Pääsiäisen oloja - ruokakauppoja ja pihasäätä

Aika myöhään pääsin vapaapäivänä pihaan chillaamaan, koska ensin tein ruokaostoksia yli 3 tuntia.

On tosi lämmintä. Melko vaihtelevat päivät. Edellisenä päivänä olin toimistolla, menin hupparissa kävelylle ja auringosta huolimatta oli inhottavan viileää.

Iltapäivän kävelyllä siellä oli ihan törkeä temppu. Koko ajan paistoi aurinko ja menin sinne ottamaan vähän suulista, mutta juuri kun aloitin kierroksen, auringon eteen parkkeerasi pieni pilvi. Just tasan siihen. Olin että hahhah, no se nyt menee minuutissa ohi johonkin suuntaan tuulen mukana.

No eikä mennyt, yhä oli varjoista. Häh. Tarkkailin sitä. Pilvi peitti edelleen auringon kokonaan. Jäin tuijottamaan, että pakkohan ton on johonkin liikkua, edes hitaasti. Eikä mitä, se vaan puhisi paikallaan ja näytti vain laajenevan joka suuntaan.

Mikä ihmeen myrskyn silmä tässä on, jossa ilmavirtaa ei ole ja jossa pilvi syntyy livenä ja juuri mun auringon edessä? Ei voi olla tottakaan tällainen ilmiö.

Otin siitä kuvan, aurinko paistaa pilven reunojen ohi ja se on tosi ufon näköinen valojen ja varjojen ja säteiden peli. Aivan outo scifijuttu. Ja kohtalon ivaa. Oli sitten varjoista koko mun kävelyn ajan.

Puhisee, puhisee... eikä liiku.

Yritetään käydä mahdollisimman harvoin kaupassa, ja nyt haluttiin myös olla ajoissa ennen oletettavia pääsiäisruuhkia. Ostoslista oli suuri. Ja järjestetty tehokkuuden nimissä Plus-lähikaupan hyllyjen ja reitin mukaan. Niinpä esim. kohdassa ”pakasteet” lukikin yllättäen ”olut”, koska ne ovat juuri ennen pakasteita.

Suunnitteluvaiheita ulkona. Mikä tuore asia pitää syödä ensin pois?

Ja kyllähän sen kaiken hakee, mutta tavaran mahtuminen kärryihin on ongelma näillä annoksilla, sen tiesin viime kerrasta: Meillä on kaksi muovikoria, jotka ovat aina mukana ja täytetään kärryssä, lisäksi minulla oli erittäin iso kassi roikkumassa kärryjen koukussa ulkopuolella ja tungin sen täyteen tilavia ja kevyitä leipätuotteita, ja kahvassa roikkui toinen kassi, johon pujotin painavia mehupulloja.

Nyt minun oli muutenkin tarkoitus mennä poikkeuksellisesti myös Albert Heijn -markettiin (viralliselta lempinimeltään Appie Heijn tai pelkkä Appie) toiselle puolelle keskustaa parin erikoistuotteen takia. Joten otin strategiaksi jakaa ostokset kahteen. Käyn ensin Appiessa ja katson, mitä kaikkea sieltä tarttuu mukaan, yritän saada osan painavista tarvikkeista jo sieltä, ja vaikka vihannekset, ja loput sitten Plusista.

Löysin kaikki herkut pääsiäiseksi. Jos ei muuta tehdä, niin ruokaa ainakin riittää, ja kaikenlaisia snäkkejä, joita ei edes ehdi syödä siihen tahtiin.

Oli ihan kesä, kun lähdin kauppoihin. ”Tätejä kesämekoissa pyörällä” -ilmiö kaduilla. Appie Heijnissä, jossa käy tyypilllisesti vähän vauraampi väki tai hienostona itseään pitävät, kesävaate näyttäytyi muotitietoisessa muodossa ”tätejä Desigualin t-paidassa”.

Aika tasan puoliksi meni määrässä ja rahassa. Appiessa oli melko miellyttävää, täytyy sanoa. Aika tyhjää. Kärryt otettiin ulkoa ja myymälätyttö desinfioi kahvoja. Niillä on niin hyvä vihannesosasto, jossa näkyvä kosteuspilvi puhisee tuoretavaran ylle suuttimista. Ihmiset olivat jotenkin erityisen sivistyneitä, pitivät kohteliaasti etäisyyttä ja odottivat vuoroaan eivätkä tunkeilleet viereen. Löysin erikoiskahvini ja vaikka mitä ja salaa macaronseja.

