Työtä vuorotta

Kävin kävelyllä. Yhdestä pihasta kuuluu aina kanojen kotkotusta korkean pensasaidan takaa. Nyt kuulin, kuinka nuoret miehet juttelivat siellä, äänistä päätellen. Suunnittelivat jotain pihan muutoksia. Yhtäkkiä kiekui kukko. Sitten kuului huuto: ”Turpa kiinni!”

Arki: on siivottu ja pyykätty ja pyyhitty ja imuroitu ja tiskattu. Mentiin kreikkalaisen terdelle syömään kun ku oli normaalin lämmin sää. Ajettiin pyörällä. Sitten vielä yhdet erikoisoluet baarin penkillä ja oli ihan mukavaa. 

Mustikkaolut! Venlosta! Ihme, ettei Suomessa ole kukaan keksinyt mustikkaolutta, ja nyt ne tekevät sen täällä. Täällä on noita pensasmustikoiden viljelijöitä, niin siitä varmaan idea.

Mustikkaolut.

Belgialainen aina keksii oluita, joita pitää juoda jostain sarvesta tai muusta erikoislasista.

Keskustassa oli vuosittainen vanhojen autojen kokoontuminen ja ne olivat taas kauniita ja söpöjä. Pikkufiiatista ja turkoosista VW-bussista amerikanrautoihin ja jeeppeihin. Joku harrastaja on tuonut Hollannin rekkareihin vanhan tanskalaisen seuruebussin, jonka kyljessä lukee Selskabsbus.

Miehen perheen kanssa pelattiin Hitster-peliä. Se oli hauska. Musiikin tunnistusta. Tärkeintä oli osata aikajana, milloin kappale on tehty, ennen vai jälkeen tietyn vuosiluvun. Jos tietää vielä artistin ja tittelin niin saa pelimerkin. Ym. Tarvitaan sovellus ja Spotify niin voi skannata ja kuunnella. Sen voisi hankkia itselle. Oppii niiden biisien nimet, joista ei muista bändiä ym.

Töissä oli viime viikot sillä lailla surkuhupaisaa, että voisi nauraa jos ei itkettäisi, tai toisin päin. Lähin työkaverini lähti kolmen viikon lomalle ja kaikki oli valmisteltuna. Sinä aikana ei pitänyt tapahtua mitään, mikä tarvitsisi minun tekemääni päivitystä. 

No, juuri niinä viikkoina koko ajan joko dataa puuttui tai marketing keksi uusia temppuja todella akuutisti kiireessä ja ne piti täydentää ja dokumentoida just nyt. Puuhasin lähes joka päivä jotain muutoksia, oikein ennätystahtiin. Kaiken uuden piti olla valmisteltu jo suunnilleen eilen ja päivittää ihan heti taulukoihin. Ja ai niin, tarvittiin myös kustannuslaskelmat. No onneksi minulla oli jopa siihen omatekemäni ohjeet, joiden avulla pystyin vetämään nekin hihasta alle tunnissa. Ei siis normaalisti ole minun hommani ollenkaan.

Jouduin käyttämään ihan kaikkia erikoistapauksien käsittelytaitoja, joita vain olin itselleni tuhrustanut talteen. Ihan kaikkia ja vielä enemmän.

Sikäli omituista, että juuri kun on heinäkuun muka hiljainen aika, saan pyöriä hyrränä joka suuntaan. 

Kauhea pikakahvi.

Töissä oli myös taas kerran synttärikakkuja ja jopa kanelikierteitä, joissa oli amerikkalaisesti hieman ohutta sokerikuorrutusta päällä. Sehän on ihanan makeaa. Viinerin tapaan. Eihän se huono olisi soveltaa suomalaiseen korvapuustiinkaan. Niihin on vain totuttu laittamaan raesokeria sen sijaan.

Mietin, tekisikö mokkapaloja ensi synttärikseni sinne, kyllä ne varmasti tykkäisivät. Sitten mietin, että miksen leivo meille kahvimuffinseja mitä pikimmiten. Tai myös töihin joku kerta.

Minulla on ollut ihan outo mokkapalan puute nuoruuteni ajan, mutta vain eri käsitteiden takia. Jossain vaiheessa huomasin, kuinka kaikki alkoivat muistella ikuista mokkapalojen leipomista kouluaikana ja köksäntunnilla ja aikuisena lasten harrastuspiireihin ja koulujen myyjäisiin ja aina mokkapalat. Ihmettelin, miksi minä en edes tiedä, millainen on mokkapala.

