maanantai 18. huhtikuuta 2022

Kaikenlaista

Jossain vaiheessa sitkeästä migreenistä kärsiessä lauloin yksin pimeässä makuuhuoneessa koulun musiikkikirjan vanhoja lauluja muistista. Havainto on, että mistä se Ruotsin vahva musiikkiperinne tulee, esim. Murheesi suista -laulussa on sellainen polveileva pelimannimeininki, että jos se on kansassa syntynyt kansanlaulu niin siinäpä on tyypillinen ruotsalaisuus. Aika kunnioitettavaa. Spontaanisti muistin myös pääsiäiseksi: Agnus dei, qui tollis peccata mundi. Miserere nobis, totisesti.

Jos Ruotsilla on Murheesi suista ja Anttila nyt ampaisee, pelkkää elämänriemua ja kedonkukkaa, niin Suomella on kansanperinteenä tällaiset vollotukset kuin On suuri sun rantas autius. Eihän siitäkään voi kuin itkeä ämpärillisen. Villisorsan valitus. Ikävöin. Joku yksinäinen eksynyt, eikä emoa löytää voi. Ja eihän sitäkään voi laulaa itkemättä, kun Niin kaunis on maa, jossa lukee alla, että kirjoitettu suojatiellä menehtyneen 10-vuotiaan tytön muistoksi.



Sitten kun ei ole migreeniä, jaksan reippaasti kaikkea. Tällaista, että on ihan PAKKO mennä ulos ihanaan kesäiltaan kävelylle tai pyöräilemään ruuan jälkeen, koska siellä on VALOISA ja LÄMMIN. Vaikka sekin aika on pois muiden asioiden rastittamisesta. Virtaa riittää.


Ulkona on kaunis sää, oikein kesäilta, linnut laulavat, puut alkavat vihertää, kukat kukkivat. Siellä laulaa: tiltaltti, peippo, mustarastas. Viherpeipotkin kurluttivat. Kissojen kokous kadunkulmassa, ainakin 4 sinistä kissaa, eiku se oli se Helakisan kirja että ne olivat sinisiä. Lehmät eivät ole vielä laitumella vaikka niitty jo kasvaa vihreää mattoa.


Etupihassa kukkivat ihanat lemmikit. Ja saniainen alkaa puskea lehteä kääröltä. Kieloja nousee kokonainen metsä rullasikareita.






Meillä on nyt Stationsweg kaivettu auki hiekkamaaksi. Meni kiinni loppuvuodeksi. Ekaa kertaa huomattiin sen muuttuminen hiekka-aavikoksi, kun ajettiin autolla liikenneympyrästä keskustasta päin. Molemmat hämmästelivät suu auki, osoittivat sinne päin ja päästivät jotain äännähdyksiä: ”Ooo”, ”aaaa”, ”kato”, ”Boaaah”. Nyt katseltiin sitä pyörän selästä toisesta päästä.


Tie päättyy kesken.

Tässä ei paljon enää autot kaahaile.


En voi tajuta, mutta minulla ei ole allergiaa. On koivuaika ja minulla ei ole allergiaa. Tämä on oikein outo Luojan ihme. En ole tarvinnut tabletteja, ei kutise silmät eikä kurkku, eikä nenä vuoda. Jonkun yhden kerran saatan aivastaa. Astmaa on ehkä pienen pienen hitusen, yhtäkkiä kutittaakin keuhkoa ja yskäisen ja vähän vinkuu, sitten otan mahdollisesti inhalaation. Mutta se on aivan minimaalista. Yöllä ei mitään.


Mietin, että edes jokin terveyskompensaatio, tyyliin ”vaivojen määrä on vakio”. Jos kerta migreeni on kahta kauheampi niin edes allergia on siitä hyvästä poistunut.



Hallitus alensi polttoaineveroa joten nyt kehtasi tankata. Siellä olikin oikein jono, kaikilla oli kivaa. Nyt maksoi 2,00 pilkku jotain. Ennen hinnan alennusta tankkasin siellä johonkin litrahintaan 2,39. 


Vähän aikaa sitten valitin, että ennen oli kauheaa jos pikkuauton tankkiin meni viiskymppiä. Kunnes tankkasin sinne tänä vuonna jo kuuskymppiä. Sen jälkeen pian tuli jo koettua seitsemänkymppiä.




Käytiin miehen siskon perheen kanssa pääsiäisbrunssilla paikallisessa hotellissa. Eka kerta pääsiäisbrunssia minulle. On tosi yleinen perinne Hollannissa, että koko suku menee johonkin isoon ravintolaan brunssille pääsiäissu tai ma. Niitä mainostetaan runsaasti. Ja piti varata ajoissa tai täyttyy pian. Pala kulttuuria.