Niillä soi koko ajan karnevaalimusiikki! Rupesin kuuntelemaan, että mitä murrehumppaa, tämä on tosiaan karnevaalilaulu. Ja se linja jatkui koko ajan. Nauratti. Miks... nyt karnevaalia? Oli niissä ainakin positiivinen sanoma, joku kertosäekin oli jotain, että ”kyllä kaikki vielä päättyy hyvin”. Melko absurdi kulissi kuitenkin.

Toin ostokset kotiin, tungin jääkaappiin ja kaappeihin ja vedin listalta yli, mitä löysin jo. Tähän keikkaan meni puolitoista tuntia. Käsien pesu ja Plusiin.

Siellä väki käyttäytyy ihan selvästi huonommin. Useimmat kävelevät kohti välittämättä etäisyyksistä. Monesti seison paikallani ja etsin jotain, ja eri suunnista tulevat ihmiset kohti ja viereen eikä kukaan välitä. Siellä on sellainen jako, että jos haluan pitää etäisyyttä, niin minun pitää aktiivisesti hyppiä pois tieltä ja paeta. Minun on annettava tietä, kukaan ei minulle anna tietä. Sellainen. Vähä kävi ärsyttämään.

Kotona vielä hirveä lajittelu, miten saa kaiken jääkaappiin.

Kyllä kannattaa olla Appien kanta-asiakaskortti, nytkin sain yli 12 euroa bonusalennuksia! Kun sen kuitin näkee, että ei maksanut yli 7 kymppiä, vaan vain 6, niin tarjoushaukka olisi innoissaan, että lääh mikä säästö. Muista asiakaskorteista en niin välitä, niitä on ihan liikaa tarjolla joka jumalan kauppaketjuun, mutta tällä säästää joka kerta erittäin selvää rahaa samantien kassalla.

Bonuskortilla alennusta. Tulee mieleen Aku Ankasta dollarinkuvat silmissä "BONU$$$"

Plussaan jätin yli 8 kymppiä, mut siinä olikin aika luksusta mukana. Ja 3 euron viini. Onks Suomessa 3 euron eteläafrikkalaista roséta? Ei kai.

Nyt olisi tehtävänä syödä kuin hullu. Suosittelisin itselleni jumppaa siihen väliin.

Vai uskaltaako vielä lenkille? Viime kerralla oli melko tyhjää.

Yhä enemmän on kuitenkin vaikeaa löytää ulkoa teitä, joilla voi kävellä tai pyöräillä rauhassa. Yhä useampi puisto ja ulkoilualue suljetaan ruuhkien estämiseksi. Yhä enemmän kuuluu pyyntöjä ja ohjeita, ettei olisi hyvä mennä ulos ollenkaan jos ei ole ihan pakko. Tuleeko tästä nyt huhti-touko-kesäkuu pelkästään omassa pihassa? Onneksi on se piha edes!

Akileija nuppuilee jo! Häh!

Mikä pitkäperjantai. Aurinko paistaa ja on 20 astetta. Olisin pihalla muttaku on työpäivä. En lakkaa ihmettelemästä, miksi sen pitää olla arkipäivä Hollannissa, kun kaikissa muissa kristillisissä maissa se on pyhä. Päivystän tunnollisesti työkoneen ääressä ja se on sisällä piuhoissa. Kahvi- ja lounastauoille menen pihalle tarkkailemaan lintuja.

Nyt ne macaronsit peliin!

Krakeloitu taivas.

Vadelmatkin lasketaan luksukseksi hintansa puolesta.

Mustarastas kiitää, rautiainen hyppelee, sinitiainen yrittää pitää pesueensa salassa. Sillä taitaa olla jo poikanen. Joku räpsytteli siipiään katolla ja kerjäsi. Talitiaiset ainakin menevät pönttöä kohti usein. Ne ovat niin nopeita, ehkä kaikki on jo valmista ja poikaset isoja.

Jaa nyt siellä on peukaloinenkin. Voi pallero. Pyrstö pystyssä.

