkä kannattaa puolittaa poretabletti.

Loogistahan se ei ole, koska kupillisessa kahvia pitäisi olla suunnilleen sama määrä kofeiinia kuin poretabletissa. Jokin on vikana ainakin työpaikan automaattikahvissa, olisiko vaikka laatu.

Kotikahvi on parempi.

Aloin ymmärtää energiajuomien piristetarkotuksen. Mutta niissä on usein ihan hirvittäviä lisäaineita, sokereita ja väriaineita, ja miksi ne maistuvat niin yltiömakeilta ja keinotekoisilta?

Markkinoille ehkä alkaakin vähitellen tulla luonnollisempia piristejuomia. Saksassa joku kehittää hedelmäistä guaranajuomaa ja haluaa vaihtoehdon ”nallekarkin makuisille keinotekoisille siirapeille”. Mutta ei sitä vielä normaalikaupasta saa.

Löysin meidän ruokakaupastamme muunlaisen tölkin lupaavan näköistä sokeritonta kofeiinijuomaa. Mutta sekin oli jollain muilla hämärillä konsteilla saatu ylimakeaksi. En ymmärrä, miksi se on aina oletus, että litkun pitää olla niin makeaa, ettei sitä ihminen kestä.

Onhan näitä sitten kaikkia mate-teitä ja muita luonnollisempiakin piristäviä, vaihtelevin vaikutuksin. Täytyisi vähän tutustua.

Sitten töissä jaeltiin ilmaiseksi jostain jämävarastosta tulleita cappuccino-pikakahvijauhepusseja. Kas, sehän haisee ihan oikealta kahvilta. Kas, tämähän piristää!

Ja lopulta, viime talvena, päätin hankkia ihan perinteistä instant-murukahvia. No sehän toimii myös. Eli kyllä ihan kahvikin kykenee auttamaan vireystilaa, kunhan se on kunnollista.

Se, että tökeröt halvat jauhekahvijuomat sisältävät oikeaa kofeiinia ja toimivat, vahvistaa ennen kaikkea sen, että meidän automaattikahvimme on ihan surkeaa litkua. Se ei todellakaan ole vissiin kofeiinia nähnytkään.

Viime kevään jälkeen saatoin iloisena todeta, että iltapäivän väsymysongelmat katosivat itsestään. Kesän, syksyn ja talven ajan tilanne oli radikaalisti parempi. En kaipaillut piristeitä lähes koskaan.

Ja nyt kun kevät taas alkaa, tarkemmin sanottuna allergia, siitepölykausi, astma, ongelma nostaa päätään ja iltapäiväväsymys iskee myös hyvin nukuttujen öiden jälkeen. Katsotaan, millainen sesonki tästä tulee. Koivut ovat jo täydessä kukassa.

Siitepölyennusteessa koivu oranssina, kolme pölypalloa neljästä.