Brunssin tulos.

Kanapaita sopii pääsiäiseen.

Tein karkkipashan.


Työkaveritkin ovat huomanneet, että nyt alkoi liikennöidä uusi Holland-Norway Lines suoraan Hollannista Norjaan. Uutisetkin kävivät raportoimassa. Saan elvistää, että ”joo, ihan tuttu laivatyyppi, MS Romantika on ostettu Helsinki-Talliinna-liikenteestä ja siinä on savupiipussa vieläkin alkuperänen Tallinkin vauhtiviiva. Sellaset on isoja, 200 metriä ja ainaki 10 kantta.”


Työkaveri tsekkasi hinnat, jotka olivat, että ”alkaen 300 euroa edestakaisin” tai ”minicruise alk. 98 euroa”. Mutta ei ollutkaan halpa perheloma enää sitten, kun lisäsi auton, hytit mennen tullen, aamupalat itselle ja kolmelle lapselle ja illallisbuffetit mennen tullen. Sitten menikin jo melkein tonni.



caccacärpänen herhil

paskamontöör

kissat katol yöl


eli näin tehdään nopeita muistiinpanoja aiheista.


Meillä tosiaan vetää vessa huonosti ja suihkun viemäri kurluttaa vettä ylös yläkerrassa silloin kun vetää alakerran (!) tai yläkerran vessan. Ja välillä kylppärissä haisee viemäri. Niin tilattiin LVI eli paskamontööri eli saksaksi Gas-Wasser-Scheisse-Installateur. Viemärissä ei ole caccaa, hän katsoi kameralla ylävessasta ”kadulle asti” ja tie on vapaa. Diagnoosina on nyt, että se 3 vuotta sitten kylppäriremontissa asennettu mini-ilmausputki yläkerran vessan vieressä ei ole riittävä eli ei toimi. Viemäristä pyrkivät ilmat ulos, mutteivät pääse ja siksi se oireilee. Tarttis vaihtaa kunnollinen isompi ilmausputki mutta se vaatisi sitä, että nurkkaan rakennettu kaakeloitu pieni pömpeli pitää purkaa. Purkutöihin taas pitää ensin kysyä lupa asuntosäätiöltä, joten toisen kerran sitten. Perästä kuuluu.


Iso mansikka.

Yhtenä iltana oli niin lämmin, että ulkona oli kuumempaa kuin sisällä. Avasin pihaoven ja ikkunan, että saadaan ilmaista lämpöä. Heti ponkaisi sisään joku pörisijä. Luulin, että se oli iso paskakärpänen. Hävisi johonkin. Myöhemmin menin ylös ja hyvä että huomasin, että lattialla ryömi jokin iso ja ilkeä pistävä, herhiläinen tai ampiaisen queen, vähän outo. Oli pökerryksissä, sain helposti lasiin ja ulos, missä se ryhtyi heti imemään talvion kukkaa. Klassinen ”hyvä ettei astuttu päälle”. Se oli varmaan se pörisijä.


Kermavaahdolla.


Naapurin kissat riehuvat taas usein katolla, aina kun katson että missäs ne, yksi viirukas hyppelehtii katolla aurinkopaneelien välissä. Myös pimeässä yössä 23.30 katsoin yläkerran ikkunasta kissatilannetta niin näin naapuritalon yläkerran ikkunoiden valkoisten karmien edessä hiippailevan mustan laihan kissasiluetin. Jos jollain on ikkuna auki niin kohta on kissa sisällä. Hips hips, kattobileet.




keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Vakosamettia ja karkkisadetta

Uusi kirjani ilmestyy parin kuukauden sisällä! Kauan suunniteltu kirja lapsuudesta.

Käsikirjoitusta on hinkattu, nimiehdotuksia listattu, kannen visuaalista ilmettä mietitty. Ideoita kerätty alitajunnasta ja kadunvarsilta.


Software on hankittu. Kokonaan alusta asti opettelin käyttämään sellaista ohjelmaa, jolla saa leikattua valokuvista paloja ja asettelemaan niitä limittäin ja vinottain. Migreenikin tuli väliin. Ähisin ja opettelin silti.


Alkusanat on kirjoitettu, takakansi samoin. Tekstiä olen asettelemassa lopulliseen muotoonsa painotiedostoa varten.


Nimeksi vakioitui ja todisti asemansa tämä: Vakosamettia ja karkkisadetta.