Kiva kun täällä on 3 sellaista lajia nimenomaisesti näyttäytymässä, joiden laulut muistuttavat niin kovasti toisiaan, etten opi erottamaan niitä. Punarinta, rautiainen ja peukaloinen.

Diskotiput sisällä.

Sisällä seeprapeipot ovat kivaa seuraa, piipittävät mulle. Vastaan ja ne huutavat takaisin. Aina kun ulkona laulaa rautiainen, me kuullaan se ja ne vinkuvat takaisin.

Suloinen on haukotteleva seeprapeippo. Pikkuinen nokka avautuu ja simmut menee kiinni.

Tein pashan. Minua aina turhauttaa ajatusvirhe reseptissä. Rahkaa tarvitaan ”1 tölkki”. Niin. Eli siis millainen tölkki. Saisko vaikka grammoja tai desejä?

En minä tiedä, mikä on standarditölkkikoko. Täällä meillä rahka on usein 500 gramman isopurtiloissa. Sitä tuskin tarkoitetaan. Mitä se on Suomessa, ehkä jotain 200 g? Ei voi kuin arvata. Ja vaikka sitä tekisi Suomessa asuva tällä ohjeella, niin mistä tietää vuonna 2020, mikä oli rahkan standarditölkkikoko vuonna 1980, jolloin kirja kirjoitettiin? Sehän voi muuttua ja niitähän voi olla hyvin erilaisia nykyään.

Vähän järkeä kiitos. En olisi uskonut Ruutukokilta tällaista tyhmyyttä.

Mutta ehkä tästäkin ensimmäisen maailman ongelmasta pääsee yli, kun maailmassa on isompiakin juuri nyt.

Huomaan aina pashareseptin äärellä, ettei minulla vieläkään ole sitä ”märkää sideharsoa”, jolla vuorata muotti. (Muotti on kukkaruukku.) Ja tuskin menen näinä ruton aikoinakaan erikseen apteekkiin kysymään sideharsoa ja selittämään, että koska pasha ja suomalainen perinne.

Sitten otan esiin huokoisen Muumimamma-astiapyyhkeen. Se saa kelvata.

Tiedän, ettei lauantaina vielä ole oikea pääsiäisen juhla, vaan välipäivä, mutta otettiin varaslähtö.

Kofeiinit ja energiajuomat testissä – allergia väsyttää

Haukottelee ku hullu. Katsoo syyttävästi kahvikuppiin. ”Miksei tää toimi?”

Allergia lisääntyy ikävänä olona ja yöllä on nenä tukossa. Ja väsymyksenä. Kyllä se on niin, että väsymyshäiriöitä minulla on lähinnä keväisin siitepölyaikaan. Silloin on sitä, että silmät painuvat kiinni klo 14 tai klo 19. Ei sitä muutoin ole.

Ylimääräisen väsymyksen takana voi olla allergian (turhien) prosessien keholta vaatima energia. Joitakin väsyttävät antihistamiinitabletit, mutta minua ensi sijassa itse allergia. Se on helppo testata; en läheskään aina käytä allergiatabletteja sesonkinakaan, ja silti väsyttää.

Eräänlainen ”kevätväsymys” siis, mutta ei se, mitä sillä käsitteellä yleensä tarkoitetaan. Tämä allergiaväsymys on pelkästään fyysinen vaiva. Kyllä psyyke jaksaisi, mutta silmät painuvat kiinni ja aivot unten maille kesken kaiken ja vääjäämättä. Joku painaa off-nappulaa ja moottori sammuu.

Kun viime keväänä iltapäiväväsymys iski päälle haittaavassa määrin, aloin kokeilla piristeitä töissä. Testasin kofeiinijuomaa, jota sain ilmaiseksi miehen töistä pari nappulaa. Ehkä energiajuoma on sittenkin se vastaus?

Viikolla teen, no sanotaanko nyt, lähes parhaani saadakseni riittävästi unta, eli yritän korjata asiaa sieltä perusrakenteista käsin. Periaatteessa minulla on 8 tuntia nukkuma-aikaa arkena eli noin 23 - 7. Mutta nukahtamiseen menee joskus kauankin pyöriessä, ja joskus vaan on huono ja pikälti uneton yö stressin, psyykkisen ylikuormittumisen, pikku vaivojen ja sairastelujen, flunssien, hormonien, planeettojen asennon, täysikuun tms. kriisien takia.