Kunnes löysin reseptivihostani reseptin, joka näytti ihan mokkapaloilta. Mutta sen nimi oli kookosruudut! Koska päälle ripoteltiin kookoshiutaleita sen tavallisemman strösselin sijaan. Olen siis toki leiponut mokkapaloja silloin tällöin, mutta nimittänyt niitä kookosruuduiksi.

Kookospallot ovat myös kivat ja helpot.

Yksi kaverimme kertoi uusista töistään. Hän välittää kunnan vuokaralaisten huoltopyyntöjä  asiakaspalvelussa. Joutuu joskus vänkäämään putkifirman kanssa, että milloin teidät saisi menemään sinne tukkimaan sen vuodon kun kukaan ei tuntiin vastaa puhelimeen. 

Mietin, mitä minä sitten väännän töissä. Esimerkiksi sähköpostissa saksalaiselle alihankkijalle niin vanhanaikaisen hienostuneita ilmaisuja genetiiveineen kaikkineen, että googlaan niitä, että sanotaanko näin oikeasti vai revinkö tämän jostain hihasta. En repinyt, on se oikeaa muodollista saksaa. ”Danke der Nachfrage”. ”Anderweitig”. Aika akateemista hommaa. Olen minä kai aika kermaperse sittenkin. Tai osaan hetkittäin olla, jos vaaditaan. 

Toisaalta puhun itäwestfalenilaisille aina puolivahingossa Ruhrin murretta tietämättä, mikä niiden suhde siihen on ja ymmärtävätkö ne sen helposti. Olen oleskellut niin paljon Niederrheinilla ja Ruhrin alueen takapuolessa. Mutta he ovat tunteneet meidän tiimimme 15 vuotta ja me kaikki puhumme sitä, jos ei muuten niin itseironisena kommenttina lähialueen kansanlaadusta. 

Hollannin nykyarkkitehtuuria. Uusi asuintalo.

Jip ja Janneke kävivät eläinlääkärissä vuositarkastuksessa ja rokotuksessa. Hammasongelmia. Molemmilla on hammaskiveä todellakin jo ja ientulehdusta. Yleisiä vaivoja kissoilla, mutta ikävää, että jo 2-vuotiailla on. Huolettaa. Kuitenkin aiottiin jättää tämä sikseen ensi kertaan saakka, ellei tule suuoireita sitä ennen. Edes nukutuksessa tehtävää hammaskiven puhdistusta ei nyt katsottu tarpeelliseksi, ehkä ensi vuonna. Optio on alkaa yrittää puhdistaa niiden hampaita jollain kotimetodilla, mutta ei siitä mitään käskyä annettu ja on epäselvää, auttaako sekään lopulta mitään. 

Kissat saavat sellaisen stressin eläinlääkäristä, että ne ovat seuraavat päivät outoja. Yöllä oli monta maukukonserttia, Janneke lauloi jotain ilmeisesti alakerrassa, Jip piti vinkunaa välillä. Yöllä siis levottomuutta, mutta kun nousin aamulla töihin, kukaan ei liikahtanut senttiäkään. Silloin ne olivat vihdoin simmahtaneet sikeään uneen.

Yhtenä yönä taas oli jokin yllätysvierailija. Pimeässä yössä, mitään ei nähnyt, tunsin, että kissa tuli jalkoihini. Sitten se selvästi nousi seisomaan. Missä se on, jossain sängyllä vielä? Yleensä ne pysyvät jalkopäässä eivätkä uskalla ylemmäs.

Sitten alkoi hurina lähestyä. Joku kehrää täysillä ja tulee hitaasti kohti. Hrrr prrrr HRRRR. Hetken ajan luulin, että mieheni kuorsaa oudosti. Hän taas oli ajatellut, että minä kuorsaan oudosti. Kunnes tajuttiin, että kissa tulee.

Tunsin jo viiksikarvoja poskellani, niin  lähellä se tutki naamojamme. Ja hurisi. Oletin kehräyksen äänestä, että se olisi Jip. Mieheni taas väitti löytäneensä sen pimeässä kädellä ja silittäneensä, ja se tuntui Jannekelta. Ei tiedetä kumpi, meillä on eri olettamus. 

Söpöä, jos ne vähitellen uskaltautuvat yhä lähemmäs.