Kirjassa palataan syvälle menneisyyteen, pikkulapsiaikaan 70-luvulla. Asutaan Kauppalankadulla Hyvinkäällä, sitten Kirkkarinkadulla. 80-luku alkaa, käydään koulua, leikitään pihalla.


Otsikon ”vakosametti” edustaa 70-luvun sisustusta ja estetiikkaa. Oli oliivinvihreä puhelin, oransseja kukkakuoseja, ja ruskea vakosamettinen sohva. Myös valitsemani kirjasin ja myrkynvihreys viestivät diskoaikakaudesta.


Se tyyli vaihtuu 80-luvun villiksi värikkyydeksi, jota edustaa otsikon ”karkkisade”. Siskoni valitsee huoneeseensa uuden tapetin, jossa leijuu valkoisella pinnalla tuhansia värikkäitä soikioita kuin pastillisateena.


Ja karkeista puheen ollen, ei jää yhteen kertaan se, kun kirjassa analysoidaan herkullisimpia namuja, joita saa viikkorahalla.


Kun etsin kannen kuvafragmentteihin vanhoja postikortteja ja dokumentteja 70- ja 80- luvulta, löysin aarteita. Ensimmäisenä koulupäivänäni Aseman koulun ala-asteella saamani perhosen, joita tokaluokkalaiset olivat meille tervehdykseksi askarrelleet anonyymisti.




Ja löysin alkuperäisen Pekka-kortin. Pekan synttärikortissa sensaatio on se, että Pekka on kirjoittanut nimensä E-kirjaimeen kokonaiset neljä sakaraa! Hysteerisen hauskaa. Muistelin korttia ja piirsin siitä miniatyyrin: muistin voimakkaan sinisen värin, putkilomaisen ihmishahmon, ja E:n monet sakarat.


Sitten löysinkin kortin omista varastoistani. Voin verrata muistikuviani aitoon oikeaan.




Tämä kortti vinkuu. Se on paksu ja sisälle on liimattu on joku vinkulaite. Terveisiä 70-luvulta.


Kirjassa on myös luku Tourun Torpista. Se oli vuokramökkialue Punkalaitumella, jossa Koneen työntekijöiden perheet voivat viettää kesälomiaan. Yritystä ei ole enää olemassa, mutta löysin kortin.



Halojaa.

Nämäkin kiiltokuvat mainitaan tekstissä.


Valokuvia kirjoitusprosessista:


Siis ihan hirveet kenttäolosuhteet. Kesäpäiviä maaliskuussa.

Sisäsivujen taittoa.

Kirjoitusassistentti.


Takakansiteksti:


Hyvinkää 70- ja 80-luvulla. Sohva on verhoiltu ruskealla vakosametilla. Puhelin on oliivinvihreä ja sen valintalevy raskas pyörittää nollaan saakka. Oksasen kioskilta ostetaan kymmenen pennin irtokarkkeja ja Centrumista Jambo. Pihvikellarissa on rustiikkinen sisustus. Kevään ensimmäinen jäätelö syödään Anttilan kulmaa vastapäätä Donnerin obeliskin puistossa suihkulähteen ruikkiessa auringon säteissä kimmeltävää vettä turkoosiin altaaseen.


Muistatko, kun kierrettiin jonossa fluorihuuhtelunestettä suussa purskutellen siinä pukuhuoneessa, jossa oli jääkylmää aina jumppatunnille mennessä? Ja kynnet murskaantuivat ja hampaat järsittiin pilalle, kun yritettiin irrottaa Lego-palikoita toisistaan? Radiossa soi Katri Helena, Baccara ja Abba ja telkkarissa pyöri Rosvo Rudolf, Kössi Kenguru, Kivikasvot ja Parempi myöhään.


Turvallinen lapsuus. Missä ovat meidän vaaramme? Suurin vaara taitaa olla se, että jos puhaltaa purkkapallon ja tuuli käy, pitkät hiukset takertuvat siihen ja haivenien päät tulevat purkan mukana suuhun. Parin puraisun jälkeen tukkaa on vaikea irrottaa purkkaköntistä.



Seuraa päivityksiä kirjailijasivultani liisarauhakoski.net taikka Facebookin kirjailijasivultani.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Migreenin estolääkekokeiluja

Tässä lääketieteellistä reportaasia niille jotka sellaisia rakastavat! Farmakologista asiaa migreenistä uusien estolääkekokeilujeni myötä.


Alkutilanne


Viime syksynä summasin, että minulla on jo keskimäärin 9 migreenipäivää kuukaudessa. Se on kolmasosa elämästäni. Ja ennen migreeniä väsyttää tunnetusti, migreenin aikana on unettomuutta tai huono unen laatu, ja migreenistä ja kohtauslääkkeistä tulee väsymys. 


