Heräteostoksilla Ikeassa

En osallistu paikallisiin karnevaaleihin, vaan menen ihan tavallisesti töihin ja jatkan arkea. Mutta perjantai-iltana oli mahdollisuus nähdä todella helposti minikulkue aivan meidän katumme päässä. Pimeässä kulkeva lyhtykulkue, jossa on paljon värivaloja.

Juuri auringon laskettua kello 18.30 se lähti liikkeelle. Oli kirpeän kylmä, siis lähes pakkasta. Otin pipon ja kaikki varusteet ja menin odottamaan kadulle. Katsojia kertyi jalkakäytävälle vähitellen. Kesti kauan ennen kuin kulkue ehti tähän nurkalle asti. Tuli liikenteenohjaajaa. Sitten tuli karnevaalihittejä. Oli hienoja valopukuja, joku kolmevuotias taaperokin kulki haalarissa jossa oli valonauha. Polkuautoja oli, joissa oli valokoristeet. Pienihän se kulkue oli, mutta kiva.

Olemme nyt katselleet mahdollisuuksia rakentaa kissoille takapihalle jokin ulkoilunurkkaus, jossa ne voivat kesäaikana kokea raitista ilmaa, mutta eivät pääse karkaamaan ja katoamaan. Lauantaiksi sovimme käyntiajan ja ajoimme yhteen firmaan pienteollisuusalueelle kuntaan nimeltä  Best. Aika hysteeristä, kun moottoritien kyltissä luki ”Best-West”. 

Firma on alumiiniverstas, joka tekee hyvin suunnitellulla konseptilla mittojen mukaan häkkejä ja aitauksia sekä linnuille että kissoille. Laadukkaan ja luotettavan oloinen firma.

Annettiin mitat ja näytettiin valokuvat pihasta ja mietittiin kattolevyä. Sieltä tulee hintahaitaria ensi viikolla ja sitten voimme katsoa / haukkoa henkeämme, kuinka kallis. Valmistuksen jonot venyvät nyt jo kesäkuulle, eli paras tilata heti sitten, jos meinataan.

Se oli hyvinkin lähellä Eindhovenin Ikeaa. Meinasin, että no kuljetaan se ihan urheiluna läpi ja katsellaan inspiraatiota. Mutta aikomuksissa oli vain syödä lounas siellä ja ostaa Food Shopista kaikki tarvittava ruoka. 

Sitten siellä olikin esillä kivat kevyet lehdenmuotoiset pikkupöydät kauniissa väreissä: oranssi, vihreä ja tummansininen. Jotain uudelleen herätettyä retromallistoa. Se olikin ainoa kiva, mitä Ikealla tällä hetkellä on tarjota. Oranssi heti veti puoleensa. 

Muistimme sohvan viereisen nurkan, jota on vähän kritisoitu, että pitäisikö tälle tehdä jotain, koska siinä ei ole oikeaa pöytää, vaan minun oheistavarani ja lukulamppuni ovat säilytyskorin päällä, jonka päällä on vanhasta tietokonealustasta tehty tarjotin, ja se esittää pöytää, ja lisäksi siinä seilaa jakkara apupöytänä.

Päätettiin riskeerata ja ottaa kaksi pöytää: kyllä ne jotenkin saadaan sopimaan. Oranssi on niin täydellinen siihen vastavärikonseptiimme, että on jonkun verran turkoosia ja oranssia. Ennen oli esim. oranssi sohva ja sen päällä sininen ja turkoosi torkkupeitto. Nyt on turkoosi sohva ja sen päällä oranssi torkkupeitto. Oranssin pöydän pitää tulla heti sohvan viereen. Ja tosi kiva, jos saa toisen samanlaisen pöydän mutta eri värissä, sehän on hauska pari. 

Ruokapuolelta saatiin rieskaa, lihapullia, puolukkahilloa, mustikkamehua, Dumleja, prinsessaleivoksia, gifflar-minipullia, pakastekorvapuusteja, kaurakeksejä, punschrulleja ja kokosbollareita. Ikävä kyllä Ikeasta en saa enää Kallen mätitahnaa, raparperimehutiivistettä enkä Pollyjä tai muita ruotsalaisia karkkeja.  

Sanoin kaurakekseistä etukäteen, että ne ovat kyllä hyviä, mutta kun se laari on niin hervottoman kokoinen, että niitä syödään sitten aina 4 kuukautta, niin se on vähän liioiteltua. Mutta mieheni sanoi heti: Hei, otetaan nää. -Mutta niitä syö 4 kuukautta? -Ei se mitään, otetaan silti.

Kotimatkan varrella Helmondissa oli uusia muraaleja kerrostaloissa.