Ja viimeistään siinä vaiheessa alkaa väsyttää iltapäivisin toden teolla, kun takana on kaksi huonosti nukuttua yötä, joiden todellinen uniaika jää pariin tuntiin.

Syyn arvelu ei auta akuuttiin ongelmaan silloin, kun silmät meinaavat pudota kiinni siinä työpöydän ääressä ja hommia olisi tehtävävä vielä yli 3 tuntia. Kun miettii, voisikohan vessassa ottaa vaikka 5 minuutin nokoset salaa, koska ei kerta kaikkiaan pysy hereillä. Nyt etätöissä en kuitenkaan ole ruvennut nokosille kotisohvalle kesken työpäivän, vaikka ehkä voisin.

Tehtävä on ihan yksinkertainen: haluan aineen, joka poistaa väsymyksen joksikin aikaa. Eli piristää hetkeksi. Piste. Onks se niin vaikeeta?

Kokeilemani juoma oli sitruunanmakuinen, sokeriton poretabletti ja silti kohtuullisen makea eli täynnään makeutusaineita. Mutta sellainen jööti kofeiinia siinä oli, että siitä herää.

Söinhän minä kofeiinitabletteja opiskelijana ja ne toimivat. Kun tiesi, että nukkumatunteja oli ollut liian vähän ja piti kestää silti hereillä luento. Tai tentti. Tai tenttiin luku. Kuulin työkaverilta, että traditio elää! Hänen tyttärensä käytti kofeiinitabletteja lukiessaan loppukokeisiin.

Työkaverikin oli viime keväänä valittanut väsymystä vähintään yhtä paljon kuin minä. Menin hänen luokseen poretablettien kanssa.
- Psst. Mulla on dopingia. Nämä herättää.
- Speediä?
- Joo.
- Vitsi, näitä olisin tarvinnut eilen iltapäivällä. Sillon olin kliinisesti kuollut.
- Hahahaa, tiedän tunteen.
- Hyvä, kokeillaan näitä. Poretabletti?
- Joo, liuotettava lasilliseen vettä kuulemma.
- Ans haistaa. Hmm, raikas.
- Jaaha, valkoinen aine näemmä.
- Ehkä tän vois myös murentaa ja vetää nenäänsä...
- Ole hyvä vaan... omalla vastuulla.

Ehkä ihan vähän turhan levottomaksi siitä tuli, mutta muuten oli melko luonnollisen oloisesti hereillä ja valpas, eikä enää väsynyt, ihan simppelisti. Kiva. Vaikutus myös kesti pitkään, ainakin nyt sellaiset 4 tuntia. Olin luullut, että jos vetää energiajuomia, niin sitten on tunnin hyperaktiivinen ja sen jälkeen jo nukahtaa taas täysin.

Ei minua kahvi koskaan ollut auttanut noin selvästi heräämään kuin tämä satsi. Enkä edes uskaltanut juoda siitä mukista kuin puolet. Ja se riitti kyllä loppupäiväksi. Mietimmekin, että ehkä kannattaa puolittaa poretabletti.

Loogistahan se ei ole, koska kupillisessa kahvia pitäisi olla suunnilleen sama määrä kofeiinia kuin poretabletissa. Jokin on vikana ainakin työpaikan automaattikahvissa, olisiko vaikka laatu.

Kotikahvi on parempi.

Aloin ymmärtää energiajuomien piristetarkotuksen. Mutta niissä on usein ihan hirvittäviä lisäaineita, sokereita ja väriaineita, ja miksi ne maistuvat niin yltiömakeilta ja keinotekoisilta?

Markkinoille ehkä alkaakin vähitellen tulla luonnollisempia piristejuomia. Saksassa joku kehittää hedelmäistä guaranajuomaa ja haluaa vaihtoehdon ”nallekarkin makuisille keinotekoisille siirapeille”. Mutta ei sitä vielä normaalikaupasta saa.

Löysin meidän ruokakaupastamme muunlaisen tölkin lupaavan näköistä sokeritonta kofeiinijuomaa. Mutta sekin oli jollain muilla hämärillä konsteilla saatu ylimakeaksi. En ymmärrä, miksi se on aina oletus, että litkun pitää olla niin makeaa, ettei sitä ihminen kestä.