Eli suuren osan päivistä olen joko migreenikivussa, täsmälääkepöllyssä ja pahimmillaan vielä puolikkaan kivun kanssa, tai vähintään väsynyt, koska migreeni on tulossa tai menossa. Niin ei ihme että ketuttaa. 


Minulla on ollut estolääkitys monta vuotta, beetasalpaaja metoprololi, joka on eittämättä pitänyt rajuimmat migreenikohtaukset poissa. Mutta sen teho ei enää ole riittävä nykyisellä tilastolla. Etsin parempaa estolääkettä.


Kohtauksiin käytän kohtauslääkkeitä eli migreenin täsmälääkkeitä triptaaneja, joita on markkinoilla monta lajia: eletriptaani, sumatriptaani, tsolmitriptaani, ritsatriptaani, frovatriptaani, naratriptaani... Usein ne auttavat erittäin paljon pysymään toimintakunnossa, mutta eivät nekään aina toimi optimaalisesti.


Tämmöinen olo välillä.


Vaihtoehtoja - joulukuu


Kävin lääkärillä ja saan heti aloittaa ekan estolääkekokeilun. Vaihdan metoprololin kandesartaaniin.


Metoprololi on kuulemma vanha yleiskikka, mutta neurologit ovat päivittäneet verenpainelääke kandesartaanin standardiaineeksi, jota on paras kokeilla ensin. Jos se ei sovi tai toimi, yleislääkäri voi kokeilla vielä amitriptyliinin, joka on vanha trisyklinen masennuslääke. Todella moni vetää Triptyliä (=yleisin kauppanimi) ja saa siitä avun. Mutta vähintään yhtä moni ottaa kandesartaania. 


Jos eivät nuo auta, niin sitten neurologille ja vaikkapa topiramaatin pariin, joka on tunnettu monista sivuvaikutuksista ja on epilepsialääke. Luin siitä tosi hienoja käyttäjäkokemuksia... Sitä en ehkä halua kokeilla. Ihmiset sekoavat siitä oikeasti. Sanovat olevansa kuin riivattuja, näkevänsä painajaisia, näkevänsä unia päivällä silmät auki ja filmi vaan kulkee päässä, ja yrjöilevänsä pitkin yötä. Tosi kivaa hei.


Kuten näkyy, migreenin perinteiset estolääkkeet ovat jonkun ihan muun taudin lääkityksiä, joilla on todettu sattumalta hyvä vaikutus migreeniin. Vasta viime vuosina on tullut migreeniä varten kehitettyjä estolääkkeitä, joita annetaan pistoksina. Ja ne maksavat jotain tonnin per pistos, joten ensin on hieman selvitettävä korvauksia ja vakuutuksia ja saatava lausuntoja. Kokeillaan nyt ensin nämä halvat keinot.


Oli muuten ihan kivaa keskustella lääkärin kanssa latinaksi.


Nyt lääkeasiani alkavat kuulostaa asiallisilta kamoilta, siltä mitä migreenipotilasfoorumilta luen. Ihmisiltä, jotka ovat Suomessa neurologin hoidossa. 


Jos olet migreenikko ja kaipaat ajatustenvaihtoa ja moninaisista oireista ja keinoista lukemista, liity Suomen Migreeniyhdistyksen ylläpitämään Migreeni-ryhmään Facebookissa.





Kandesartaani pieni annos - joulukuu


Oli vähän outoja tuntemuksia yöllä, lölly ja hidastettu olo. Nukun kuin tukki, liiankin raskaasti. Täysin keskeytyksettä. Ei ole normaalia untani, etten muista yhtäkään kääntymistä ja havahtumista 7 tunnin ajalta.


Maatessa tuntuu, että olen raskas ja väsynyt. Kuin unen tarve ei loppuisi koskaan, vaikka kuinka monta tuntia nukkuisin. Epäilyttää, pääsenkö aamulla ylös ja olenko päivällä aivan unessa?


Päivällä olen kyllä hereillä, mutta ajatukset ovat hitaat. Onko tämä joku anti-stressi tai anti-ADHD? Täytyy kokea pidemmän päälle, onko hitaampi pää haitta vai etu.


En saanut Fazerin levystä palaa katki, nytkö se kandesartaanin joillekin aiheuttama lihasheikkous iski?


Koska lopetin metoprololin, pulssi alkaa hakata. Nopea syke ja sydämentykytyksen tunne haittaa monta viikkoa ja on pelottavaa.


Migreenit jatkuvat. En jaksaisi jatkuvaa työntekoa migreenin lomassa.