Kotona sitten koottiin pöydät ja alettiin siirrellä vanhoja tavaroita johonkin. Puujakkara on ehdottomasti säilytettävä, se on kulkenut mukanani Helsingin opiskelijayksiöstä saakka, minne edellinen asukas oli jättänyt sen ja missä maalasin sen eri värillä. Se voi olla vaikka kuinka vanha, se huokuu melkein 50-lukua. Ja se on niin tukeva, että nappaan sen aina kaapin viereen ja seison sillä kun vaikka pyyhin pölyjä korkealta.

Hieno on.

Kokeiluja eri päin.

Värisuora päivänvalossa.

Säilytyskorille ei tuntunut olevan enää käyttöä ja yksi naapuri halusi hakea ja hyödyntää sen. Sitä ennen kissat saivat hetken leikkiä sillä.

Kahtena yönä peräkkäin oli miinus viisi. Käteen ja käsivarteen sattui lihaksiin se, kun piti raapia autosta jäätä niin kovasti. 

Kylmästä huolimatta linnut alkavat a) saapua ja b) laulaa. Töissä parkkipaikalla kävelyllä kuulin peipon tulleen: fink, fink. Ja sitten se lauloi kerran. Aika usein se on juuri tasan maaliskuun alkua, kun peipot alkavat täällä laulaa.

Meinasin vapaapäivänä, että ulkona voisi jopa istua ja juoda kahvia. Aurinko paistaakin nyt yhtäkkiä ja on lämmin. Mutta siellä oli jollain taas joku päättymätön sirkkelisahaprojekti menossa pihalla ja kuului hirveitä ääniä. Aina jotain.

Välissä on päiviä, jolloin on +18, mutta ensi viikolla on taas yölämpötila +1.

Keräsin vanhoja syksyn lehtiä pois etupihasta. Hirveä massa. Koko kompostisäiliö täyttyi kerralla. Takkia ei tarvittu. 

Sen jälkeen asetuin pihalle. Pesin pihapöydät, vein tuolin ulos, otin tietokoneen ja lehden, keitin kahvin, otin mehua ja punschrullet. Aurinko lämmitti. Sain varmaan naamaan ja kaulalle jo liikaakin aurinkoa. 

Sirkkelisaha oli vaiennut, mutta joku tuunasi moottoripyöräänsä huudattamalla sen moottoria. Joskus loppui sekin. Siellä on joku vähän vaiheessa sen prätkänsä kanssa, kun sitä pitää aina putputtaa tyhjäkäynnillä puoli tuntia ennen kuin sillä voi lähteä ajamaan. Siinä on todella kuuluva matala bassoääni.

Laitoin sen biojäteastian sitten taas kadunvarteen tyhjennystä varten, kuten meillä pitää erikseen tehdä. Mieheni näki tyhjennyksen ja kertoi, että roskismiehet tutkivat eli penkoivat jokaisen jäteastian. Oli kai määrätty pistokoetarkastus, että onko oikein lajiteltu vai onko siellä väärää jätettä. 

Jos on selvästi virhe, astiaa ei tyhjennetä ja siihen tulee punainen viiri ja esite siitä, mitä sinne saa laittaa. Koska biojäte haetaan ilmaiseksi, voisi kuvitella, että joku huijaa ja laittaa sinne muutaman puunlehden alle sekajätettä, jonka tyhjennys maksaa ja joka haetaan vain joka neljäs viikko.

Tiesin, että olin laiskuuttani jättänyt lehtien sekaan jonkun muovikääreen, jonka tuuli oli tuonut pihaan. Minua ärsyttää, että juuri tänne lentää aina kadulta jonkun pakkausjätettä tuulen mukana. Aina joku roskaa ja sitten se on MINUN pihassani, vaikka minä en itse koskaan roskaa missään. Sitten protestina saatan jättää ne pihajätteen sekaan silkkaa laiskuuttani.

Olin, että karman kosto, heti olisi voitu minun jätteeni hylätä kun yhden kerran en ollut perfektionisti. Melkein häkki heilui ja rangaistus tuli. Mutta 99% lehtiä, minkä tarkastajat näkivät, riitti hyväksyntään.

Yksi säiliö kuulemma sai punaisen merkin. Ilmeisesti vain siksi, että siellä oli käytetty biohajoavia jätepusseja, joita meillä ei hyväksytä ollenkaan. Ne maatuvat aivan liian hitaasti ja ovat kompostissa muovinkaltaisina riekaleina ja estävät prosessin. Pussien kielto tarkoittaa sitä, että kaikki sörsselit ja ruoantähteet heitetään sellaisenaan säiliöön ällösti. Eikä meillä koskaan jäteyhtiö pese asukkaiden roska-astioita kuten Suomessa kuulemma. (Eikä täällä kukaan myöskään ole sellainen eteläsaksalainen, joka ruiskuttaa letkulla ja harjaa kaikki jätesäiliönsä joka viikko putipuhtaaksi.) Mutta näillä mennään. Kun suren epäsiisteyttä, mieheni sanoo: "Kamoon, se on vaan roskasäiliö." Ihan hyvä asenne.

Jip pyörähtelee auringossa.