Onhan näitä sitten kaikkia mate-teitä ja muita luonnollisempiakin piristäviä, vaihtelevin vaikutuksin. Täytyisi vähän tutustua.

Sitten töissä jaeltiin ilmaiseksi jostain jämävarastosta tulleita cappuccino-pikakahvijauhepusseja. Kas, sehän haisee ihan oikealta kahvilta. Kas, tämähän piristää!

Ja lopulta, viime talvena, päätin hankkia ihan perinteistä instant-murukahvia. No sehän toimii myös. Eli kyllä ihan kahvikin kykenee auttamaan vireystilaa, kunhan se on kunnollista.

Se, että tökeröt halvat jauhekahvijuomat sisältävät oikeaa kofeiinia ja toimivat, vahvistaa ennen kaikkea sen, että meidän automaattikahvimme on ihan surkeaa litkua. Se ei todellakaan ole vissiin kofeiinia nähnytkään.

Viime kevään jälkeen saatoin iloisena todeta, että iltapäivän väsymysongelmat katosivat itsestään. Kesän, syksyn ja talven ajan tilanne oli radikaalisti parempi. En kaipaillut piristeitä lähes koskaan.

Ja nyt kun kevät taas alkaa, tarkemmin sanottuna allergia, siitepölykausi, astma, ongelma nostaa päätään ja iltapäiväväsymys iskee myös hyvin nukuttujen öiden jälkeen. Katsotaan, millainen sesonki tästä tulee. Koivut ovat jo täydessä kukassa.

Siitepölyennusteessa koivu oranssina, kolme pölypalloa neljästä.

Kesä tulee pihalle kaikesta huolimatta

Meillä oli osaston kesken ”perjantai-iltapävän drinksut” Teamsissa, suht älytön eli sekava tapaaminen, mutta kiva idea. Socializing on ihan tärkeää, kun muuten on niin yksin. Moneen viikkoon en ole nähnyt useimpia työkavereita. Tarkoituksena vaan jutella ja pitää joku juoma siinä, että kippis.

Mun Starbucks-jääkahvia kadehdittiin, se oli ihan marketista. Parilla oli oikeasti olutpullo; konseptiin kuuluu oletuksena alkoholi. Pyysin saada nähdä kissan, jos jollain on, mutta ”mun kissa nukkuu”, sanoi Jos. Pari lasta näkyi sen sijaan kirmaamassa.

Erittäin hollantilainen käsite tämä ”vrijdagmiddagborrel”, että perjantaina töiden jälkeen mennään yksille työkavereiden kanssa. Ja sitten se aina ja virallisesti lyhennetään tosi rumaksi ja sekavaksi sanaksi VrijMiBo tai VriMiBo, jota saa hetken kelata, että mitä hittoa, ja sitten muistaa, mitä se tarkoittaa lyhentää.

Turkinkyyhky.

Perjantaiaamuna heräsin sepelkyyhkyn hu-huu-huuhun ja tajusin, että on jo valoisaa. En yhtään tiennyt, mikä päivä on, sellainen kiva blanco tunne, että missä mä oon ja miks ja mikäköhän vuodenaika on jne. Kerkesin siinä toivomaan intensiivisesti, että voisiko jo pliis olla viikonloppu, jolloin saan nukkua niin kauan kuin huvittaa, koska olisi tarpeen. Niin eikä, tajusin, että on perjantai ja etätyö, kokonainen työpäivä edessä. Kello soi 10 minuutin päästä ja se on noustava.

Parsakauppa on nyt auki, mutta vain 16.30 saakka. Pyöräilin sinne siis liian myöhään viiden jälkeen. Mutta parsa-automaatti toimi kätevästi. Maksu pankkikortilla ja luukku auki näppäilemällä numeron. Sain kilon paketin kympillä. Siitä riittää 4 annosta. Sesonki avattu.

Värjäsin tukan siniseksi, koska parempi, että on muodoton liian pitkä roikka sinisenä kuin muodoton liian pitkä roikka haalistuneena entisenä surkeana juurikasvuvärinä.