Kandesartaani suurempi annos - tammikuu


Tuplasin kandesartaaniannoksen ja olen ihan zombi. Päähän sattuu, niskalihakset ovat jäykkinä, migreeni uhkaa, ja väsyttää ihan sairaasti. Mitään en jaksa fyysisestikään tehdä. 


Kiva kun tässä lääkekokeilussa ei tiedä enää, onko sittenkin migreeni päällä vai ei. Mikä tämä on, että niskan ja hartian ja leuan lihakset tuntuvat jäykiltä yön nukkumisen jälkeen? Ettei vain candesartan aiheuttaisi lihasjäykkyyttä, kuten ehkä joku migreeniryhmässä sanoi? Olisi kontraproduktiivinen. Usein hiipii niskasta päin päänsärky, joka pyrkii eskaloitumaan migreeniksi.


Pakko mennä nokosille iltaisin, nukahdan pystyyn. Palelen yöllä sikana. Välillä on jääkylmät kädet. Ohimenevää huimausta. 


Pää käy hitaalla töissä ja kommunikaatiossa. Työmeilejä kirjoitan ihan väärin ja joudun korjaamaan monta kertaa. Chattiin valitsen vääriä pronomineja. Saksaksi en löydä sanoja. Psyykkisesti etääntynyt erikoinen olo. Enhän mä osaa edes katsoa! Se on sama mitkä rillit otan, en pysty kunnolla fokusoimaan. Jotkut migreeniryhmässä muuten valittivat canden sivareina, etteivät silmät osaa katsoa ja näkökyky heittelee päivän mittaan, hmm???


Yhteensä on järkyttävän kauhea olo. Tiedä saatana häntä, mutta tällaista outoa oloa ja väsymystä en tule kestämään pitkään.


Jatkuvasti migreeniä. Verenpaine on laskussa. Ihan törkeän huono ja heikko olo. Ehkä lopetan ottamasta 8 mg kandesartaania? Ei tällee voi olla.


Aavistus on, että tämä ei ole sopiva lääke, mutten halua luovuttaa liian aikaisin, sillä  toimiva tulos voi tulla vielä paljon myöhemminkin. Yritän jatkaa sitkeästi ja kestää seuraukset. Kunnes voin oikeasti sanoa, että kokeiltu on ja tässä on tulos: kaksoispiste. 


Mutta jos minulla on joka päivä migreeni tällä annoksella, niin ehkä saan parin viikon päästä lopettaa??


Noni lopetetaan tämä p*ska. Lääkärin ei tarvinnut kuin kuulla, että minulla on yleisesti ikävä olo, eikä kandesartaani auta migreeneihin, vaan lisää niitä. Ajetaan tämä alas.


Pidetään tauko ilman mitään, katsotaan miksi olo menee kuukaudessa. Sitten seuraavaksi amitriptyliini.




Välivaihe ilman mitään - helmikuu


Yrjömigreenit tulevat kybällä takaisin. Se on ainakin selvä, että jos uusi amitriptyliini ei seuraavaksi auta niin otan vanhan metoprololin takaisin ohjelmaan, koska se on säästänyt minut monta vuotta tällaiselta extremeltä helvetiltä.


On se ny perkele. Niin sitkeä migreeni, etteivät kohtauslääkkeetkään pure. Vedin triptaania, ei auttanut. Vedin lisää triptaania, ei auttanut. Seuraavana päivänä vedin toista triptaania, ei auttanut. Vedin red bullia, vedin kahvia, vedin elektrolyyttijauhetta, vedin parasetamolia.


En uskalla ajatella, mikä tästä elosta tulee, jos migreeni jatkuu tällaisena kohta taas. Toivon, ettei näin kamalia tapauksia nyt tule solkenaan, koska olen kusessa jos tulee.


Minun on löydettävä toimiva estolääkitys, koska nyt nähdään, mikä on naturelli oloni. Se on sietämätön ja migreenin invalidisoima. Mitään en voi tehdä kun en edes pysty pitämään silmiä auki, koska katsominen sattuu liikaa.


Maailman järkyttävin migreeniputki toistuu. Aivan järkyttävä jyskyttävä puristus ihan koko kallossa niin että saan pelätä että hajosko mun aivopaineet nyt ja kuolen vai mitä tämä on.


Kuten sanoin, että jos tällaista tulee useammin niin mä oon kusessa: kyllä, mä oon kusessa.





Amitriptyliini - maaliskuu


Nyt pitäisi aloittaa amitriptyliini. Pelottaa, koska siitäkin on kauhukertomuksia. Pitäisi tarkkailla, että kuivuuko suu, tuleeko enää kakka ja pissa, oksettaako, väsyttääkö ympäri vuorokauden, pääsenkö ylös sängystä, saanko painajaisia ja kävelenkö unissani, pudottelenko esineitä, olenko zombi, lihonko 10 kiloa, osaanko ajaa autoa, osaanko puhua, olenko aggressiivinen, käynkö hitaalla, tuleeko sydämentykytys ja rytmihäiriöt, ahdistaako, turtuuko tunteet, hikoilenko, näenkö sumeasti.

 

Mutta en kyllä tiedä, mikä tilani on nytkään. Nukahtelen kesken iltaa jo ilmankin lääkkeitä. Lihaksia kolottaa, niskaa painaa, silmään sattuu, ahistaa ja törmäilen huonekaluihin jo ihan ilmankin. Ja uneni ovat niin villejä että en tiedä, millaseksi ne vielä voisivat villiintyä tästä.


Epäilin vielä, että jos en tarvitsekaan mitään estolääkettä, mitä jos nuo migreenit olivat vain Suuren Muutoksen aaltoja kehon sopeutuessa lääkkeettömyyteen ja mitä jos kaikki olisi nyt ohi eikä tulisikaan enää koskaan migreenejä, spontaanisti... Dream on.


Sikälihän tämä on outo ollakseen ”masennuslääke”, että sanotaan, että a) eivät nämä trisykliset oikeasti kovin hyvin toimineet masennukseen vaikka niin luultiin ja b) eivät nämä pienet migreeniannostukset ainakaan toimi antidepressiivisesti ja c) joillekin tästä tulee vain lisää ahdistusta ja masennusta.


Nappi napaan vaan illalla. Milloin väsyttää? Heräänkö huomenna?


Onnistun nousemaan sängystä, mutta päässä pyörivät unet hirveällä vauhdilla: kyllä, todella, tämä vilkastuttaa niitä entisestään. Tuntuu epätodelliselta ja leijuvalta. 


Sitten muistan, että yksi mahdollinen sivuvaikutus on, että koko ajan on nälkä ja senkin takia ihmiset lihovat tästä lääkkeestä. Muistan, että viimeiset minuutit unessa maistelin suklaapatukoita saksalaisen tytön kanssa ja etsin lisää herkkuja jääkaapista. Jos se ikuinen ruokahalukin iski siis heti, unia myöten, joissa vain mässäiltiin.


Olo on tiivistettynä se, että istun sängyn laidalla ja nauran. ”He he HEH heh heh, no voi hitto.”


Tämän knock out -väsymyksen tunnen jo kandesartaanista öisin. Että makaan painavan löysänä, en oikein liiku, ja aina vain uni vetää puoleensa. Tunnen tämän aamuvaikeuden onneksi jo: että unta kaipaisi monta tuntia vielä lisää. Ja epäilee kovasti, voiko päästä ollenkaan hereille ja aamutoimiin. Mutta pääsee, kun vain nousee.


Ja suu kuivui yöllä ainakin. Täytyy tarkkailla. En halua hammasongelmia.


Tuntuu, että kroppani voi kestää tämän. Ihan toisin kuin kandesartaani, joka heikotti alusta loppuun saakka ja teki kaikilla aloilla surkean olon. Vaikka tälläkin on negatiivisiakin vaikutuksia, kroppani on niiden kanssa ystävä ihan erilailla kuin tuon verenpaine-aineen kanssa elämisen.


Sellaiset uniaiheet jäävät päälle, että ollaan suurella porukalla pöytien ääressä ja syödään kaikkea herkullista. Vadit täynnä herkkuja. Lisäksi unissa on sellaista, että ”mistä tätä porukkaa tulee niinku aina sadoittain paikalle?” 


Unessa myös lensin yksimoottorisella koneella ihan jamesbondina kaupungin halki. Pilotti oli vasta-alkaja ja yhdessä setvittiin, että mitä jos painaisit tuosta napista, samalla kun lennettiin täyttä vauhtia talojen välissä. Että miten niin villiä.


Onneksi päiväsaikaan en huomaa muutoksia ruokahalussa.


Tämä on siitä hyvä, että on tuskin yhtäkään unetota yötä ollut enää koskaan. Yleisesti lääkeraporttiin pitää laittaa se, että migreenin estolääkkeet ovat parantaneet yliaktiivisen rakkoni (ei tarvitse enää ravata vessassa joka tunti) sekä poistaneet unettomuuden 99-prosenttisesti. Jo epäonnistunut kandesartaani toi nämä edut pysyvästi, ja amitriptyliini jatkaa samaa. 