Doris-kissa oli pihassa makaamassa auringossa ja kasvieni päällä. Doris ei kerjää silityksiä, vaan pitää etäisyyttä. Mutta se ei pelkää ja jää paikoilleen, vaikka huomaamme sen ja puhumme sille. Jotkut kissathan lähtevät heti lipettiin kun näkevät, että vieras ihminen on äkännyt ne.

Laitettiin ruokakaupasta tullut laatikko ulos ja vinkkasin, että ”Doris, tässä sulle”; menin sisään, otin kahvia, katsoin olohuoneen ikkunasta ulos ja näin, että Doris istuu jo laatikossa. Voi riemu. Klassinen kissa-ansa toimi 2 minuutin sisällä. Se veti pitkään nokosia laatikossa, korvat vaan näkyivät. Välillä se nousi katselemaan lintuja laatikosta käsin.

Yhden kerran ryhdyin onlineshoppaamaan minäkin (on kuulemma suosittua nyt) ja UPS toi aika nopeasti Gudrun Sjödénin paketin: kengät ja puseron. Toisen puseron lähettävät myöhemmin, kun oli lopussa.

Pusero onkin livenä tasan meidän rappujen värinen. Nyt pitää vissiin istua tässä maastoutuneena pääasiallisesti.

Vaihdoin talvikengät ja takit ja lapaset pois käytöstä ja pesin pari toppatakkia. Se oli aika nopea operaatio. Toisin kuin koko vaatekaapin inventaario ja kesä-talvi-paikkojen vaihto, joka on suunnitelmissa. Kun tutkii koko vaatekaapin, löytää sieltä runsaasti kesäpaitoja, jotka pitää varmasti silittää ennen käyttöönottoa, huoh.

Miksi edes suunnittelen viettäväni 3 tuntia vaatekaapissa juuri silloin kun on auringonpaiste ja lämmin ekaa kertaa vuodessa ja koko viikonlopun? En varmasti mene kauniina päivänä siivoamaan vaatekaappia. No way, forget it, ja muita englantilaisia fraaseja.

Rairuoho.

Nyt olisi joku pääsiäinenkin tulossa ja pitäisi harkita, tekeekö pashaa ja hankkii tarvikkeita siihen jollain keinolla. Mistä lähtien ruokakauppa on ollut sellainen no-go-area, johon vältetään menemästä niin pitkälle kuin pystyy?

Uhkana on myös, että tarvikkeet ovat ehkä lopussa, kuten voi. Meidän markettimme laittoi vielä voin erikoistarjoukseen, ja se kun tuppaa muutenkin olemaan lopussa nykyään. Voi älytön. Harmistun aina, kun kaupan mainoslehdessä on tarjouksessa jokin, jota aioin muutenkin hankkia, sillä tarjous tarkoittaa järjestään sitä, että se tuote on sen viikon ajan kokonaan lopussa. Minä saan sitä silloin 0 kpl. Edistävät vaan turhaa hamstrausta tarjouksillaan muutenkin vaikeassa tilanteessa.

Joku päivä mä meen vielä sinne managerille sanomaan. Että kiva kun päätän jo 3 viikkoa aiemmin, että aion kokata tai leipoa jotain tiettyä, mutta jos se onkin silloin tarjouksessa niin ainoa tulos on se, etten saa haluaamaani ollenkaan. Että onko järkevää laittaa se tarjoukseen. Ylipäätään mitään koskaan. Olisin ostanut normaalihinnalla jos vaan olisi tarjolla.

Menyyn kaksiviikkoissuunitelmaa.

Pihan raivaus oli aika pitkäkestoinen työ. Kertyi 3 säkkiä roskaa ja entisiä kasveja. Kaikista saniaisista viime vuoden lehdet pois. Paljon harjaamista. Pölisee kuivana tuulessa.

Melkein paloin auringossa. Naama on punainen. Aika lämmin oli, olin hihattomassa mekossa lopulta ja ripustin fleecetakin naulaan.

Puksipuuni on varmaan ainoa, jota ei ole se koiperhosen toukka syönyt, joka levisi koko Saksaan ja Hollantiin ja tuhosi kaikkien ihmisten kaikki buxukset viimeisen parin vuoden aikana.

No todellakin on etelätuuli. Tuolla parin pihan päässä on upean valkoisena kukkiva puu, ja sen terälehtiä lentää nyt meille hyvään tahtiin.