Tämä on vielä siinä vaiheessa avoimena, että toivon tämän auttavan pidemmän päälle migreeneihin. Alku oli lupaava, mutta sitten iski taas sitkeä 5 päivän migreeni. Annostusta voidaan nostaa vielä monta kertaa, joten kokeiltavaa ja etsimistä riittää moneksi kuukaudeksi.




Kuten ennen kaikkea huomaamme, reagointi lääkkeisiin on todella yksilöllistä. Joku toinen saa täydellisen avun sellaisesta, josta joku muu saa pelkkiä kauheita sivuoireita. Joten mitään yleisneuvoa ei tästä voi vetää. Paitsi sen, että erilaisia mahdollisuuksia on olemassa, jos tilanne on huono.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Räntää naamaan ja bileitä keskiyöhön

Hain kaupasta orvokkeja. Edellisenä lauantaina oli ihan kesä ja kuuma, ja väki pörräsi kukkakatoksessa. Myös kimalaiset pörräsivät jo myyntipöydän laventeleissa. Otin esikkoja oven viereen ja sinistä orvokkia pihan ruukkuihin ensialkuun. Riskeerasin myös yhden laventelin, mutta se täytynee pelastaa sisälle ne yöt kun tulee pakkasta.



Lemmikitkin jo kukkivat.

Lopetin lintujen talviruokinnan, pesin siilot. Nyt ei ole mitään, sori. Tuossa käyvät pettyneet kyyhkyt ihmettelemässä.


Räntäsade alkoi viime viikon lopulla. Upea aurinkoinen maaliskuu, jolloin istuin pihalla, muuttui hetkessä nollan pintaan ja lumisateeksi pitkin maata. Räntärättejä lenteli vastaan moottoritiellä. 




Lauantaiyönä ennustettiin tulevan -5. Pelastin laventelin varastoon. Mutta syreenissäni on kukannuppuja tulossa, toivottavasti ei halla vie! Ja onhan siellä jo akileijan lehtiä ties sun mitä valmiina. Lopulta googletin pikaniksin ja kumosin ämpäreitä ja isoja kukkaruukkuja yöksi herkimpien nupuilla olevien pikkukasvien päälle. Näyttivät selviävän.




Päätin maalata pihasian uudestaan, se oli ruosteläikissä ja vaaleanpunainen väri kulunut pois. Teräksistä metallia tuli esiin hiekkapaperilla. Mutta en minä sitä käsin pysty hiomaan kokonaan, ihan liian raskas homma. Otin vain osan maalia ja pahimmat ruosteet pois. Laitan akryyliväriä päälle, uskon että se kestää aika hyvin säät, tai saapa nähdä. Sika asuu koko kesäkauden ulkona kukkapöydällä koristeena.





Firmamme uusi ranskalainen johto järjesti koko illan tilaisuuden, suoraan töistä ja keskiyöhön saakka. Ruokaa ja juomaa, pitkiä esitelmöintejä à la isopomo: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, sit lisää dinneriä ja jotain viihdykettä. Töiden jälkeen heti ja keskiyöhön. Huuh, rankkaa. Tämä on aika hevi kuvio aina, että bilettä keskellä viikkoa, ja seuraavana päivänä oletetaan oltavan reippaana toimistolla aamuvarhain.


Pukukoodi business casual eli jotain aika siistii. Tosin ensinhän niissä vaatteissa haisee koko työpäivän. Vai pitääkö ottaa vaihtovaatteet mukaan töihin.


Paikka oli entisen Floriade-kukkanäyttelyn suuri kasvihuone, jossa oli silloin, 2012, Pohjois-Koreankin esittelyosasto yläkerrassa. Muistan, että siellä myytiin postikortteja. Myyjänainen perinteisessä mekossa, ja nurkassa lymysi turvamies pitämässä kaikkea silmällä, varmaan myös sitä, ettei myyjänainen antaudu juttusille pahojen länsimaalaisten vierailijoiden kanssa.


Nyt kasvihuoneen sisällä on kuutioita, yrityksille ja yhdistyksille vuokrattuja toimistosoppeja, joissa on edessä lasiseinä. Ihan mukavan oloisia.



Sijainti oli vain siitä hankala, että se on kaikille syrjässä kaupungin ulkopuolella eikä ilman autoa oikein pärjää. Ensin kaavailtu teatteri Venlon keskustassa olisi ollut monille kävely- tai pyörämatkan päässä. Mutta kimppakyytejä oli järjestelty.


Hollannissa kun ollaan, työkaverit myös laskivat, että sinne on 7,5 km että jos sittenkin pyöräilisi. Niin, business casual päällä eli suorat housut tai mekko, ja sitten pyöräilet sinne... Tätä ei ranskalainen pysty kuvittelemaankaan, että hollantilainen alkaa pyöräillä vaikka juhlavaatteissa paikalle.


Saatiin alkujuomaa ja pikkusnäkkejä seisomapöytien ääressä. Katselin heti blinejä, joissa oli smetanaan liimattu rulla kylmäsavulohta päällä ja mietin: ”Hmm, kiva sushi”. Niitä vedin muutaman. Tarjoilija kävi vielä tarjoilemassa keltaisen höyryävän keiton lasissa, otin sellasenkin. Oli hyvää, mutta ei aavistustakaan mitä se sisälsi, jotain kasvissosekeittoa se oli.



Oltiin mietitty miehenkin kanssa, että jos ranskalaiset haluavat kunnon french cuisinen sinne, niin siellä pitää olla vähintään joku Paul Bocuse -huippukokki vai mikä sen nimi oli. No ei ollut Bocusea, mutta oli oman läänin ”Ria Joosten catering”, joka oli oikein laadukas.


Esitelmät, saatiin jokainen kuuloke-vastaanottolaite, josta kuului tulkkaus. Kanavat: 1. englanti, 2. ranska ja 3. saksa. Hollantilaiset naureskelivat, että aika törkee, meitä sorretaan, ei hollantia. Vaikka firma sattuu sijaitsemaan Hollannissa.


Powerpointtia riitti kahdelta johtajalta. Siinä vaiheessa kun peba alkoi puutua ja ihmiset ravata vaivihkaa vessassa, oli menossa slide nro 62. Minulla riitti henkinen kärsivällisyys ja keskittymiskyky tuohon maratoniin, koska asiat oli kiinnostavia saada tietää, vaikka aika kauan sitä kyllä istui paikoillaan ja sen tunsi persuksissa.



Omaa luokkaansa oli akrobatia, miten ottaa ja avata henk. koht. vesitölkki oman tuolin alta ilman, että pudottaa äänivastaanotinta ja sellaisella hetkellä, ettei avaamisen tusahdus kuulu koko salille. Ja mistä riittää käsiä kaatamaan juoma mukiin, jos pitelee samalla audiolaitetta varovasti sylissään.


Lopulta meidät vapautettiin dinnerille, jonka piti alkaa 21.00, mutta se taisi olla 21.50 kun lopettivat esitelmänsä.


Kymmenet tarjoilijat rullasivat keittiöstä, käsivarret täynnä lautasia. Vettä otettiin pulloista, tarjoilijat kulkivat kaatamassa viiniä. Kunnes kaverini vinkkasi tarjoilijan, että ”oisko teil myös olutta” ja sai putelin. Tästä innostui viereinen pöytäkin ja tilasi olutta toisensa perään. Siinä kohtasi ranskalainen viinikulttuuri täkäläisen todellisuuden.





Hyvät pöperöt. Joku huomasi: tuolla salin takana on oikea dancefloor ja DJ. Soitti bailausmusaa, omituisesti miksattuna osin; minusta siinä oli Run DMC:n Walk this wayn biitti alla ja Bee Geesin Stayin alive päällä.


Tässä ei kyllä kohta jää tansseille kuin 20 minuuttia aikaa, jos keskiyöltä loppuu, kuten paperissa luki. Joten parasta aloittaa. Bileporukka tiivistyi, kun taas ruokasalin pitkässä aulassa väki harveni vaivihkaa. Sitten oli jo klo 0.40 ja meinasin ettei minun tarvitse jäädä valomerkkiin asti vikojen bailaajien kanssa, tämä oli kivasti tässä.



Ja nyt sattuu muutama lihas. Bileet olivat kuulemma loppuneet jo ihan pian sen jälkeen eli ennen yhtä. Siinä oli sitten tasan sen verran pidennystä mitä esitelmät kestivät yliaikaa.


Joka puolella oli koko ajan firman puolesta videokuvaaja ja valokuvaaja luuraamassa. Olisi kyllä tosi kiva saada nähdä tästä joku kauhea bilevideokooste. Välillä siellä heilui Suuri Johtaja tanssilattialla meidän tavisten välissä, satuin siihen viereen ja siitäkin varmaan tuli kuvaa.


Toimistolla ranskikset eivät näyttäytyneetkään seuraavana päivänä ainakaan meidän kerroksessamme. ”Perhana, ihan turhaan siivottiin työpöytämme kauniiks!”


Viimeksi kävin kampaajalla ja testattiin uutta väripurkkia.