Pihapöytä on koottu. Lintulauta on poistettu ja jämät laitettu aluslautaselle maahan, jossa kävivät talitiaiset rohkeasti, ja mustarastas tuli monta kertaa pihaan puuhaamaan ja piti minua silmällä. Sitten se sikaili kulhossa eli heitti puolet laidan yli.

Selkälihaksessa vähän tuntuu kykkiminen ja myös epäergonominen ruukkujen nostelu pihavarastossa.

Uskalsin sitten kasvikauppaan ostamaan kesän ruukkukukat. Tein ruukkuinventaariota ja laitoin kukkahyllyn ulos ja tulee 21 astetta ja olin että okei, mä tarttisin amppeliin kukan ja oven viereen ja noihin ruukuihin ja hyllyyn... on se nyt hittoa, jos en saa mennä hakemaan kesäkukkia ennen kuin joskus elokuussa? Jos piha on siihen saakka ainoa paikka, jossa saa olla? Ja haluaisi sinne kukan ilahduttamaan? Onhan se kauppa auki ja kaikki muutkin menee!

Kyllä sitä aina miettii riskejä mennessään kauppaan ja olen välttänyt mihinkään menoa. Yritin mennä myöhään ennen sulkemisaikaa, mutta oli siellä vielä aika paljon autoja parkkipaikalla. Ostoskärryjen kahvan sai desinfioida ovella aineella ja paperiliinalla, ja sekä asiakkaat että henkilökunta pitivät hyvin etäisyyttä. Siirryttiin suunnitelmallisesti eri käytävälle, ettei kohdata ihan vierekkäin. Kassat istuivat sellaisessa teltassa, läpinäkyvän muovikalvon takana.

Dianthusta, verbenaa, campanulaa... mistä saakka mä oon harrastanut neilikoita? No tästä päivästä lähtien kai sitten.

Tämä ruukku alkaa olla sen verran ruosteromanttinen, että taitaa lentää roskiin tämän kesän jälkeen.

Laitoin kaikki ruukkuihin suuroperaationa. Toivottavasti ne kestävät nyt vikatkin pakkasta hipovat yöt.

Sitten on tuonut kukat ja laittanut kauniiksi pihalla ja menee istumaan puutarhan idylliin ja ottaa tietokoneen, että ”no ni, jaahas, katsotaas uusimmat koronauutiset, kuinka monta on nyt kuollut missä maassa.” Tosi ilahduttavaa.

Ei tästä normaalia tule vielä hetkeen.

Kotijumppaa, nallebingoa ja karanteenikaakaota

Kuntosali, joka on kiinni, lähetti linkin onlinevideoihinsa. Siellä ohjaajamme hyppelevät 30 minuutin jaksoissa, joita voi kotijumpata.

Nyt ei ole tekosyitä, nyt on pakko liikkua. Ei ole meinaan sen verran käsi eikä into liikahtanut, että olisin tällä välin etsinyt itselleni jonkun youtubejumpan ja alkanut tehdä.

No olen minä käynyt kävelyillä ja pyöräilyillä kuitenkin. Jopa ylämäkipyöräilyllä. Tai maalla pellon välissä, jossa lisävastusta toi tuuli sekä kuoppainen hiekkatie, jota sai ähistä.

Cool, täällähän on ihan upea pyöräcrossrata pusikossa. Tämän tosin löysin kävellen, pyörällä en ole vielä kokeillut.

Rangaistuksena kolmen viikon jumppaamattomuudesta valitsin sitten Miken räjähtävän kuntojumpan. Joo. Lääh. Tuli todistettua, ettei hikijumppaan muuta välinettä tarvita kuin se ohjaaja, joka sanoo, että ”no ni, ja vielä 6 kertaa!” Ja jolle voi vastata: ”Joo, tee sä vaan keskenäs vielä 6.”

a) hiki b) hengästys. Liikkatunti out of hell. Päästäkää mut pois täältä jumppasalista. Eiku mä olenkin kotona olohuoneessa.

Ensi kerralla otan kyllä pilateksen tai jotain muuta rauhallisempaa.

Kun minulla pari viikkoa sitten etätöiden alkaessa oli Matti ja Teppo -humppavaihe, niin nyt olen edennyt Leevi and the Leavings -vaiheeseen. En tiedä onko se sitä parempi, mutta vähän erilainen kulttuuri-ilmiö.

Pomo soitti etätöihin asiallisesti, Teams toimii.

Lounastauko kotitoimistossa.

Ja tukka kasvaa ja kampaaja on kiinni.

Moottoriteiden nopeusrajoitus 100 km/h tuli voimaan koko Hollannissa just ennen kuin kansa lopetti autolla ajamisen lähes kokonaan. Vain illalla klo 19 jälkeen saa ajaa nopeammin. Uudet liikennemerkit paljastettiin teippirastien alta sillä viikolla kun vielä menin töihin päivittäin. Kyllä se on ihan eri fiilis ajaa satasta 130:n sijaan. Kaikki tuntuu slow motion -filmiltä. Se vaatii tottumista.

Aika hyvin ihmiset tottelivat jo ensimmäisinä päivinä. Muutama ohittaa ja ajaa edelleen 120-140. Ajakoot. Poliisilla on teoreettisesti siviiliautoja liikenteen seassa valvomassa.

Mutta eiköhän tämä eristystilanne rauhoita menoa muutenkin. Sopii fiilikseen.

Soosista jäi yli tilkka kermaa, joten siitä oli pakko tehdä iltakaakao kermavaahdolla.

Uneni ovat yhä enemmän persiistä ja ahdistavia. Edellinen päättyi sairaalan kaaokseen. Sitä ennen oli kokouksen ja liikematkan kaaos. Myöhästyin matkasta, koska en löytänyt kenkiäni ja sitten kujin koko päivän märillä sukilla kylmällä sateisella jalkakäytävällä. Onneksi ulos alkoi muotoutua hauska teemapäivä ja opiskelijabileet. Sairaalassa ehkä positiivista oli se, etten ollut potilaana, vaan vierailupäivän vierailija ja tarjouduin auttamaan psykiatrian sairaanhoitajia hallitsemaan tilannetta, jos vain voisin. Mun unikirja vähän laittaa huutomerkkiä, jos unessa on potilaana, koska silloin on melkoinen kriisi päällä.

Doris kävi lintulaudalla.

Mieheni katsoo nyt paljolti telkkaa kuulokkeilla silloin kun yritän tehdä töitä tai lukea. Niitä James Bondeja, tai ajankohtaisia uutiskatsauksia. Nyt kun sieltä kuuluu joku ihmetyksen ääni ”Huh, uijui” tai ”Uups”, niin en koskaan tiedä, koskeeko reaktio jotain James Bondin temppua ja takaa-ajoa vaiko talousuutisia tai koronatilastoa. Sopisi molempiin.

Tätä mun korona-ulkoilulookin väriyhdistelmää ei nyt pelasta enää mikään. Jos on jo brutaalin vihreä takki, oranssit housut, tummanvioletit kengät ja tomaatinpunainen kaulaliina, niin se on yks ja sama minkä pipon siihen yrittää yhdistää. Vaihtoehdot ovat turkoosi, sinapinkeltanen ja violetti. Anteeks.

”Katson koivumaisemaa ja yymmärräään....”

Laitoin nallen yläkertaan ja meidät nallekartalle. USA:ssa ja monessa maassa on  kampanjana laittaa ikkunaan pehmonalle, jotta lapset voivat vaikka kävelyllä äidin tai isän kanssa kiertää katuja ja etsiä niitä ikkunoista. Tylsyyttä vastaan ja ilahduttamisena kriisiaikoina. Perheen kesken saa täällä mennä kävelylle vielä. On myös printattavia listoja tai nallebingoja, joihin voi kirjata havaintonsa, minkälaisia nalleja näkyi ja kuinka monta sai kerättyä. Ja on maanlaajuinen karttasivusto, jossa nallejen sijainnit voi zoomata.

Hollannin nallet ja vähän Belgiankin.

Näin niitä sitten löytyy korttelikävelyllä.

Eaimerkki nalle-tuloslistasta.

Naapureillakin on karhuja ikkunassa, täältä löytyy sitten bonusnalleja useasta talosta vaikka olin ainoa, joka ilmoitti meidän kadun viralliselle kartalle.

Nyt. Ensi viikonloppuna on se sopiva aika vaihtaa piha ja vaatevarasto kesävaihteelle.